WHO tuberkuloosista

Tuberculosis, or TB, is an infectious bacterial disease caused by Mycobacterium tuberculosis, which most commonly affects the lungs. It is transmitted from person to person via droplets from the throat and lungs of people with the active respiratory disease.

Tuberkuloosi eli TB on bakteeri-infektiotau, jonka aiheutta haponkestävä mykobakteeri M. tuberculosis ja tavallisimmin se iskee keuhkoihin. Se välittyy henkilöstä toiseen pisaratartunnalla kurkusta ja keuhkoista kun henkilöllä on aktiivi respiratorinen infektio.

In healthy people, infection with Mycobacterium tuberculosis often causes no symptoms, since the person's immune system acts to “wall off” the bacteria. The symptoms of active TB of the lung are coughing, sometimes with sputum or blood, chest pains, weakness, weight loss, fever and night sweats. Tuberculosis is treatable with a six-month course of antibiotics.

Terveessä väestössä M. tuberculosis infektio ei aiheuta mitään oireita, koska immuunijärjestelmä pystyy kehittämään sitä vastaan suojavallin. Aktiivin TB-infektion oireet keuhkosita on yskiminen, jokus tulee ysköksiä tai verta, rintakipua, heikkoutta, painonkatoa, kuumetta ja yöhikoilua. Tuberkuloosia hoidetaan kuuden kuukauden antituberkuloosiantibiooteilla.

http://www.who.int/tb/publications/tb_treatmentguidelines/en/index.html

FACTS

Tuberculosis

Infection and transmission

Tuberculosis (TB) is a contagious disease. Like the common cold, it spreads through the air. Only people who are sick with TB in their lungs are infectious. When infectious people cough, sneeze, talk or spit, they propel TB germs, known as bacilli, into the air. A person needs only to inhale a small number of these to be infected.

Left untreated, each person with active TB disease will infect on average between 10 and 15 people every year. But people infected with TB bacilli will not necessarily become sick with the disease. The immune system "walls off" the TB bacilli which, protected by a thick waxy coat, can lie dormant for years. When someone's immune system is weakened, the chances of becoming sick are greater.

Related links WHO report on Multidrug and extensively drug-resistant tuberculosis (M/XDR-TB) Global tuberculosis control More on tuberculosis

• Someone in the world is newly infected with TB bacilli every second.
• Overall, one-third of the world's population is currently infected with the TB bacillus.
• 5-10% of people who are infected with TB bacilli (but who are not infected with HIV) become sick or infectious at some time during their life. People with HIV and TB infection are much more likely to develop TB.

Global and regional incidence

WHO estimates that the largest number of new TB cases in 2008 occurred in the South-East Asia Region, which accounted for 34% of incident cases globally. However, the estimated incidence rate in sub-Saharan Africa is nearly twice that of the South-East Asia Region with over 350 cases per 100 000 population.

An estimated 1.3 million people died from TB in 2008. The highest number of deaths was in the South-East Asia Region, while the highest mortality per capita was in the Africa Region.

In 2008, the estimated per capita TB incidence was stable or falling in all six WHO regions. However, the slow decline in incidence rates per capita is offset by population growth. Consequently, the number of new cases arising each year is still increasing globally in the WHO regions of Africa, the Eastern Mediterranean and South-East Asia.

Estimated TB incidence, prevalence and mortality, 2008

	Incidence1			Prevalence 2		Mortality
WHO region	no. in thousands	% of global total	rate per 100 000 pop3	no. in thousands	rate per 100 000 pop	no. in thousands	rate per 100 000 pop
Africa	2 828	30%	351	3 809	473	385	48
The Americas	282	3%	31	221	24	29	3
Eastern Mediterranean	675	7%	115	929	159	115	20
Europe	425	5%	48	322	36	55	6
South-East Asia	3 213	34%	183	3 805	216	477	27
Western Pacific	1 946	21%	109	2 007	112	261	15
Global total	9 369	100%	139	11 093	164	1 322	20
1Incidence is the number of new cases arising during a defined period. 2Prevalence is the number of cases (new and previously occuring) that exists at a given point in time. 3Pop indicates population.

HIV and TB

HIV and TB form a lethal combination, each speeding the other's progress. HIV weakens the immune system. Someone who is HIV-positive and infected with TB bacilli is many times more likely to become sick with TB than someone infected with TB bacilli who is HIV-negative. TB is a leading cause of death among people who are HIV-positive. In Africa, HIV is the single most important factor contributing to the increase in the incidence of TB since 1990.

WHO and its international partners have formed the TB/HIV Working Group, which develops global policy on the control of HIV-related TB and advises on how those fighting against TB and HIV can work together to tackle this lethal combination. The interim policy on collaborative TB/HIV activities describes steps to create mechanisms of collaboration between TB and HIV/AIDS programmes, to reduce the burden of TB among people and reducing the burden of HIV among TB patients.

Drug-resistant TB

Until 50 years ago, there were no medicines to cure TB. Now, strains that are resistant to a single drug have been documented in every country surveyed; what is more, strains of TB resistant to all major anti-TB drugs have emerged. Drug-resistant TB is caused by inconsistent or partial treatment, when patients do not take all their medicines regularly for the required period because they start to feel better, because doctors and health workers prescribe the wrong treatment regimens, or because the drug supply is unreliable. A particularly dangerous form of drug-resistant TB is multidrug-resistant TB (MDR-TB), which is defined as the disease caused by TB bacilli resistant to at least isoniazid and rifampicin, the two most powerful anti-TB drugs. Rates of MDR-TB are high in some countries, especially in the former Soviet Union, and threaten TB control efforts.

While drug-resistant TB is generally treatable, it requires extensive chemotherapy (up to two years of treatment) with second-line anti-TB drugs which are more costly than first-line drugs, and which produce adverse drug reactions that are more severe, though manageable. Quality assured second-line anti-TB drugs are available at reduced prices for projects approved by the Green Light Committee.

The emergence of extensively drug-resistant (XDR) TB, particularly in settings where many TB patients are also infected with HIV, poses a serious threat to TB control, and confirms the urgent need to strengthen basic TB control and to apply the new WHO guidelines for the programmatic management of drug-resistant TB.

The Stop TB Strategy, the Global Plan to Stop TB, 2006–2015 and targets for TB control

In 2006, WHO launched the new Stop TB Strategy. The core of this strategy is DOTS, the TB control approach launched by WHO in 1995. Since its launch, 36 million patients have been treated under DOTS-based services. The new six-point strategy builds on this success, while recognizing the key challenges of TB/HIV and MDR-TB. It also responds to access, equity and quality constraints, and adopts evidence-based innovations in engaging with private health-care providers, empowering affected people and communities, to help strengthen health systems and promote research.

The six components of the Stop TB Strategy are:

• Pursue high-quality DOTS expansion and enhancement. Making high-quality services widely available and accessible to all those who need them, including the poorest and most vulnerable, requires DOTS expansion to even the remotest areas.
• Addressing TB/HIV, MDR-TB and the needs of poor and vulnerable populations. Addressing TB/HIV, MDR-TB and the needs of poor and vulnerable populations requires much greater action and input than DOTS implementation and is essential to achieving the targets set for 2015, including the United Nations Millennium Development Goal relating to TB (Goal 6; Target 8).
• Contribute to health system strengthening based on primary health care. National TB control programmes must contribute to overall strategies to advance financing, planning, management, information and supply systems and innovative service delivery scale-up.
• Engage all care providers. TB patients seek care from a wide array of public, private, corporate and voluntary health-care providers. To be able to reach all patients and ensure that they receive high-quality care, all types of health-care providers need to be engaged.
• Empower people with TB, and communities through partnership. Community TB care projects have shown how people and communities can undertake some essential TB control tasks. These networks can mobilize civil societies and also ensure political support and long-term sustainability for TB control programmes.
• Enable and promote research. While current tools can control TB, improved practices and elimination will depend on new diagnostics, drugs and vaccines.

The strategy is being implemented as described in The Global Plan to Stop TB, 2006-2015. The Global Plan is a comprehensive assessment of the action and resources needed to implement the Stop TB Strategy and to achieve the following targets:

• Millennium Development Goal (MDG) 6, Target 8: Halt and begin to reverse the incidence of TB by 2015;
• Targets linked to the MDGs and endorsed by the Stop TB Partnership:
• by 2005: detect at least 70% of new sputum smear-positive TB cases and cure at least 85% of these cases;
• by 2015: reduce TB prevalence and death rates by 50% relative to 1990;
• by 2050: eliminate TB as a public health problem (1 case per million population).

Progress towards targets

In 2008, an estimated 62% of new smear-positive cases were treated under DOTS – just short of the 70% target.

The treatment success in the 2007 DOTS campaign was 86% overall, surpassing the 85% target for the first time. The treatment success target was met by 13 of the 22 high-burden countries. However, the regional average cure rates in the African, American and European regions were below 85%.

It is estimated that the global TB incidence rate peaked in 2004. Therefore, the world as a whole is on track to achieve the MDG target of reversing the incidence of TB. The major exception to this is the epidemiological subregion of African countries with low HIV prevalence. Six epidemiological sub-regions (Central Europe, Eastern Europe, Eastern Mediterranean, high-income countries, Latin America and the Western Pacific) have already achieved the target of halving the 1990 prevalence rate. Four epidemiological sub-regions (Central Europe, high-income countries, Latin America and the Western Pacific) have already achieved the target of halving the 1990 mortality rate.

For more information contact:

WHO Media centre

Koleratoksiini löydettiin 1959. Nykyhoito.

• Koleran historiasta kirjoittaa tri Arnold Forsius:

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kolera.html

• Nykyään koleraan on käytettävissä useitakin antibiootteja, mm. tetrasykliini, trimetopriimi-sulfa-yhdistelmä, kloramfenikoli ja eräitä uudempia antibiootteja, jotka lyhentävät sairauden kestoa.

Taudin nopean kulun vuoksi on nestemenetysten pikainen korvaaminen kuitenkin ensiarvoista.

Ennalta ehkäisemisen kannalta on tärkeätä välttää epäilyttävissä oloissa kaikkea keittämätöntä ja kuumentamatonta ruokaa ja vettä.

Tautiin sairastuneet ja tartunnan mahdollisesti saaneet on eristettävä, eivätkä he saa olla tekemisissä elintarvikkeiden valmistuksen tai käsittelyn kanssa.

Tällöin on otettava myös huomioon, että oireeton tai vähäoireinen henkilö tai taudista toipunut voi toimia tartunnankantajana.

Ruoat ja ravintoaineet on lisäksi suojattava kärpäsiltä ja muilta hyönteisiltä, jotka on mahdollisuuksien mukaan hävitettävä.

Koleraa vastaan on olemassa rokote, jota voidaan käyttää tietyissä tilanteissa, vaikka sen teho on lyhytaikainen ja epävarma.

• Duodecimista löytyi myös varteenotettava vanha artikkeli.

 http://www.terveysportti.fi/d-htm/articles/1970_23_1355-1357.pdf

Söderström HJ (1930 luvulla) kolerasta

Noin 1930 aikaan on kolerasta tehty seuraava kirjoitus suomenkielisessä lääektieteellisessä kirjassa:

HJ Söderström: Kolera (Cholera asiatica) s. 179.
"Koleran tartunta-aineet joutuvat joko suoraan sairaasta tai ravinnossa ja vedessä terveeseen ihmiseen. Sen bakteerin tunnemme. Se on pilkun näköinen, ja sitä on etupäässä tautia sairastavan henkilön suolistossa ja virtsassa.

Tauti leviää siten, että ulostuksessa ja virtsassa olevat bakteerit joutuvat veteen tai ravintoaineitten yhteyteen. Ne elävät ja lisääntyvät hyvin ihmisruumiin ulkopuolellakin, esim. maidossa ja vedessä. Ne tarttuvat suoraan, jos sairaan ulostusta tai virtsaa joutuu toisen henkilön käsiin. Melkein kaikki varsinaiset epidemiat johtuvat kuitenkin vesi-tai ravintotartunnasta. Kärpäsetkin voivat levittää tautia.
Kolera on meidän ilmastossamme kesä- tai syystauti.
Koleran kotipaikkana ovat Intiassa Ganges-joen rannikkoseudut. Meillä se nykyään ( n 1930-luvulla) on ylen harvinainen tauti, joka vain joskus ilmestyy tänne Venäjällä tartunnan saaneiden matkustajien mukana. Moneen vuosikymmeneen ei sen aiheuttamia epidemioja ole ollut Skandinaviassa eikä Suomessa.
Koleran pääoireet ovat suolistohäiriöt ja kuume ja niistä johtuva yleistilan heikontuminen.

Koleran itämisaika on 2-3 päivää, mutta joskus riittää muutama tuntikin. Se on vakava tauti, johon kuolleisuus on suuri.
Tautia sairastavat eristetään ja heitä hoidetaan erikoissairaalassa. Tärkeätä on, että sairaalan henkilökunta on oppinut hoitamaan tämäntapaisia tauteja ja siten välttyy itse saamasta sitä.
Ennenkuin sairas joutuu sairaalaan, tulee, jos vähänkin epäillään koleraa, desinfioida sairaan ulostukset ja virtsa kalkkivedellä, sekä eristää sairas eri huoneeseen.

Henkilön, joka häntä hoitaa, tulee mitä tarkimmin varoa saamasta ulostusta sormiinsa, ja hänen on tarkoin pestävä itsensä aina, kun on kosketellut sairasta ja auttanut häntä, sekä erikoisesti ennen ateriaa. Hoitajan on parasta pitää pukunsa päällä erikoista mekkoa, jonka hän voi jättää sairaan huoneeseen siitä poistuessaan.
Sairaan sänky- ja pitovaatteet pannaan likoomaan vuorokausiksi lysoliliuokseen, ennenkuin ne lähetetään pestäväksi. Käymälät tulee hoitaa tarkoin; ne pidetään puhtaina ja desinfioidaan kalkilla.
Maito ja kerma keitetään, samoin kaikki tarvittava vesi, ja muiden ravintoaineiden käsittelyssä on noudatettava mitä suurinta puhtautta ja huolellisuutta ja varottava jättämästä niitä kärpästen liattavaksi.
Potilaan kodissa samoin kuin koko paikkakunnalla toimitetaan mitä huolellisin desinfioiminen, jotta ehkäistäisiin tämän pelätyn taudin leviämistä.
Kaikkia terveydenhoitolain- ja säännön määräyksiä on tarkoin noudatettava, jota uhkaava epidemia jo alkuvaiheissaan saataisiin tukahdutetuksi.

Kansainvälisistä sopimuksista ja vaatimuksista, joiden tarkoituksena on kulkutautien leviäm8sen ehkäiseminen, Katso lukua "Tarttuvien tautien vastustamista koskeva alinsäädäntö" siv. 197.
Kulkutautien aikana voidaan taudin leviämisen ehkäisemiseksi rokotta terveet koleran rokkoaineella. Täten saadaan aktiivinen immuunisuus.
( Tässä sivukommenttini. Otin tämän vanhan tri Aarre Uotin , isäni veljen kirjan mukaan kesämökiltä tämän kuun alussa, koska tämä sisältää paljon tautien vanhanaikaisten symtoomien kuvauksia, mutta kirjasta puuttuu kannet ja niitten mukana kaikki lähdeluettelotiedot ja takaa sisällysluettelokin, joten arvioni mukaan kirja on 1930 luvulta. Säädökset jotka mainitaan paikallistavat myös kirjan 1930 lukuun).

ESIM ajoituksesta: Kirja mainitsee näin isorokon suhteen:"Maasamme on voimassa lain säätämä rokotuspakko. Asetuksessa, joka on julkaistu 17 p:nä joulukuutta 1883, määrätään, että kaikki lapset on rokotettava isorokkoa vastaan , ennen kuin he ovat tulleet kahden vuoden vanhoiksi. Erään myöhemmän , vuonna 1920 annetun asetuksen mukaan voi asianomainen maaherra sen lisäksi määrätä, mikäli lääkintähallitus katsoo sellaisen välttämättömäksi, toimeenpantavaksi uusintarokotuksen, jos jollakin paikkakunnalla liikkuu isorokkoa tai jos mainittu tauti uhkaa jotakin seutua.S. 197.

Sama sivu mainitsee muista olevista rokotuksista näin ennen tuota lausetta:
"Toistaiseksi tunnetaan kumminkin käytännöllisesti tyydyttäviä suojelurokotusmenettelyjä ainoastaan harvoja tauteja vastaan. Suojelurokotusta on pidettävä yleisesti käyttökelpoisena vain siinä tapauksessa, että sen avulla on mahdollista saavuttaa tehokas ja suhteellisessti pysyvä immuniteetti eli vastaanottamattomuus tartuntaan nähden ja että se samalla on vaaraton.
Nämä ehdot täyttää toistaiseksi vain isorokkoa vastaan käytetty rokotus.
Muutamissa muissa taudeissa, kuten kurkkumädässä (difteria), lavantaudissa( tyfus), kolerassa ja rutossa, on suojelurokotuksen tehokkuus kylläkin epäämättömästi todistettu, mutta rokotuksen avulla saavutettu suoja on niissä sekä teholtaan että pysyväisyydeltään paljon rajoitetumpi. Suojelurokotuksella voi kuitenkin niihinkin tauteihin nähden olla erinomaisen suuri merkitys sellaisina aikoina, jolloin mainitut taudit liikkuvat kulkutauteina. Samoin on laita erinäisissä muissa olosuhteissa, joissa tartunnan vvaara on erikoisen suuri, rautatien rakentamisessa, kanavan kaivamisessa, sodassa, tartunnanvaarallisille seuduille tehtävillä tutkimusmatkoilla" jne. Kts. lukua immuunisuus siv. 151.

Huom. kirjan sivulla 166 sanotaan isonrokon aiheuttajasta.
"Isonrokon taudinsynnyttäjä on vielä tuntematon, se kuuluu pienimpiin mikro-organismeihin".Tri A Forsius kirjoittaa historiallisissa katsauksissaan mm näin:
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/variola.html
Isorokkoviruksen tarkempi määritys onnistui vasta 1930-luvulla elektronimikroskoopin avulla. Myöhemmin isorokkovirus on luokiteltu DNA-virusten ortopoxvirusten ryhmään, johon kuuluu myös sitä läheisesti muistuttava lehmärokkovirus.

Tämä paikallistaa lähdekirjani 1930-luvun alkupuolelle.
Löytyy mm tällainen artikkeli
Söderstrom, H. J. (1932). Acta. tuberc. scand.. 6, 306.

SMI fakta om kolera ( på svenska)

Sjukdomsinformation om kolera

http://www.smittskyddsinstitutet.se/sjukdomar/kolera/

Koleran satte skräck i många under 1800-talet. Sjukdomen kom då från Indien och härjade i Europa under 1800-talet, bara i Sverige dog vid den första pandemin (en sjukdom som sprider sig över flera världsdelar) över 12 000 personer. Mellan 1834 och 1874 rapporterades elva epidemier med kolera i Sverige och totalt dog under dessa omkring 37 000 personer.

Orsakande mikroorganism, smittvägar och smittspridning

Kolera orsakas av bakterien Vibrio cholerae, varav det finns flera typer: både klassisk kolera (cholera asiatica) och biotyp El Tor samt serotyperna Inaba och Ogawa. Människan är i praktiken enda värddjur för bakterien.

Det finns andra kolerabakterier, som kan ge sjukdom. Dessa sjukdomar räknas dock inte som ”äkta” kolera (ej agglutinerande, ej toxinbildande kolera).

Den kritiska infektionsdosen är hög, d.v.s. det krävs en stor smittdos för att sjukdom ska uppstå. Vid epidemier finns det därför normalt många symtomfria bärare. Undernärda människor och personer med låg halt av saltsyra i magsäcken smittas lättare. Bakterierna utsöndras med avföringen, och smittspridning sker via vatten som förorenats med avloppsvatten. Smittspridning har också förekommit från dåligt kokta skaldjur och fisk.

Bakterierna kan överleva länge i kalla, rena vatten men tillväxer dåligt i flertalet livsmedel. Nuförtiden finns knappast förutsättningar för någon smittspridning i Sverige.

Inkubationstiden är vanligtvis två till tre dygn men kan variera från några timmar till fem dygn.

Symtom, komplikationer, behandling och diagnostik

Symtomen börjar med akuta mag- och tarmsymtom med riklig, vattnig avföring (kan uppgå till mer än 20 liter på ett dygn), vanligtvis dock inte kräkningar. Sedan följer snabb uttorkning som kan följas av cirkulationskollaps. Fall med mindre uttalad diarré är vanliga, speciellt hos barn, men kan förekomma även hos äldre.

Allvarliga, obehandlade fall kan avlida redan inom några timmar. Vid epidemier kan dödsfallen uppgå till 50% om behandling inte ges. Behandlingen består i första hand av att kompensera för den vätska och de salter patienten förlorar. Numera ges också ofta riktad antibiotikabehandling. Vid korrekt vätske- och saltbehandling kan dödsfallen minimeras till mindre än en procent.

Diagnos sker genom att bakterien påvisas i avföringen genom odling.

Allmänt förebyggande åtgärder

En bra sanitär standard med väl utbyggda dricksvatten- och avloppssystem motverkar spridning av kolera. Det finns ett tämligen effektivt vaccin (att dricka).

Åtgärder vid inträffade fall och/eller utbrott

Kolera klassas enligt smittskyddslagen som allmänfarlig sjukdom, och inträffade fall anmäls till smittskyddsläkaren i landstinget och Smittskyddsinstitutet (SMI). Kolera är en smittspårningspliktig sjukdom. Misstänkta inhemskt smittade fall skall omedelbart meddelas miljökontoret eller motsvarande i kommunen.

Då sjukdomen också, enligt gällande internationella hälsovårdsbestämmelser, klassas som "karantänssjukdom" ska eventuella fall också rapporteras till Socialstyrelsen och Världshälsoorganisationen (WHO).

Kommentar

2007 skedde ett utbrott i Kirkuk, Irak med tusentals fall som förklaras av försämrad infrastruktur med bland annat försämrad tillgång till rent dricksvatten.

2008 inträffade ett större utbrott av kolera i Harare och andra delar av Zimbabwe. Redan efter ett par månader rapporterades tusentals fall. Även här följde sjukdomen efter en period av ekonomisk kris med bristande underhåll av säkra vattentäkter. Bland annat på grund av flyktingströmmar skedde spridning också till grannländer.

WHO info about Cholera ( English)

Key facts

• Cholera is an acute diarrhoeal disease that can kill within hours if left untreated.
• There are an estimated 3–5 million cholera cases and 100 000–120 000 deaths due to cholera every year.
• Up to 80% of cases can be successfully treated with oral rehydration salts.
• Effective control measures rely on prevention, preparedness and response.
• Provision of safe water and sanitation is critical in reducing the impact of cholera and other waterborne diseases.
• Oral cholera vaccines are considered an additional means to control cholera, but should not replace conventional control measures.

Cholera is an acute diarrhoeal infection caused by ingestion of food or water contaminated with the bacterium Vibrio cholerae. Every year, there are an estimated 3–5 million cholera cases and 100 000–120 000 deaths due to cholera. The short incubation period of two hours to five days, enhances the potentially explosive pattern of outbreaks.

Symptoms

Cholera is an extremely virulent disease. It affects both children and adults and can kill within hours.

About 75% of people infected with V. cholerae do not develop any symptoms, although the bacteria are present in their faeces for 7–14 days after infection and are shed back into the environment, potentially infecting other people.

Among people who develop symptoms, 80% have mild or moderate symptoms, while around 20% develop acute watery diarrhoea with severe dehydration. This can lead to death if untreated.

People with low immunity – such as malnourished children or people living with HIV – are at a greater risk of death if infected.

History

During the 19th century, cholera spread across the world from its original reservoir in the Ganges delta in India. Six subsequent pandemics killed millions of people across all continents. The current (seventh) pandemic started in South Asia in 1961, and reached Africa in 1971 and the Americas in 1991. Cholera is now endemic in many countries.

Vibrio cholerae strains

Two serogroups of V. cholerae – O1 and O139 – cause outbreaks. V. cholerae O1 causes the majority of outbreaks, while O139 – first identified in Bangladesh in 1992 – is confined to South-East Asia.

Non-O1 and non-O139 V. cholerae can cause mild diarrhoea but do not generate epidemics.

Recently, new variant strains have been detected in several parts of Asia and Africa. Observations suggest that these strains cause more severe cholera with higher case fatality rates. Careful epidemiological monitoring of circulating strains is recommended.

The main reservoirs of V. cholerae are people and aquatic sources such as brackish water and estuaries, often associated with algal blooms. Recent studies indicate that global warming creates a favourable environment for the bacteria.

Risk factors and disease burden

Cholera transmission is closely linked to inadequate environmental management. Typical at-risk areas include peri-urban slums, where basic infrastructure is not available, as well as camps for internally displaced people or refugees, where minimum requirements of clean water and sanitation are not met.

The consequences of a disaster – such as disruption of water and sanitation systems, or the displacement of populations to inadequate and overcrowded camps – can increase the risk of cholera transmission should the bacteria be present or introduced. Epidemics have never arisen from dead bodies.

Cholera remains a global threat to public health and a key indicator of lack of social development. Recently, the re-emergence of cholera has been noted in parallel with the ever-increasing size of vulnerable populations living in unsanitary conditions.

The number of cholera cases reported to WHO continues to rise. From 2004 to 2008, cases increased by 24% compared with the period from 2000 to 2004. For 2008 alone, a total of 190 130 cases were notified from 56 countries, including 5143 deaths. Many more cases were unaccounted for due to limitations in surveillance systems and fear of trade and travel sanctions. The true burden of the disease is estimated to be 3–5 million cases and 100 000–120 000 deaths annually.

Prevention and control

A multidisciplinary approach based on prevention, preparedness and response, along with an efficient surveillance system, is key for mitigating cholera outbreaks, controlling cholera in endemic areas and reducing deaths.

Treatment

Cholera is an easily treatable disease. Up to 80% of people can be treated successfully through prompt administration of oral rehydration salts (WHO/UNICEF ORS standard sachet). Very severely dehydrated patients require administration of intravenous fluids. Such patients also require appropriate antibiotics to diminish the duration of diarrhoea, reduce the volume of rehydration fluids needed, and shorten the duration of V. cholerae excretion. Mass administration of antibiotics is not recommended, as it has no effect on the spread of cholera and contributes to increasing antimicrobial resistance.

In order to ensure timely access to treatment, cholera treatment centres (CTCs) should be set up among the affected populations. With proper treatment, the case fatality rate should remain below 1%.

Outbreak response

Once an outbreak is detected, the usual intervention strategy is to reduce deaths by ensuring prompt access to treatment, and to control the spread of the disease by providing safe water, proper sanitation and health education for improved hygiene and safe food handling practices by the community. The provision of safe water and sanitation is a formidable challenge but remains the critical factor in reducing the impact of cholera.

Oral cholera vaccines

There are two types of safe and effective oral cholera vaccines currently available on the market. Both are whole-cell killed vaccines, one with a recombinant B-sub unit, the other without. Both have sustained protection of over 50% lasting for two years in endemic settings.

One vaccine (Dukoral) is WHO prequalified and licensed in over 60 countries. Dukoral has been shown to provide short-term protection of 85–90% against V. cholerae O1 among all age groups at 4–6 months following immunization.

The other vaccine (Shanchol) is pending WHO prequalification and provides longer-term protection against V. cholerae O1 and O139 in children under five years of age.

Both vaccines are administered in two doses given between seven days and six weeks apart. The vaccine with the B-subunit (Dukoral) is given in 150 ml of safe water.

WHO recommends that immunization with currently available cholera vaccines be used in conjunction with the usually recommended control measures in areas where cholera is endemic as well as in areas at risk of outbreaks. Vaccines provide a short term effect while longer term activities like improving water and sanitation are put in place.

When used, vaccination should target vulnerable populations living in high risk areas and should not disrupt the provision of other interventions to control or prevent cholera epidemics. The WHO 3-step decision making tool aims at guiding health authorities in deciding whether to use cholera vaccines in complex emergency settings.

The use of the parenteral cholera vaccine has never been recommended by WHO due to its low protective efficacy and the high occurrence of severe adverse reactions.

Travel and trade

Today, no country requires proof of cholera vaccination as a condition for entry. Past experience shows that quarantine measures and embargoes on the movement of people and goods are unnecessary. Isolated cases of cholera related to imported food have been associated with food in the possession of individual travellers. Consequently, import restrictions on food produced under good manufacturing practices, based on the sole fact that cholera is epidemic or endemic in a country, are not justified.

Countries neighbouring cholera-affected areas are encouraged to strengthen disease surveillance and national preparedness to rapidly detect and respond to outbreaks should cholera spread across borders. Further, information should be provided to travellers and the community on the potential risks and symptoms of cholera, together with precautions to avoid cholera, and when and where to report cases.

WHO response

Through the WHO Global Task Force on Cholera Control, WHO works to:

• provide technical advice and support for cholera control and prevention at country level
• train health professionals at national, regional and international levels in prevention, preparedness and response of diarrhoeal disease outbreaks
• disseminate information and guidelines on cholera and other epidemic-prone enteric diseases to health professionals and the general public.

For more information contact:

WHO Media centre

Kirpputyyfuksen ensimmäiset tapaukset Ruotsissa

http://www.unt.se/uppsala/forsta-fallen-av-lopptyfus-1024863.aspx
Kaksi aivokalvontulehdusta havaittu.

RIKKETSIA
RIKKETSIOOSI
Rikketsiooseista yleensä
Minulla on vuodelta 2007 eräs sitaatti datallani ja asetan sen tähän: Se on saksalaisesta lähteestä.

Definition

Fleckfieber bzw. Flecktyphus sind noch unter folgenden Namen bekannt: Thyphus exanthematicus, epidemisches Fleckfieber, klassisches Fleckfieber, Louse-born Typhus, Brill-Zinser-Krankheit. Im weiteren verwenden wir nur noch den Begriff Fleckfieber.

Das Fleckfieber ist eine zu den Rickettiosen, einer durch Rickettsien hervorgerufenen Gruppe von Erkrankungen, gehörende akute Infektionskrankheit, die vor allem epidemisch auftritt, d.h. gehäuft zu einer bestimmten Zeit an bestimmten Orten.

Die Erkrankung, die früher im Volksmund auch als Hunger-, Kriegs- oder Läusethyphus bekannt war, wird durch Läuse übertragen. In den Krisenzeiten der vergangenen Jahrhunderte (Hunger, Kriege) trat das Fleckfieber seuchenartig auf und forderte eine Vielzahl von Todesopfern. Es wird davon ausgegangen, dass im 1. Weltkrieg ca. 30 Millionen Menschen erkrankt waren und 3 Millionen daran verstarben. Erst im Jahre 1934 wurde die Bedeutung der Läuse bei der Übertragung des Fleckfiebers entdeckt. Während des 2. Weltkrieges wurde dieses Wissen in Hygienemaßnahmen, wie z.B. der systematischen Entlausungen von Menschen und ihrer Kleidung, umgesetzt, allerdings trat die Erkrankung in Konzentrationslagern und Kriegsgefangenenlagern weiter auf.

Heute findet man diese Erkrankung eher in den Tropen und Subtropen, allerdings in höheren Lagen. In Deutschland unterliegt die Erkrankung der Meldeplicht (Verdacht, Erkrankung und Tod).

Es sind noch andere Rickettiosen bekannt, die dem epidemischen Fleckfieber ähneln. Dazu gehören z.B.

das murine oder endemische Fleckfieber,
das Rocky-Mountain-Spotted-Fever,
das nordasiatische Zeckenbißfieber,
das Tsutsugamushi-Fieber oder
das Q-Fieber.


Krankheitsgruppe
Krankheit Erreger Überträger Wirt

Tsutsugamushi- Fieber

1. japanisches Fleckfieber.... R. tsutsugamushi ---Milben-
larvenNage-tiere, Milbe
2. Q-Fieber Coxiella burnettii Zecken, Nager Mensch

Fleckfiebergruppe

1. murines Fleckfiber R. typhi Ratten-floh Ratte
2. klassisches Fleckfieber R. prowazekii Kleider-laus Mensch

Zeckenbiss-Fiebergruppe

1. Rickettsienpocken R. akari Milbe Haus-mäuse,Ratten
2. nordasiatisches Zeckenbissfieber R. sibirica Schild-zecke Nage-tiere
3. Queensland-Zeckenbißfieber R. australis Schildzecke Beutel-tiere
4. Fiévre boutonneuse R. conori Schild-zecke Nagetiere
5. Rocky mountains spotted fever R. ricketsii Zeck

http://www.onmeda.de/lexika/krankheitserreger/krankheitserreger_a_z/rickettsiaceae.html?p=

RIKETSIA

Rickettsia (suom. riketsiat) on gramnegatiivisten bakteerien suku, joka kuuluu proteobakteerien pääjaksoon.

Riketsiat ovat solunsisäisiä parasiittejä, jotka ovat riippuvaisia isäntäsolusta kasvaakseen ja lisääntyäkseen. Riketsiat ovat pleiomorfisia bakteereita eli niiden muoto voi vaihdella. Kokkiriketsiat ovat läpimitaltaan 0,1 μm, sauvamuotoisten pituus on 1-4 μm, ja lankamainen riketsia on pituudeltaan 10 μm. Riketsioiden genomit ovat pieniä, useimmiten välillä 1,11-1,52 miljoonaa emäsparia^[1].

Riketsiat aiheuttavat eläimille ja ihmisille monia sairauksia, lähinnä erilaisia pilkkukuumeita. R. conorii aiheuttaa Välimeren alueen pilkkukuumetta (engl. Boutonneuse fever), ja R. rickettsii aiheuttaa Kalliovuorten pilkkukuumetta (engl. Rocky Mountain spotted fever). R. akari puolestaan aiheuttaa riketsiarokkoa. Jotkut riketsiat aiheuttavat kasvitauteja.

Fylogeneettisten tutkimusten perusteella on esitetty, että riketsioilla on yhteinen kehitysbiologinen alkuperä mitokondrion kanssa.

Riketsioiden esimuoto on saattanut tunkeutua varhaisen eukaryoottisen solun sisään ja kehittyä nykyiseksi mitokondrio-soluelimeksi^[2].

Esimerkiksi R. prowazekii -bakteerin 1,1 miljoonan emäsparin kokoinen genomi muistuttaa mitokondrion genomia monin tavoin: molemmat muun muassa sisältävät samanlaisia geenejä ATP:n muodostusta varten^[3]

Riketsiat on nimetty yhdysvaltalaisen pilkkukuumetutkijan Howard Taylor Rickettsin (1871–1910) mukaan.

AJATUS:

Voisikohan tietyllä riketsiarokotteella saattaa ihmiseen puuttuvia mitokondriaalisia entyymejä ja täten parantaa tauteja jotka nyt ovat parantumattomia ja parantamattomissa.

Pitäisi tutkia riketsioiden potentiaalit mahdollisten tarpeellisten entsyymien geenilähteenä .

RicBase
Riketsiagenomitietue
http://igs-server.cnrs-mrs.fr/mgdb/Rickettsia/

Rickettsia felis ihmisessä

Tätä tyfuksen kaltaista bakteeria on pystytty havaitsemaan Ruotsissa selkäydinnestenäytteistä, kertoo ruotsalainen lehti tänään 27. elokuuta 2010.

Tyfusliknande bakterie hittad i svenska ryggvätskeprover

2010-08-27En ovanlig tyfusliknande bakterie har orsakat hjärnhinneinflammation hos två svenska patienter.

Aiemmin tätä ei ole voitu Skandinavian alueelta havaita niin ihmisistä kuin eläimistä tai itikoistakaan.

– Ett överraskande fynd. Bakterien har aldrig tidigare påträffats hos människor, djur eller insekter i Skandinavien.

Uppsalan akateemisesta kerrotaan, että kenelläkään potilaista ei ole myöskään sellaista anamneesia, että he olisivat saaneet tartuntansa ulkomailla.

Och ingen av patienterna har någon historia som möjliggör att de kan ha smittats utomlands, säger Kenneth Nilsson, överläkare vid Akademiska sjukhuset i Uppsala och Falu lasarett, till Upsala Nya Tidning.

Muuallakaan maailmassa ei tätä kissan-ja koirankirpun levittämää bakteeria Rickettsia felis ole havaittu kuin noin 40 ihmisessä.

Bakterien Rickettsia felis sprids via loppor hos katter och hundar och har tidigare hittats hos ett 40-tal människor i andra delar av världen

Nämä ruotsalaiset tapaukset tulivat ilmi, kun tutkijat analysoivat selkäydinnäytteitä etsiessään erästä toista Rickettsia-bakteeria R. helvetica, jota punkit välittävät.

De svenska fallen upptäcktes när forskare analyserade ryggvätskeprover för att leta efter den snarlika bakterien Rickettsia helvetica, som sprids via fästingar.

Ruotsalaiset tiedemiehet raportoivat löydöstään eräässä artikkelissa, joka on julkaistu englantilaisessa lehdessä Scandinavian Journal of infectious Diseases

De svenska forskarna har rapporterat om sin upptäckt i en artikel i tidskriften Scandinavian Journal of Infectious Diseases.

Tämän Dagens medisin-lehden artikkelin on kirjoittanut Simon Rothelius Simon Rothelius
www.dagensmedicin.se

Rickettsia felis, kissankirpun välittämä bakteeri

Vuonna 1996 kuvattiin eräs uusi bakteeri, tauteja aiheuttava rikketsia kissankirpuista. Kissasta johtui mikrobin nimen jälkiosa:felis .

LÄHDE:
J Clin Microbiol. 1996 Mar;34(3):671-4.
Rickettsia felis: a new species of pathogenic rickettsia isolated from cat fleas.
Higgins JA, Radulovic S, Schriefer ME, Azad AF.
Department of Microbiology and Immunology, University of Maryland Medical School, Baltimore 21201, USA.

ABSTRAKTISTA suomennosta Abstract

A flea-borne rickettsia, previously referred to as ELB, has been implicated as a cause of human illness.
Kirpun aiheuttama riketsia omasi aiemmin nimen ELB ja se on aiheuttanut ihmisen tautia.

Tässä tutkijat vertailivat eri rikketsioita ja saivat esiin 24 emäsparieroa ELB:n ja R. prowazekiin kesken. 25 eroa R. rickettsiin ja R. prowazekiin kesken. Oli 30 bp-eroa R. australiksen ja R. prowazekiin kesken. oli 29 eroa R. akarin ja R. prowazekiin kesken. Oli 32 eroa R. typhi- tyypin ja ELB:n kesken

Using sequence data obtained from a fragment of the citrate synthase gene, we compared ELB, Rickettsia australis, R. rickettsii, and R. akari with the louse-borne R. prowazekii. We tallied 24 base pair differences between ELB and R. prowazekii and 25 between R. rickettsii and R. prowazekii; there were 30 base pair differences between R. australis and R. prowazekii and 29 between R. akari and R. prowazekii. We observed 32 differences between Rickettsia typhi and ELB.

ELB:n pintaantigeenit olivat elektroforeesissa ja immunologisessa tutkimuksessa lähempää sukua kirpun välittämään R-typhi- riketsiaan kuin punkin välittämän R. akari riketsiaan.

Sodium dodecyl sulfate-polyacrylamide gel electrophoresis and immunoblot analyses of ELB, with typing sera against R. typhi indicate that ELB surface antigens are more closely related to the flea-borne R. typhi than to the mite-borne R. akari.

ELB katsottiin riittävän erilliseksi ja uudeksi lajiksi, jtoen se sai oman nimen Rickettsia felis.

On the basis of the results of citrate synthase gene sequence comparisons, as well as previous comparisons with 16S rRNA and 17-kDa-protein gene segments, we found that ELB is sufficiently genetically distinct from other rickettsiae to be designated a new species, Rickettsia felis.

Tuberkuloosista

Tubitapausten määrä on jatkuvasti nousemassa Ruotsissa.
Alkuvuoden aikana raportoitiin 336 tapausta. Tämä on 39 tapausta enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. Lisääntyminen johtuu ulkomaalta tulleitten tuberkuloosista ja heijastaa maahanmuuttovirtoja sellaisista maista missä tuberkuloosia esiintyy runsaasti. Kyseiset henkilöt ovat saaneet tartuntansa ennen Ruotsiin tuloa. Ruotsin rajojen sisällä on tartunnanleviäminen kuitenkin rajoittunutta.

SMI:
Antalet rapporterade tuberkulosfall fortsätter att öka

Under första halvåret 2010 rapporterades 336 fall av tuberkulos i Sverige. Detta är 39 fall fler jämfört med samma period föregående år. Ökningen utgörs av utlandsfödda personer och är relaterad till migrationsflödet från länder med hög incidens av tuberkulos. De utlandsfödda är framförallt smittade före ankomst till Sverige. Inom Sverige är smittspridningen begränsad.

Anthrax, pernarutto, mjältbrand

 Arno Forsiuksen kirjoittama artikkeli lisätty blogiin  9.3. 2017

Pernarutto eli anthrax

 (2004)

 16.8.2010:
 http://www.who.int/csr/delibepidemics/disease/en/

24.9. 2010 Bangladeshissa on Anthrax epidemia, ainakin 500 tapausta, kertoo SMI.se .

29.7. 2010

* Ruotsin SMI antaa seuraavaa informaatiota pernarutosta:

• Pernarutto eli antrax on hyvin vakava akuutti bakterielli infektiotauti, joka iskeä moniin eläinlajeihin, ennen kaikkea ruohoa syöviin, mutta myös ihmiseen. Tauti on zoonoosi, eli sellainen, mikä voi siirtyä eläimen ja ihmisen kesken. Ihmistapauksia Ruotsissa on nähty lähinnä niissä henkilöissä, jotka ovat olleet kosketuksissa maahan tuotuun villaan tai lampaannahkoihin.

Mjältbrand. Annan benämning: antrax

Mjältbrand (antrax) är en mycket allvarlig, akut bakteriell infektionssjukdom som kan drabba många djurslag, framför allt gräsätare men även människan. Sjukdomen är en zoonos, d.v.s. en sjukdom som kan överföras mellan djur och människa. Humana fall i Sverige sågs främst bland personer som haft beröring med importerad ull eller fårhudar.

• Pernaruttoa aiheuttava mikrobi, tartuntatiet ja tartunnan leviäminen

Pernaruttobasilli on nimeltään Bacillus anthracis ja se on itiöitä muodostava bakteeri. Nämä itiöt voivat pysytellä elinkykyisiä vuosikausia eläintuotteissa ja maaperässä, mikä on tärkeää ottaa huomioon taudin leviämisessä ja jatkumisessa. On osoitettu pernaruton itiöiden voivan infektoida noin 45 vuoden ajan. Elossa ne voivat pysyä yli sata vuotta. Bakteerit muuttuvat itiöiksi joutuessaan kontaktiin hapen kanssa esim veristen vuotojen vaikutuksesta, mitä voi sairaista eläimistä tai pernaruttoon kuolleista ruhoista tulla, jos niitä lähdetään viiltämään auki. Itiöitä ei siis normaalisti pääse kehittymään aukaisemattomissa ruhoissa.

Orsakande mikroorganism, smittvägar och smittspridning

Mjältbrand orsakas av Bacillus anthracis, en sporbildande bakterie. Sporernas förmåga att överleva i många år i djurprodukter och i jord är en viktig faktor för sjukdomens utbredning och fortlevnad. Man har visat att mjältbrandssporer haft förmåga att infektera i cirka 45 år och att de kan överleva i mer än 100 år.
Bakterierna omvandlas till sporer när de kommer i kontakt med syre, t.ex. via de blodiga flytningar som kan förekomma hos sjuka djur eller om kroppen från ett djur som dött i mjältbrand skärs upp. Sporbildning sker alltså normalt inte i oöppnade kadaver.

• Pernarutto tarttuu tavallisesti haavan kautta tai kontaktista sairaan eläimen kudoksiin, maaperään, villaan, ansoihin, rehuun tai muihin tuotteisiin, joita bakteerit tai niiden itiöt ovat saastuttaneet. Lisäksi voi tartunnan saanutta eläintä syönyt saada pernaruton nieluunsa tai mahasuolikanavaansa. Ei ole voitu kuitenkaan osoittaa, että infektoituneen eläimen maidosta olisi siirtynyt tartuntaa. Laboratorioperäistä tartuntaa kyllä on havaittu. Mutta koskaan ei ole voitu osoittaa, että pernarutto olisi levinnyt ihmisestä ihmiseen. Eläimet saavat tartunnan esim. laiduntaessaan pernaruton itiöistä saastuneella maaperällä.

Mjältbrand överförs vanligen via sår och efter kontakt med vävnader från sjuka djur, jord, ull, fällar, foder eller andra produkter som förorenats med bakterien eller sporer. Smittöverföring kan också ske genom inandning av bakteriesporer, t.ex. i damm från ull eller jord. Förutom detta kan förtäring av smittat kött ge mjältbrand i svalget eller i mag- och tarmkanalen. Det är inte visat att mjölk från infekterade djur kan överföra smittan. Laboratoriesmitta har påvisats. Smitta från person till person har däremot aldrig rapporterats. Djur smittas t.ex. vid bete på mark som förorenats med mjältbrandssporer.

•  Taudin itämisaika on yleensä lyhyempi kuin 48 tuntia, mutta saattaa olla pitempikin

Inkubationstiden är i regel kortare än 48 timmar, men kan dock vara längre.

•  Oireet, komplikaatiot, hoito ja diagnostiikka

Symtom, komplikationer, behandling och diagnostik
Koska tartunta tapahtuu ihon kautta, havaitaan aluksi useimmiten haava, joka vähitellen tulee pahaksi, märkiväksi ja syvenee ollen samalla ihmetyttävän kivuton. Kudokset haavan ympärillä voivat paisua ja muodostaa myöhemmin tumman karstan haavan päälle. Sitten bakteerit leviävät toisinaan imusolmuketietä verenkiertoon, niin että ilmenee verenmyrkytys, sepsis. Jos itiöitä hengittää sisäänsä, kehittyy vaikea keuhkotulehdus, josta puolestaan seuraa siitäkin verenmyrkytys, sepsis. Maha-suolikanavan pernarutto aiheuttaa mahakipuja, kuumetta, pahoinvointia, ripulia, oksentelua ja mahdollisesti verenmyrkytystä.

Då smittan sker via huden ses initialt oftast ett sår som efterhand blir ilsket, varigt och djupt men förvånansvärt smärtfritt. Vävnaden runt såret kan svullna upp och efterhand bildas en mörk skorpa (eschar) över såret. Bakterierna sprids sedan ibland via lymfknutorna till blodbanan, så att en blodförgiftning (sepsis) uppkommer. Om bakteriesporer inandas utvecklas en svår lunginflammation, som i sin tur följs av blodförgiftning (sepsis). Mjältbrand i mag- och tarmkanalen ger magsmärtor, feber, illamående, diarré, kräkningar och eventuellt blodförgiftning.

•  Ennenkaikkea keuhkotulehdus on hyvin vakava tautitila ja tässä se kehittyy nopeasti, josta syystä diagnoosin teko on vaikea ja asianmukainen hoito useinkaan ei ehdi tulla aloitetuksi ajoissa.

Framför allt lunginflammationen är ett sjukdomstillstånd som är mycket allvarligt och utvecklas snabbt, varför diagnosen är svår och adekvat behandling ofta inte hinner påbörjas i tid.

• Tauti on hoidettavissa antibiootilla. Varhain aloitetussa hoidossa on ennuste hyvä. Kuolleisuus hoitamattomissa tapauksissa on ainakin 5- 20%. Keuhkotulehduksessa ennuste on paljon huonompi. Hoito täytyy asettaa päälle jo kliinisestä epäilystä ja diagnossi varmistetaan viljelemällä bakteeria ennen kaikkea verestä vakavassa infektiossa tai haavasta jos on ihoinfektio.

Sjukdomen kan behandlas med antibiotika. Vid tidig behandling är prognosen god. Dödligheten bland obehandlade fall är åtminstone fem till 20 procent. Vid lunginflammationen är prognosen mycket sämre. Behandlingen måste sättas in vid klinisk misstanke och diagnosen verifieras genom bakterieodling framför allt från blod vid allvarlig infektion eller sårodling vid hudinfektion.

•  Yleiset ehkäisevät toimenpiteet

Allmänt förebyggande åtgärder

Ihmisten infektoitumisia estävää perussuojaa vaikuttaa asianomaisen henkilökunnan koulutus ja hyvät työ-ja hygieniarutiinit niissä tehtaissa, missä käsitellään eläinten nahkoja sekä laboratorioissa ja eläinlääketieteellisissä laitoksissa.On olemassa rokote pernaruttoa vastaan, mutta sitä ei ole Ruotsissa saatavilla.

Utbildning av berörd personal och goda arbets- och hygienrutiner vid fabriker som hanterar djurhudar, laboratorier och veterinärmedicinska anläggningar etc. utgör basen för skyddet mot infektioner hos människa. Det finns ett vaccin mot mjältbrand, men det är ej tillgängligt i Sverige.

•  Toimenpiteet yksittäisissä pernaruttotapauksessa ja/tai taudin purkauksessa

Åtgärder vid inträffade fall och/eller utbrott

* Tartuntatautilain mukaan pernarutto luokitellaan yleisvaarallisiin tauteihin ja havaitut tapaukset pitää ilmoittaa alueen tartuntatautilääkärille ja Tartuntatautien instituuttiin SMI Ruotsissa. Pernaruttoa tulee myöskin jäljittää alkusyitten selvittämiseksi. Mahdolliset muut tartunnan saaneet henkilöt tulisi myös löytää, jotta he saisivat informaatiota asiasta ja tutkimuksen. Jos eläimissä epäillään tartuntaa, eläinlääketieteen alan virastoille on annettava tietoa. Epizoottilainsäädäntö kattaa pernaruton.

Mjältbrand klassas enligt smittskyddslagen som en allmänfarlig sjukdom och inträffade fall skall anmälas till smittskyddsläkaren i landstinget och Smittskyddsinstitutet (SMI). Mjältbrand är en smittspårningspliktig sjukdom. Eventuellt andra smittade personer måste spåras för information och undersökning. Om smitta bland djur kan misstänkas ska veterinärmyndigheter underrättas. Mjältbrand omfattas av epizootilagen.

•  Tartuntatautien virasto kommentoi esimerkein

SMI Kommenterar

•  Viimeinen ruotsalaisen pernaruttoon sairastuminen oli 1965. Mattotehtaassa työskennellyt henkilö sairastui vilustumisoirein, huononi ja kuoli aivan parissa vuorokaudessa. Tässä mattotehtaassa käsiteltiin tuontivillaa ja työtilat olivat kovasti villan pölyssä. Kun otettiin villanäytteitä, monissa oli pernaruttobakteereita.

Det senast kända inhemska fallet hos människa inträffade 1965. En person som arbetade på en mattfabrik insjuknade med förkylningssymtom, försämrades och avled inom loppet av några dygn. Vid mattfabriken hanterades importerad ull, och arbetslokalerna var mycket dammiga från ullen. Man kunde i flera av ullproven påvisa mjältbrandsbakterier.

•  Koska pernaruttobakteerit pysyvät niin kauan elossa, voi itiöitä löytyä maassa, johon on kaivettu ja haudattu näitä pernaruttoisia eläimiä. Vuonna 2008 sairastui ja kuoli eräällä nautakarjafarmilla Hollannissa useita eläimiä. Mutta ihmisiä ei kuitenkaan sairastunut.

Då mjältbrandssporerna kan överleva extremt länge kan sporer finnas i jorden där man tidigare grävt ner mjältbrandssmittade djur. 2008 insjuknade och avled flera djur på en nötkreatursgård i Halland. Dock förekom inga sjukdomsfall på människor.

•  Sverdlovsk-nimisessä paikassa sairastui monta ihmistä pernaruttoon vuonna 1979. On arveltu bakteerien päässeen vuotamaan lähistöllä olevasta biologisten aseitten valmistustehtaasta. Jotkut henkilöt sairastuivat vasta viikkojen päästä tapauksesta.

I Sverdlovsk insjuknade ett stort antal personer 1979 i mjältbrand. Det har antagits att bakterierna härrörde från en anläggning för framställning av biologiska stridsmedel som hade läckt. Några fall insjuknade först efter många veckor.

•  Pernarutto on sitä paitsi niitä agensseja, joita mainitaan voitavan käyttää mahdollisten terrori-iskujen yhteydessä. Monet valtiot jopa laajalti kehittelevät tätä asealuetta ja valmistavat suuria määriä antrax- bakteereita, mutta tiettävästi koskaan mikään valtio ei olisi niitä käyttänyt. Syksyllä 2001 tuntemattomalta taholta levitettiin kirjeitse pernaruton itiöitä Amerikassa ja tästä aiheutui useita sairastumisia ja muutamia kuolemantapauksia.

Mjältbrand är ett av de agens som oftast diskuteras som möjligt att använda vid terrorhandlingar. Flera nationer har haft omfattande utvecklingsarbete inom detta område och tillverkat stora mängder mjältbrandsbakterier, men såvitt man vet har det aldrig använts av en nation. Under hösten 2001 spreds brev med mjältbrandssporer i USA av en okänd person och orsakade flera sjukdomsfall och några dödsfall.

•  Joulukuusta 2009 alkaen on ollut menossa antrax-taudinpurkausta Euroopan heroiininkäyttäjien keskuudessa. Tapauksia on havaittu tähän mennessä Skotlannissa, Englannissa ja Saksassa. Tartunta leviää oletettavasti saastuneen heroiinin välityksellä.

Sedan december 2009 pågår ett utbrott av mjältbrand bland heroinmissbrukare i Europa. Fall har hittills upptäckts i Skottland, England och Tyskland. Smittan sprids troligen via kontaminerat heroin.

Uppdaterad 2010-07-29 16:11

Suomennos 16 elokuuta 2010.