TeNT ja BoNT toksiineja tuottavat klostridia-lajit

• Tetanusbakteeri on tavallinen maaperässä kautta maailman. Mieluiten se viihtyy 20C asteisessa neutraalissa tai alkaalisessa maaperässä kosteuden ollessa 15%. Insidenssi on korkeampi lämpimissä maissa. Sitä voi löytyä eläinten suoliston sisällöstä, mutta se ei esiinny normaalin suolistoflooran merkitsevänä osatekijänä.

Clostridium tetani. Toxiini TeNT, aminohapppokejtun pituus 1315

• BoNT toksiinia tuottavat klostridiat

Botulinum bakteeria esiintyy laajalti maaperässä ja järvein sekä merien pohjasedimentissä useimmissa osissa maailmaa. Mutta eri toksiinityypit eivät jakaudu alueellisesti tasaisesti maailmassa. Muutamat esiintyvät yksinomaan ekologisilla alueilla. Toksiinityyppien maantieteelliseen jakaumaan vaikuttavista seikoista on vain niukasti tietoa, mutta yleisesti ottaen toksiinityyppejä A, B, E ja F on maaperässä ja suolaisten ja makeitten vesiealueitten sedimenteissä.
Useimmiten eriintyy toksiinityyppejä A ja B maaperänäytteissä ja niitten alueellinen jakaantuminen vaihtelee. Toksiinityyppiä E esiintyy meren ja järvenpohjan sedimentissä ja kaloissa pikemminkin kuin maaperässä.
Toksiinityyppejä C ja D esiintyy eläimissä ja linnuissa. Botulismiin kuolleitten eläinten raadot ovat näitten organismien päälähde. Niitä löytyy harvoin maaperänäytteistä, paitsi siellä, missä eläinten botulismi on hyvin yleistä.
C. botulinumia ei tavallisesti löydy terveen ihmisen ruoansulatuselimistöstä, kuitenkin eläinten suolensisällössä tavataan C. botulinum C ja D. Eläimistä tavataan terveitä kantajia sellaisilla alueilla, missä botulismikin on yleinen.

Clostridium botulinum A, toksiini BoNT/A, aminohappoketjun pituus 1296. Clostridium botulinum B, toksiini BoNT/B, aminohappoketjun pituus 1291
C. botulinum C, toksiini BoNT/C1, ketju 1291
C. Botulinum D, toksiini BoNT/D, ketju 1276.
C. botulinum E, toksiini BoNT/E, ketju 1251.
C. butyricum E, toksiini BuNT/E, ketju 1251.
C. botulinum F, toksiini BoNT/F, ketju 1274.
C. baratii F, toksiini BaNT/F, ketju 1268.
C. botulinum G, toksiini BoNT/G, ketju 1297.

• Eri klostridiumtyyppien esiintyminen prosentteina Euroopan alueella vuosien 1993, 1989 taulukoiden mukaan.

Ruotsi, Norja, Tanska, Grönlanti, Islanti, Baltian rannikot ( maaperä ja sedimentti): Positiivisten näytteitten määrä silloin 43 kpl ja niistä:
Toksiini A- tyyppiä 3%, B- tyyppiä 2 %, C/D -tyyppejä 0%, E- tyyppiä 95%, G- ja F-0% .

Englanti, Irlanti (sedimentti, maaperä) , Tanska, Islanti, Hollanti (maaperä) , 35 positiivista näytettä: A-tyyppiä ei, B-tyyppiä 67%, C/D- tyyppiä 19 %, E-tyyppiä 14 %, G ja F tyyppejä ei.

Ranska, Italia (maaperä): 4 positiivista näytettä. A-tyyppiä 29% , B-tyyppiä 71 %, C/D-, E-, F- ja G-tyyppejä 0%.

Sveitsi: 44 positiivista näytettä. A-tyyppiä 19%, B-tyyppiä 56%, C/D-tyyppiä 3 %, E tyyppiä 0%, G-tyyppiä 19 % ja F-tyyppiä 0%.

Chlostridiaa botulinum B-tyyppi on Keski- Euroopan ja Etelä-Euroopan tavallisin. Se on myös paljon yleisempi järvisedimentissä (lake and loch sediments) kuin maaperänäytteissä.

Lämpimän ja subtrooppisen sekä trooppisen ilmaston maaperässä on eniten C. botulinum A ja B tyyppejä.

C. botulinum E on alueesta riippuvainen enemmän kuin muut tyypit ja ilmenee maapallon pohjoispuoliskolla. Se pystyy kasvamaan hyvin matalissa lämpötiloissa ja kasvaa vetisissä olosuhteissa.

C. botulinum C ja D esiintyvät laajalti kautta maailman, lähinnä mudassa, suosedimentissä, lammissa ja merenrannikolla, joissa se on endeeminen vesilinnuissa. Tropiikissa sitä on myös maaperässä. C. botulinum D aiheuttaa eläinten kuten märehtijöitten ja hevosten botulismia. Niitten ruhot ja jyrsijät ovat yleisin lähde tälle klostridiatyypille. D-tyypin klostridiaa löytyy myös maaperästä sellaisissa paikoissa, missä eläinten botulismi on yleistä.

C. botulinum F ja G.
Ensimmäinen F-tyyppi tunnistettiin kotitekoisesta maksapasteijasta, joka oli aiheuttanut ihmisbotulismia Tanskassa 1960. F-tyyppiä löytyy meri- tai makean veden sedimentistä. G- tyyppi eristettiin ensimmäisen kerran Argentiinasta maaperänäytteestä, kun oltiin selvittämässä tuntemattomaan tautiin kuolleitten ihmisten kuolinsyytä 1970.
Näitä F- ja G-tyyppejä löytyy harvemmin kuin muita tyyppejä.

C. butyricum on laajalti levinnyt miljööbakteeri, niin maaperässä, makean veden kuin meren sedimenteissä, juustossa, terveitten vasikoitten suolistossa, eläinten ja ihmisten ulosteissa ja joskus myös todetaan kliinisistä näytteistä päätellen veressä, virtsassa, hengitysteissä, pleuraontelossa, vatsassa, haavoissa ja paiseissa. Se on joskus ollut syynä nekrotisoivaan enterokoliittiin vastasyntyneellä. Keinotekoinen ruokinta ja suoliston staassi edistävät C. butyricum- bakteerin ylikasvua suolessa. Bakteeriylikasvusta seuraa vedyn ja orgaanisten happojen muodostumista, lähinnä voihappoa, mikä vastasyntyneen nekrotisoivassa koliitissa on tämän bakteerin virulenssitekijä. Roomassa eristettiin vuonna 1986 kaksi C. butyricum kantaa, jotka tuottivat BoNT/E toksiinia. Toksigeenisten kantojen alkuperä jäi silloin mysteeriksi laajoista tutkimuksista huolimatta.

C. baratii
Tätä klostridiaa on eristetty maaperästä, sedimenteistä, ulosteista, rottien ulosteista ja joskus sotahaavoista, vatsaontelonnesteestä, silmän, korvan ja prostatan eritteestä. Toksigeeninen C. baratii joka tuottaa BoNT/F toksiinia on aiheuttanut ainakin yhden vauvan botulismin ja kaksi aikuisbotulismia .

LÄHDE: C. Montecucco. Clostridial neurotoxins. Springer Verlag 1995.
ISBN 3- 540- 58452-8