Söderström HJ (1930 luvulla) kolerasta

Noin 1930 aikaan on kolerasta tehty seuraava kirjoitus suomenkielisessä lääektieteellisessä kirjassa:

HJ Söderström: Kolera (Cholera asiatica) s. 179.
"Koleran tartunta-aineet joutuvat joko suoraan sairaasta tai ravinnossa ja vedessä terveeseen ihmiseen. Sen bakteerin tunnemme. Se on pilkun näköinen, ja sitä on etupäässä tautia sairastavan henkilön suolistossa ja virtsassa.

Tauti leviää siten, että ulostuksessa ja virtsassa olevat bakteerit joutuvat veteen tai ravintoaineitten yhteyteen. Ne elävät ja lisääntyvät hyvin ihmisruumiin ulkopuolellakin, esim. maidossa ja vedessä. Ne tarttuvat suoraan, jos sairaan ulostusta tai virtsaa joutuu toisen henkilön käsiin. Melkein kaikki varsinaiset epidemiat johtuvat kuitenkin vesi-tai ravintotartunnasta. Kärpäsetkin voivat levittää tautia.
Kolera on meidän ilmastossamme kesä- tai syystauti.
Koleran kotipaikkana ovat Intiassa Ganges-joen rannikkoseudut. Meillä se nykyään ( n 1930-luvulla) on ylen harvinainen tauti, joka vain joskus ilmestyy tänne Venäjällä tartunnan saaneiden matkustajien mukana. Moneen vuosikymmeneen ei sen aiheuttamia epidemioja ole ollut Skandinaviassa eikä Suomessa.
Koleran pääoireet ovat suolistohäiriöt ja kuume ja niistä johtuva yleistilan heikontuminen.

Koleran itämisaika on 2-3 päivää, mutta joskus riittää muutama tuntikin. Se on vakava tauti, johon kuolleisuus on suuri.
Tautia sairastavat eristetään ja heitä hoidetaan erikoissairaalassa. Tärkeätä on, että sairaalan henkilökunta on oppinut hoitamaan tämäntapaisia tauteja ja siten välttyy itse saamasta sitä.
Ennenkuin sairas joutuu sairaalaan, tulee, jos vähänkin epäillään koleraa, desinfioida sairaan ulostukset ja virtsa kalkkivedellä, sekä eristää sairas eri huoneeseen.

Henkilön, joka häntä hoitaa, tulee mitä tarkimmin varoa saamasta ulostusta sormiinsa, ja hänen on tarkoin pestävä itsensä aina, kun on kosketellut sairasta ja auttanut häntä, sekä erikoisesti ennen ateriaa. Hoitajan on parasta pitää pukunsa päällä erikoista mekkoa, jonka hän voi jättää sairaan huoneeseen siitä poistuessaan.
Sairaan sänky- ja pitovaatteet pannaan likoomaan vuorokausiksi lysoliliuokseen, ennenkuin ne lähetetään pestäväksi. Käymälät tulee hoitaa tarkoin; ne pidetään puhtaina ja desinfioidaan kalkilla.
Maito ja kerma keitetään, samoin kaikki tarvittava vesi, ja muiden ravintoaineiden käsittelyssä on noudatettava mitä suurinta puhtautta ja huolellisuutta ja varottava jättämästä niitä kärpästen liattavaksi.
Potilaan kodissa samoin kuin koko paikkakunnalla toimitetaan mitä huolellisin desinfioiminen, jotta ehkäistäisiin tämän pelätyn taudin leviämistä.
Kaikkia terveydenhoitolain- ja säännön määräyksiä on tarkoin noudatettava, jota uhkaava epidemia jo alkuvaiheissaan saataisiin tukahdutetuksi.

Kansainvälisistä sopimuksista ja vaatimuksista, joiden tarkoituksena on kulkutautien leviäm8sen ehkäiseminen, Katso lukua "Tarttuvien tautien vastustamista koskeva alinsäädäntö" siv. 197.
Kulkutautien aikana voidaan taudin leviämisen ehkäisemiseksi rokotta terveet koleran rokkoaineella. Täten saadaan aktiivinen immuunisuus.
( Tässä sivukommenttini. Otin tämän vanhan tri Aarre Uotin , isäni veljen kirjan mukaan kesämökiltä tämän kuun alussa, koska tämä sisältää paljon tautien vanhanaikaisten symtoomien kuvauksia, mutta kirjasta puuttuu kannet ja niitten mukana kaikki lähdeluettelotiedot ja takaa sisällysluettelokin, joten arvioni mukaan kirja on 1930 luvulta. Säädökset jotka mainitaan paikallistavat myös kirjan 1930 lukuun).

ESIM ajoituksesta: Kirja mainitsee näin isorokon suhteen:"Maasamme on voimassa lain säätämä rokotuspakko. Asetuksessa, joka on julkaistu 17 p:nä joulukuutta 1883, määrätään, että kaikki lapset on rokotettava isorokkoa vastaan , ennen kuin he ovat tulleet kahden vuoden vanhoiksi. Erään myöhemmän , vuonna 1920 annetun asetuksen mukaan voi asianomainen maaherra sen lisäksi määrätä, mikäli lääkintähallitus katsoo sellaisen välttämättömäksi, toimeenpantavaksi uusintarokotuksen, jos jollakin paikkakunnalla liikkuu isorokkoa tai jos mainittu tauti uhkaa jotakin seutua.S. 197.

Sama sivu mainitsee muista olevista rokotuksista näin ennen tuota lausetta:
"Toistaiseksi tunnetaan kumminkin käytännöllisesti tyydyttäviä suojelurokotusmenettelyjä ainoastaan harvoja tauteja vastaan. Suojelurokotusta on pidettävä yleisesti käyttökelpoisena vain siinä tapauksessa, että sen avulla on mahdollista saavuttaa tehokas ja suhteellisessti pysyvä immuniteetti eli vastaanottamattomuus tartuntaan nähden ja että se samalla on vaaraton.
Nämä ehdot täyttää toistaiseksi vain isorokkoa vastaan käytetty rokotus.
Muutamissa muissa taudeissa, kuten kurkkumädässä (difteria), lavantaudissa( tyfus), kolerassa ja rutossa, on suojelurokotuksen tehokkuus kylläkin epäämättömästi todistettu, mutta rokotuksen avulla saavutettu suoja on niissä sekä teholtaan että pysyväisyydeltään paljon rajoitetumpi. Suojelurokotuksella voi kuitenkin niihinkin tauteihin nähden olla erinomaisen suuri merkitys sellaisina aikoina, jolloin mainitut taudit liikkuvat kulkutauteina. Samoin on laita erinäisissä muissa olosuhteissa, joissa tartunnan vvaara on erikoisen suuri, rautatien rakentamisessa, kanavan kaivamisessa, sodassa, tartunnanvaarallisille seuduille tehtävillä tutkimusmatkoilla" jne. Kts. lukua immuunisuus siv. 151.

Huom. kirjan sivulla 166 sanotaan isonrokon aiheuttajasta.
"Isonrokon taudinsynnyttäjä on vielä tuntematon, se kuuluu pienimpiin mikro-organismeihin".Tri A Forsius kirjoittaa historiallisissa katsauksissaan mm näin:
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/variola.html
Isorokkoviruksen tarkempi määritys onnistui vasta 1930-luvulla elektronimikroskoopin avulla. Myöhemmin isorokkovirus on luokiteltu DNA-virusten ortopoxvirusten ryhmään, johon kuuluu myös sitä läheisesti muistuttava lehmärokkovirus.

Tämä paikallistaa lähdekirjani 1930-luvun alkupuolelle.
Löytyy mm tällainen artikkeli
Söderstrom, H. J. (1932). Acta. tuberc. scand.. 6, 306.