WHO korostaa vektorikontrollin tärkeyttä
http://www.who.int/neglected_diseases/vector_ecology/en/
söndag 25 maj 2014
fredag 23 maj 2014
(1) Uusi väitöskirja Lymen neuroborrelioosista, diagnostiikasta ja hoidosta
(1) Väitöstilaisuus oli eilen 22.5. 2014 Sahlgrenskan yliopistollisessa sairaalassa sen infektio-osaston luentosalissa Östran sairaalayksikössä. klo 13- 15.
Väitöskirjan tekijä. Daniel Bremell . Institute of biomedicine at the Sahlgrenska Academy University of Gothenburg.
Väitöskirjan nimi: Lyme Neuroborreliosis. Diagnosis and Treatment.
Tiedekuntavastaväittäjänä toimi professori Pia Forsberg Linköpingistä.
Väitöstilaisuus pidettiin suurimmaksi osaksi ruotsinkielellä. Keskusteluosassa oli englanninkielisiä kysymyksiä ja vastauksia.
Väitöskirjan ISBN 978-91-628-8950-0
Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli parantaa Lymen neuroborrelioosin diagnosoimista ja hoitoa.
Väitöstyössä oli 4 osatyötä.
I. osatyö: Tutkittiin 102 potilasta, joilla oli perifeerinen kasvohalvaus. Lymen neuroborrelioosin aiheuttama perifeerinen kasvohalvaus erotettiin Bellin pareesista oireitten alkamisajankohdasta (oireet alkoivat heinäkuun- lokakuun välillä), muista neurologisista oireista ja selkäydinnesteessä ilmenevästä pleosytoosista.
II. osatyö: Osoitettiin, että selkäydinnesteen kemokiini CXCL13 on vahvasti koholla Lymen neuroborrelioosissa ja hoidon myötä sen pitoisuudet laskevat, mutta korkeita ja toisiaan kattavia CXCL13-pitoisuuksia oli havaittavissa myös asymptomaattista HIV-infektiota kantavilla potilailla; myös havaittiin, että CXCL13 pitoisuuksien lasku korreloi selkäydinnesteen solumäärän laskuun. Näistä syistä CXCL13 kemokiinianalyysin antama diagnostinen lisäapu on vain rajallista.
( Kemokiinin kohoama heijastaa valkosolujen siirtymistä paikalle. CXCL13 on toiselta nimeltään BCL, B lymphocyte chemopattractant, B-imusoluja paikalle kutsuva sytokiini. B-solujen aktioiduttua tavataan siten plasmasoluja ja niistä syntyneitä immunoglobuliinilöajeja)
CXCL13 tarkoittaa Chemokine (C-X-C- ,optif) ligand 13.
III. osatyö. Määritettiin uudet viitearvot selkäydinnesteen solumäärille, joita analysoidaan nyt modernisti automaattisten solulaskurien avulla. Tämä määrittely tehtiin näytteistä, joita oli kerätty 80 terveeltä vapaaehtoiselta.
IV. osatyö: Osoitettiin, että suun kautta annettu doksisykliinihoito johti samaan vähenemään selkäydinnesteen mononukleaaristen solujen lukumäärässä keskushermosto-oireisilla Lymen neuroborrelioosia (LNB) sairastavilla potilailla kuin niilläkin potilailla, joilla oli perifeerisen hermoston järjestelmän puoleisia oireita, sekä myös osoitettiin että kaikki potilaat, joilla oli keskushermosto-oireita , paranivat hoidosta eikä toistohoitokertaa tarvittu. Suun kautta annettu doksisykliini voidaan katsoa sen takia tehokkaaksi hoidoksi Lymen neuroborrelioosiin katsomatta niinkään oireitten vakavuuden asteeseen.
Keskustelun aikana
mainittiin mm että tämä tauti kuuluu myös niihin tauteihin ja asioihin, joista sanotaan: Preventio on tuloksiltaan paljon parempi kuin terapia ennaltaehkäisy on tehokkaampaa kuin taudin lääkehoito1
Sitten korostettiin, miten preventiota voidaan tehdä: Nuorisoa tulee valistaa (informoida) punkeista ja niiden vältöstä pukeutumisella asianmukaisesti luontoon mentäessä. On tärkeää luonnosta palattessa on tarkka punkkisyyni. Jos havaitsee punkin se täytyy poistaa myös kokonaan. Ja mitä aikaisemmassa vaiheessa sitä edullisempi asia, ettei mahdollinen punkin kantama borrelia pääse kertymään kehoon punkin syljestä.terve PUNKKI ei sinänsä aiheuta tautia, on siis terveitäkin punkkeja. mutta suuri todennäköisyys on, että punkki on sairastunut ja kantaa borreliaa. Aikojen kuluessa yhä useampi punkki ehtii saada borreliansa.
Kovat punkit (ixoides) voivat välittää spirokeettaa (Borrelia burgdorferi ) ihmisiin.
Eri puolilla maailmaa on omat Ixodidae -lajinsa : I.pacificus ja I.scapularis lännessä ja I.persulcatis Kaukoidässä ja täällä Ruotsissa kyseeseen tulee eurooppalainen punkki , lähinnä I.ricinus. Risiini on pavun mallinen kasvi ja koska punkki on pavun mallia, se sai tuon nimen. Professsori Pia Forselius kertoi, että he ovat jäähdyttäneet punkin -70 C- asteeseen ja senkin jälkeen punkki on ollut elinkykyinen (, joten ei ole toivoa, että punkit ainakaan tässä maailmassa talvesta kärsisivät). Varsinaista punkin biologista vasta-eläintä ei kai ole. On jokin hämähäkkilaji, joka kyllä voi syödä punkkeja, mutta ei pääruokana. Lisäksi punkilla on tietty elinsykli 3-6 vuotinen. Isäntäeläimillä , varsinkin peuroilla on myös tärkeä osuus. Punkilla on toukka, poikanen ja aikuinen. Naaraspunkki on isompi kuin koiraspunkki ja voi saada tuhansittain munia.
Borreliadiagnostiikka on hankalaa On ollut vaikea selvittää sen genomia. Se on gramnegatiivinen bakteeri, mutta siltä puuttuu niille tyypillinen LPS. Sillä on flagella ja liikkumiskyky.. Se on huono kasvamaan laboratoriossa. Jos hoitoa neuroborrelioosiin ei anneta, borreliaspirokeetan aiheuttamat vauriot voivat olla irreversibeleitä (palautumattomia).
Borrelia bakteeri ( "syfiliksen serkku") on siis rakenteeltaan spirokeetta, jolla on flagella. Flagella, siima, toimii kuin propelli ja generoi aaltomaista liikettä spirokeettaan, joka ui viskoosissakin rakenteessa kuten geelissä, ihossa ja lopulta porautuu aivoon asti, joka on myeliinirakentein kaapeloitua.
(Huom. Borrelia blokeeraa omilla proteiineillan ihmisen komplementtijärjestelmän ja rekrytoi plasminogeenin avustamaan näitä invaasioita ollen tavattoman aivohakuinen jostain syystä.( Spirokeetalla on havaittu eri genolajeja ja niillä on erilaisia organotropismeja aiheuttamassa Lymen tautin yleiskuvaa, LD). .
Tavallisimmin borrelia sairastuttaa ihoa, hermojärjestelmää, niveliä ja sydäntä. Kun spirokeetta on vikuuttanut hermojärjestelmää, tautia sanotaan Lymen neuroborrelioosiksi (LNB). Tähän Daniel Bremellin väitöskirja jatkossa keskittyy. Eri mantereitten neuroborrelioosilla on joitain eroja mutta tässä käsitellään Euroopan alueen Lymen borrelioosia (LB) ja varsinkin Lymen neuroborrelioosia (LNB).
Bb infektiot Euroopassa
Euroopan I. ricinus punkeissa, niissä, jotka ovat infektoituneet borreliasta, on todettu eri laisia borreliakantoja ( species):
38% infektoituneista punkeista kantoi B. afzelii,
33% kantoi B. garinii ja
18% B. burgdorferi sensu stricto (Bb s.s.). = Sitä spirokeettatyyppiä, joka ensin löydettiin ja nimitettiin Bb:ksi.
Sitten taas ruotsalaissuomalaisen tutkimuksen mukaan ihmisestä poistetuista punkeista suurempi % kantoi B. afzelii ja vähäisempi % B. burgdorferi sensu stricto.
Vuonna 1941 saksalaisneurologi Bannwarth kuvasi 14 potilasta joilla oli oiretriadi:
kasvohermohalvaus, säteilevä hermojuurikipu ja lymfosyyttinen aivokalvontulehdus.
Lymen neuroborrelioosin kivuliasta meningoradikuloneuriittia kutsutaankin Bannwarthin oireyhtymäksi tai Garin- Bujadoux- Bannwarth syndromaksi.
Vuonna 1883 Buchwald kuvasi Lymen borrelioosin iho-oiretta acrodermatitis chronica atrophicans
Vuonna 1909 Afzelius kuvasi migroivan, hitaasti etenevän punaisen ihottuman: erythema migrans
Vuonna 1911 Burckhardt kuvasi lymfosytoman.
II maailmansodan jälkeen tuli penisilliini käyttöön ja se tehosi Lymen borrelioosiin (1950)
Sitten vuonna 1981 Willy Burgdorfer työtovereineen pystyi havaitsemaan Ixoides- lajin punkeista spirokeettaa ja potilaista löydettiin spirokeetalle reaktiivisia seerumin vasta-aineita.
Lopulliseti vasta vuonna 1983 Steere ja hänen työtoverinsa vahvistivat ja määrittelivät Lymen borrelioosin (LB) spirokeettaetiologian. He löysivät Lymen tautia (Lyme Disease, LD) sairastavilta spirokeettaa niin verestä kuin selkäydinnesteestä.
Pian sen jälkeen havaittiin että samanlainen penisilliinille herkkä spirokeetta aiheutti lymfosytääristä meningoradikuliittia Euroopassa.
Tälle uudelle löydetylle mikro-organismille annettiin 1984 nimi Borrelia burgdorferi. . (Huom: Borrelia kuvaa hyvin sitä tapaa, millä spirokeetta porautuu, borrar sig, aivoon, koska se pystyy flagella eli siimarakenteella ja spiraalillaan uimaan kalvorakenteissa ja jostain syystä on aivohakuinen)
KUINKA SUURI OSA KOVISTA PUNKEISTA on spirokeetan kantajia?
Euroopassa tehdyn meta-analyysin mukaan Bb- prevalenssi ylipäätänsä kaikissa I. ricinus punkissa on 14%. Siis jokainen punkki ei tee ihmiseen Lymen tautia, mutta tuuriin ei pidä luottaa, vaan pitää olla yhtä tarkka joka punkin poiston suhteen.
Tässä on myös otettava huomioon toinen tutkimus: On tehty suomalais-ruotsalainen tutkimus niistä punkeista, jotka on poistettu ihmis-ihosta ( eikä siis vain luonnossa esiintyvistä punkeista yleensä) . Näissä punkeissa taas spirokeetalla (mikä tahansa laji borreliaa) infektoitumistiheys oli 26% .
Punkin elinolosuhteet ja sen isäntäeläimet ovat myös otettava huomioon. Vain hyvin korkealla ja kuivassa ilmassa niitä ei ole ja aivan Euroopan pohhjoisimmissa osissakaan niitä ei tavata. Ixoides- punkit (kovat punkit) alkavat olla aktiiveja +4 Celsius-asteen yläpuolella. Punkit etsiytyvät (väliaikoina kun eivät ota veriaterioita) kohtiin joissa kosteuspitoisuus ei laske alle 80 % ; se tarkoittaa aluskasvillisuutta ( josta muuten pöllähtää uudet hyttyspilvetkin parhaiten esiin- oma kommenttini) . Aluskasvillisuuden läpi vaeltavat lämminveriset eläimet sitten saavat etukäpäliinsä takertuvia punkkeja. Punkki vaeltelee sitten tuntikausia isäntäeläimen nahalla, kunnes löytää sopivan kohdan ja iskee siihen suuosansa. Siinä se sitten häiriintymättä laiduntaa ja pysyttelee samalla kohdalla 2- 15 vuyorokautta riippuen punkin kehitysvaiheesta (toukka, poikanen, aikuinen) ja isäntäeläimen tyypistä (IHMISET voivat tässä kyllä tehdä punkkisyynin saman päivän kuluessa!)Toukat ja poikaset laiduntavat useimmiten pikkujyrsijöissä ja linnuissa, kun taas aikuiset punkit tyypillisimmin laiduntavat suurissa imettäväiseläimissä kuten jäniksissä, peuroissa ja karjassa. Kun punkki on päättänyt veriateriansa, se tipauttaa itsensä maahan, jossa se sitten kehittyy seuraavaan kehitysvaiheeseensa tai jos on kyse sukukypsästä naaraasta alkaa munia tai jos elinolosuhteet ovat epäsuotuiset , asettuu välivaiheeseen (diapause), jossa sen aineenvaihdunta alenee ja kehityssykli hidastuu. I.ricinus punkin elinsykli voi täten ajallisesti vaihdella se on tavallisimmin 2-3 vuotta, muta voi olla sekä pidempi tai lyhempi aivan miljööstä riippuen. Veriaterioitten käyttöjen välillä punkit etsiytyvät sellaisille alueille, joissa mikroilmasto on suhteellisen kosteaa eikä laske alle 80 kosteusprosentin. Tällaista on lähellä maanpintaa, missä aluskasvillisuus on tiheää.
.Muistiin 23.5. 2014. Päivitystä 4.6. 2014
Ps. Seuraavaksi kirjoitan suomennosta CXCL13 kemokiinin merkityksestä Lymen Neuroborrelioosin (LNB) diagnostiikassa.
Väitöskirjan tekijä. Daniel Bremell . Institute of biomedicine at the Sahlgrenska Academy University of Gothenburg.
Väitöskirjan nimi: Lyme Neuroborreliosis. Diagnosis and Treatment.
Tiedekuntavastaväittäjänä toimi professori Pia Forsberg Linköpingistä.
Väitöstilaisuus pidettiin suurimmaksi osaksi ruotsinkielellä. Keskusteluosassa oli englanninkielisiä kysymyksiä ja vastauksia.
Väitöskirjan ISBN 978-91-628-8950-0
Abstraktista suomennosta
Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli parantaa Lymen neuroborrelioosin diagnosoimista ja hoitoa.
Väitöstyössä oli 4 osatyötä.
I. osatyö: Tutkittiin 102 potilasta, joilla oli perifeerinen kasvohalvaus. Lymen neuroborrelioosin aiheuttama perifeerinen kasvohalvaus erotettiin Bellin pareesista oireitten alkamisajankohdasta (oireet alkoivat heinäkuun- lokakuun välillä), muista neurologisista oireista ja selkäydinnesteessä ilmenevästä pleosytoosista.
II. osatyö: Osoitettiin, että selkäydinnesteen kemokiini CXCL13 on vahvasti koholla Lymen neuroborrelioosissa ja hoidon myötä sen pitoisuudet laskevat, mutta korkeita ja toisiaan kattavia CXCL13-pitoisuuksia oli havaittavissa myös asymptomaattista HIV-infektiota kantavilla potilailla; myös havaittiin, että CXCL13 pitoisuuksien lasku korreloi selkäydinnesteen solumäärän laskuun. Näistä syistä CXCL13 kemokiinianalyysin antama diagnostinen lisäapu on vain rajallista.
( Kemokiinin kohoama heijastaa valkosolujen siirtymistä paikalle. CXCL13 on toiselta nimeltään BCL, B lymphocyte chemopattractant, B-imusoluja paikalle kutsuva sytokiini. B-solujen aktioiduttua tavataan siten plasmasoluja ja niistä syntyneitä immunoglobuliinilöajeja)
CXCL13 tarkoittaa Chemokine (C-X-C- ,optif) ligand 13.
III. osatyö. Määritettiin uudet viitearvot selkäydinnesteen solumäärille, joita analysoidaan nyt modernisti automaattisten solulaskurien avulla. Tämä määrittely tehtiin näytteistä, joita oli kerätty 80 terveeltä vapaaehtoiselta.
IV. osatyö: Osoitettiin, että suun kautta annettu doksisykliinihoito johti samaan vähenemään selkäydinnesteen mononukleaaristen solujen lukumäärässä keskushermosto-oireisilla Lymen neuroborrelioosia (LNB) sairastavilla potilailla kuin niilläkin potilailla, joilla oli perifeerisen hermoston järjestelmän puoleisia oireita, sekä myös osoitettiin että kaikki potilaat, joilla oli keskushermosto-oireita , paranivat hoidosta eikä toistohoitokertaa tarvittu. Suun kautta annettu doksisykliini voidaan katsoa sen takia tehokkaaksi hoidoksi Lymen neuroborrelioosiin katsomatta niinkään oireitten vakavuuden asteeseen.
Keskustelun aikana
mainittiin mm että tämä tauti kuuluu myös niihin tauteihin ja asioihin, joista sanotaan: Preventio on tuloksiltaan paljon parempi kuin terapia ennaltaehkäisy on tehokkaampaa kuin taudin lääkehoito1
Sitten korostettiin, miten preventiota voidaan tehdä: Nuorisoa tulee valistaa (informoida) punkeista ja niiden vältöstä pukeutumisella asianmukaisesti luontoon mentäessä. On tärkeää luonnosta palattessa on tarkka punkkisyyni. Jos havaitsee punkin se täytyy poistaa myös kokonaan. Ja mitä aikaisemmassa vaiheessa sitä edullisempi asia, ettei mahdollinen punkin kantama borrelia pääse kertymään kehoon punkin syljestä.terve PUNKKI ei sinänsä aiheuta tautia, on siis terveitäkin punkkeja. mutta suuri todennäköisyys on, että punkki on sairastunut ja kantaa borreliaa. Aikojen kuluessa yhä useampi punkki ehtii saada borreliansa.
Taudin vektorit ja vektorien isäntäeläimet sekä punkin elinsykli käsitellään kirjan alussa
Kovat punkit (ixoides) voivat välittää spirokeettaa (Borrelia burgdorferi ) ihmisiin.
Eri puolilla maailmaa on omat Ixodidae -lajinsa : I.pacificus ja I.scapularis lännessä ja I.persulcatis Kaukoidässä ja täällä Ruotsissa kyseeseen tulee eurooppalainen punkki , lähinnä I.ricinus. Risiini on pavun mallinen kasvi ja koska punkki on pavun mallia, se sai tuon nimen. Professsori Pia Forselius kertoi, että he ovat jäähdyttäneet punkin -70 C- asteeseen ja senkin jälkeen punkki on ollut elinkykyinen (, joten ei ole toivoa, että punkit ainakaan tässä maailmassa talvesta kärsisivät). Varsinaista punkin biologista vasta-eläintä ei kai ole. On jokin hämähäkkilaji, joka kyllä voi syödä punkkeja, mutta ei pääruokana. Lisäksi punkilla on tietty elinsykli 3-6 vuotinen. Isäntäeläimillä , varsinkin peuroilla on myös tärkeä osuus. Punkilla on toukka, poikanen ja aikuinen. Naaraspunkki on isompi kuin koiraspunkki ja voi saada tuhansittain munia.
Borreliadiagnostiikka on hankalaa On ollut vaikea selvittää sen genomia. Se on gramnegatiivinen bakteeri, mutta siltä puuttuu niille tyypillinen LPS. Sillä on flagella ja liikkumiskyky.. Se on huono kasvamaan laboratoriossa. Jos hoitoa neuroborrelioosiin ei anneta, borreliaspirokeetan aiheuttamat vauriot voivat olla irreversibeleitä (palautumattomia).
Borrelia bakteeri ( "syfiliksen serkku") on siis rakenteeltaan spirokeetta, jolla on flagella. Flagella, siima, toimii kuin propelli ja generoi aaltomaista liikettä spirokeettaan, joka ui viskoosissakin rakenteessa kuten geelissä, ihossa ja lopulta porautuu aivoon asti, joka on myeliinirakentein kaapeloitua.
(Huom. Borrelia blokeeraa omilla proteiineillan ihmisen komplementtijärjestelmän ja rekrytoi plasminogeenin avustamaan näitä invaasioita ollen tavattoman aivohakuinen jostain syystä.( Spirokeetalla on havaittu eri genolajeja ja niillä on erilaisia organotropismeja aiheuttamassa Lymen tautin yleiskuvaa, LD). .
Tavallisimmin borrelia sairastuttaa ihoa, hermojärjestelmää, niveliä ja sydäntä. Kun spirokeetta on vikuuttanut hermojärjestelmää, tautia sanotaan Lymen neuroborrelioosiksi (LNB). Tähän Daniel Bremellin väitöskirja jatkossa keskittyy. Eri mantereitten neuroborrelioosilla on joitain eroja mutta tässä käsitellään Euroopan alueen Lymen borrelioosia (LB) ja varsinkin Lymen neuroborrelioosia (LNB).
Bb infektiot Euroopassa
Euroopan I. ricinus punkeissa, niissä, jotka ovat infektoituneet borreliasta, on todettu eri laisia borreliakantoja ( species):
38% infektoituneista punkeista kantoi B. afzelii,
33% kantoi B. garinii ja
18% B. burgdorferi sensu stricto (Bb s.s.). = Sitä spirokeettatyyppiä, joka ensin löydettiin ja nimitettiin Bb:ksi.
Sitten taas ruotsalaissuomalaisen tutkimuksen mukaan ihmisestä poistetuista punkeista suurempi % kantoi B. afzelii ja vähäisempi % B. burgdorferi sensu stricto.
HISTORIASTA vielä kannattaa mainita seuraavaa:
Oireet johtivat taudin syyn etsintään
Vuonna 1941 saksalaisneurologi Bannwarth kuvasi 14 potilasta joilla oli oiretriadi:
kasvohermohalvaus, säteilevä hermojuurikipu ja lymfosyyttinen aivokalvontulehdus.
Lymen neuroborrelioosin kivuliasta meningoradikuloneuriittia kutsutaankin Bannwarthin oireyhtymäksi tai Garin- Bujadoux- Bannwarth syndromaksi.
Vuonna 1883 Buchwald kuvasi Lymen borrelioosin iho-oiretta acrodermatitis chronica atrophicans
Vuonna 1909 Afzelius kuvasi migroivan, hitaasti etenevän punaisen ihottuman: erythema migrans
Vuonna 1911 Burckhardt kuvasi lymfosytoman.
II maailmansodan jälkeen tuli penisilliini käyttöön ja se tehosi Lymen borrelioosiin (1950)
- Vasta 1982 pystyttiin havaitsemaan borreliaspirokeetta. Miten tämä tapahtui:
Sitten vuonna 1981 Willy Burgdorfer työtovereineen pystyi havaitsemaan Ixoides- lajin punkeista spirokeettaa ja potilaista löydettiin spirokeetalle reaktiivisia seerumin vasta-aineita.
Lopulliseti vasta vuonna 1983 Steere ja hänen työtoverinsa vahvistivat ja määrittelivät Lymen borrelioosin (LB) spirokeettaetiologian. He löysivät Lymen tautia (Lyme Disease, LD) sairastavilta spirokeettaa niin verestä kuin selkäydinnesteestä.
Pian sen jälkeen havaittiin että samanlainen penisilliinille herkkä spirokeetta aiheutti lymfosytääristä meningoradikuliittia Euroopassa.
Tälle uudelle löydetylle mikro-organismille annettiin 1984 nimi Borrelia burgdorferi. . (Huom: Borrelia kuvaa hyvin sitä tapaa, millä spirokeetta porautuu, borrar sig, aivoon, koska se pystyy flagella eli siimarakenteella ja spiraalillaan uimaan kalvorakenteissa ja jostain syystä on aivohakuinen)
KUINKA SUURI OSA KOVISTA PUNKEISTA on spirokeetan kantajia?
Euroopassa tehdyn meta-analyysin mukaan Bb- prevalenssi ylipäätänsä kaikissa I. ricinus punkissa on 14%. Siis jokainen punkki ei tee ihmiseen Lymen tautia, mutta tuuriin ei pidä luottaa, vaan pitää olla yhtä tarkka joka punkin poiston suhteen.
Tässä on myös otettava huomioon toinen tutkimus: On tehty suomalais-ruotsalainen tutkimus niistä punkeista, jotka on poistettu ihmis-ihosta ( eikä siis vain luonnossa esiintyvistä punkeista yleensä) . Näissä punkeissa taas spirokeetalla (mikä tahansa laji borreliaa) infektoitumistiheys oli 26% .
Punkin elinolosuhteet ja sen isäntäeläimet ovat myös otettava huomioon. Vain hyvin korkealla ja kuivassa ilmassa niitä ei ole ja aivan Euroopan pohhjoisimmissa osissakaan niitä ei tavata. Ixoides- punkit (kovat punkit) alkavat olla aktiiveja +4 Celsius-asteen yläpuolella. Punkit etsiytyvät (väliaikoina kun eivät ota veriaterioita) kohtiin joissa kosteuspitoisuus ei laske alle 80 % ; se tarkoittaa aluskasvillisuutta ( josta muuten pöllähtää uudet hyttyspilvetkin parhaiten esiin- oma kommenttini) . Aluskasvillisuuden läpi vaeltavat lämminveriset eläimet sitten saavat etukäpäliinsä takertuvia punkkeja. Punkki vaeltelee sitten tuntikausia isäntäeläimen nahalla, kunnes löytää sopivan kohdan ja iskee siihen suuosansa. Siinä se sitten häiriintymättä laiduntaa ja pysyttelee samalla kohdalla 2- 15 vuyorokautta riippuen punkin kehitysvaiheesta (toukka, poikanen, aikuinen) ja isäntäeläimen tyypistä (IHMISET voivat tässä kyllä tehdä punkkisyynin saman päivän kuluessa!)Toukat ja poikaset laiduntavat useimmiten pikkujyrsijöissä ja linnuissa, kun taas aikuiset punkit tyypillisimmin laiduntavat suurissa imettäväiseläimissä kuten jäniksissä, peuroissa ja karjassa. Kun punkki on päättänyt veriateriansa, se tipauttaa itsensä maahan, jossa se sitten kehittyy seuraavaan kehitysvaiheeseensa tai jos on kyse sukukypsästä naaraasta alkaa munia tai jos elinolosuhteet ovat epäsuotuiset , asettuu välivaiheeseen (diapause), jossa sen aineenvaihdunta alenee ja kehityssykli hidastuu. I.ricinus punkin elinsykli voi täten ajallisesti vaihdella se on tavallisimmin 2-3 vuotta, muta voi olla sekä pidempi tai lyhempi aivan miljööstä riippuen. Veriaterioitten käyttöjen välillä punkit etsiytyvät sellaisille alueille, joissa mikroilmasto on suhteellisen kosteaa eikä laske alle 80 kosteusprosentin. Tällaista on lähellä maanpintaa, missä aluskasvillisuus on tiheää.
- Mistä I.ricinus punkki voi sitten hankkia borreliainfektion?
- Punkki voi infektoitua reservoaarina toimivasta isäntäeläimestä ollessaan toukkana tai poikasena. Sitten infektio pysyy punkissa koko sen kehityksen ajan vaiheesta toiseen. Professori Pia Forsberg korosti tässä varsinkin peurojen merkitystä !
- Transwovariaalinen infektio katsotaan harvinaiseksi, siis toukka joka ei ole vielä saanut verta, on harvoin valmiiksi infektoitunut borrelialla.
.Muistiin 23.5. 2014. Päivitystä 4.6. 2014
Ps. Seuraavaksi kirjoitan suomennosta CXCL13 kemokiinin merkityksestä Lymen Neuroborrelioosin (LNB) diagnostiikassa.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)