Q-kuume
Hannu Kyrönseppä
Q-kuumeen määritelmä ja epidemiologia
Q-kuume ("Query fever") on riketsia Coxiella burnetiin aiheuttama akuutti, useimmiten itsestään rajoittuva kuumetauti. Tautia tavataan maailmanlaajuisesti, vain Pohjois-Eurooppa on siitä vapaa. Vaikka punkki voi levittää riketsiaa, ihminen voi saada tartunnan infektoituneiden eläinten tai eläintuotteiden (karja, liha, maito, istukka) käsittelystä tai maidon juonnista, tavallisimmin kuitenkin saastuneesta hengitysilmasta. Viime mainitulla tavalla infektion voi saada matkamuistoesineen pölystä vielä kuukausia matkan jälkeen, sillä riketsia kestää kuivuutta pitkään. Q-kuumeen itämisaika on noin 3 viikkoa, mutta vaihtelee 1-6 viikon välillä.
Q-kuumeen taudinkuva
Q-kuume alkaa yleensä äkillisellä kuumeen nousulla, johon liittyy kova päänsärky, lihassärkyjä, pahoinvointia ja respiratorisia oireita; myös mahakipuja ja ripuliakin voi esiintyä. Ihottumaa ei tässä riketsioosissa ole. Ikterusta saattaa esiintyä.
Tutkimuksissa todetaan yli puolella potilaista pneumoniittia. Hepatosplenomegaliaa ja maksaentsyymien nousua kehittyy usein, ja maksabiopsiassa todetaan granulomatoottinen hepatiitti.
Kuume häviää yleensä itsestään 1-3 viikossa, harvoin se kestää kauemmin. Parille prosentille potilaista saattaa kehittyä komplikaationa endokardiitti, joka on useimmiten fataali, ellei ajoissa mennä läppäkirurgiaan.
Q-kuumeen diagnoosi
Q-kuumetta tulisi muistaa epäillä kuumeisilla etelänmatkaajilla, joilla on pneumonia- ja/tai hepatiittilöydöksiä. Diagnoosi varmistetaan vasta-aineiden nousun osoittamisella pariseerumeista.
Q-kuumeen hoito
Taudin akuutti vaihe paranee yleensä itsestään, mutta antibioottihoidolla voidaan estää infektion kroonistuminen. Fluorokinolonit ja rifampisiini ovat tehokkaita Coxiella burneti -riketsiaa vastaan, mutta kliiniset kokemukset niiden käytöstä ovat vähäiset. Vanhastaan hoitona ovat olleet tetrasykliinit; nykyisin suositellaan doksisykliiniä 100 mg x 2 vasteen mukaan 7-14 vrk, lapsille alle 8 v. vastaavasti trimetopriimisulfaa.
2.12. 2018
LISÄTIETO etiopatologiasta: ihmisen luonnollisen immunologien puolusutuksen arsenaalista:
http://www.neuronalsignaling.org/content/2/2/NS20170191#sec-24
Association of LNX1/2 with immune function and infectious disease
A couple of studies have found associations of LNX1 and LNX2 with infectious diseases. A GWAS found intronic SNPs in LNX1
that are associated with susceptibility to Kawasaki disease—an
inflammatory paediatric condition that causes damage to the corony
arteries and is thought to be triggered by an unidentified infection [77]. This study also noted differences in whole blood LNX1 transcript levels in acute compared with convalescent Kawasaki disease.
A different report found that blood levels of both LNX1 and LNX2 mRNAs were significantly elevated in chronic compared with acute Q fever [78]. Q fever is caused by Coxiella burnetti infection and the acute form usually resolves by itself, whereas chronic Q fever develops as an endocarditis and is associated with an impaired immune response. The authors suggest that LNX1/2 expression could be used as a prognostic biomarker in Q fever patients. These reports, along with the previously* discussed interaction of LNX1/2 proteins with CD8 [29] suggest that LNX1/2 proteins may modulate immune response in certain contexts.
..
A different report found that blood levels of both LNX1 and LNX2 mRNAs were significantly elevated in chronic compared with acute Q fever [78]. Q fever is caused by Coxiella burnetti infection and the acute form usually resolves by itself, whereas chronic Q fever develops as an endocarditis and is associated with an impaired immune response. The authors suggest that LNX1/2 expression could be used as a prognostic biomarker in Q fever patients. These reports, along with the previously* discussed interaction of LNX1/2 proteins with CD8 [29] suggest that LNX1/2 proteins may modulate immune response in certain contexts.
..
*Interaction of LNX1/2 proteins with CD8 in T cells
CD8
is a T-cell co-receptor that can stabilize the interaction of the
T-cell receptor with the class I MHC on antigen presenting cells and
recruit effector proteins to the T-cell receptor. The cytoplasmic tail
of CD8-α was found to bind to both LNX1 and LNX2 [29].
The interaction required the CD8-α carboxyl terminal amino acids and
the interaction was mapped to the LNX1/2 PDZ domains.
Co-immunoprecipitation of the endogenous proteins was possible from the
HPB-ALL T-cell line. Both LNX1 and LNX2 promoted ubiquitination of CD8-α
and overexpression of either LNX1 or LNX2 protein was able to reduce
the plasma membrane levels of transfected CD8-α. LNX1/2 proteins and
CD8-α co-localized with markers of both endosomes and lysosomes in these
experiments and levels of CD8-α were reduced in a manner that could be
partly reversed using a lysosomal inhibitor. Taken together these
results suggest that, at least when overexpressed, LNX1 and LNX2 can
cause ubiquitination of CD8-α, thereby triggering its endocytosis and
targeting for lysosomal degradation. While Lnx1 and Lnx2
mRNA was detected in purified T cells, the levels of LNX1 or LNX2
proteins were not assessed and are likely to be significantly lower than
are achieved by heterologous expression. It will be important therefore
to show that the endogenous levels of LNX1/2 proteins in T cells can
affect CD8-α levels and /or subcellular localization, perhaps by
examining T cells under conditions of LNX1/2 knockdown or loss of
function.
