Pään nyökähtelytauti , joka surmaa nuorisoa Ugandassa

Nodding disease From Wikipedia, the free encyclopedia

Tämä nyökyttelyoireyhtymä on uutta, huonosti tunnettu tauti, joka aikanaan puhkesi Sudanissa 1980-luvulla.

Nodding disease or nodding syndrome is a new, little-known disease which emerged in Sudan in the 1980s.^[1]

• Nyökyttelytaudin nimeksi on pantu nodding disease. Se on kuolemaan johtava sairaus, johon liittyy henkinen ja fyysiseen huonontuminen. Tauti kohtaa vain nuoria 5- 15 vuotiaita lapsia
  

It is a fatal, mentally and physically disabling disease that only affects young children typically between the ages of 5 and 15.

• Tällä hetkellä tauti on rajoittunut Etelä-Sudanin, Tansanian ja Ugandan alueisiin. Ennen Etelä-Sudanissa tapahtuneita taudin puhkeamia ja leviämisiä sitä oli havaittu Tansaniassa 1962 eristetyillää vuoristoseuduilla, vaikkakin vasta viime aikoina on yhdistetty sen ajan tauti nykyiseen nykyttelyoireyhtymään.
  

It is currently restricted to small regions in South Sudan, Tanzania and Uganda.^[2][3] Prior to the South Sudan outbreaks and subsequent limited spread, the disease was first described in 1962 existing in secluded mountainous regions of Tanzania,^[4] although the connection between that disease and nodding syndrome was only made recently.^[3]

1 Symptoms 2 Diagnosis and treatment 3 Prognosis 4 Possible causes 5 Prevalence and epidemiology 6 References

Oireista

• Oireet ovat hyvin omituisia. Kun lapsi on sairastunut, sen kasvu taantuu lopullisesti ja täysin. Myös aivojen kasvu pysähtyy, mikä johtaa potilaan henkiseen retaroidumiseen.
  

The symptoms of nodding disease are very peculiar. When a child is affected by it, his/her growth appears to be completely and permanently stunted. The growth of the brain is also stunted, leading to mental retardation of the victim.

• Nyökyttelytaudin nimen se sai koska siihen liittyy patologinen nyökähtely. Se on kohtaus, joka saa alkunsa sairastuneen alkaessa syödä ruokaa tai joksu , jos hän alkaa palella.
  

The disease is named nodding syndrome since it causes pathological nodding. This is a seizure which often begins when the victim begins to eat food, or sometimes when he/she feels cold.^[5]

• Nämä sairauskohtaukset ovat lyhyitä ja päättyvät, jos lapsi lopettaa syömästä tai kokee itsensä lämpimäksi. Kohtauksilla on laaja asteskaala.
  

These seizures are brief and halt after the child stops eating or when they feel warm again. These seizures can manifest themselves with a wide degree of severity.

• Neurotoksikologi Peter Spencer on tutkinut tätä tautia ja todennut että ruokaa enäytettäessäkin pari lapsista alkaa nyökähdellä huojuen jatkuvasti hyvin nopeaan tahtiin.

Neurotoxicologist Peter Spencer, who has investigated the disease has stated that upon presentation with food, "one or two [children] will start nodding very rapidly in a continuous, pendulous nod.

• Toisessa vaiheessa lapsi saa GM- kohtauksen ( Grand Mal epileptisen krampin) tai alkaa hytistä kylmästä.
  

The child next door will suddenly go into a grand-mal seizure, others will freeze."

• Vielä vaikeammassa kohtauksessa lapsi saa kollapsin, mistä taas seuraa muita traumoja. Subkliinisen kohtauksen voi identifioida EEG-kuvaajalla ja MRI-scanning tekniikalla ja niissä havaitaan aitoatrofiaa, hippokampiosan ja gliasolujen vauriota.
  

Severe seizures can cause the child to collapse, leading to further injury.^[7] Sub-clinical seizures have been identified in electroencephalograms, and MRI scans have shown brain atrophy and damage to the hippocampus and glia cells.

• Nyökyttelyn on epätavallista laatua, koska potilas ei saa kohtauksia, jos ruoka mitä annetaan, ei ole ennestään potilaalle tuttua kotiruokaa,vaan esim jokin karamelli.

The nodding is very unusual as the victims don't appear to suffer from seizures when they are given an unfamiliar food, for example a candy bar.^[8]

Diagnosoimisesta ja hoidosta

• Diagnoosi ei ole kovin monimutkainen ja perustuu anamneesiin taudinkohtauksista.
  

Diagnosis is not very advanced and is based on the telltale nodding seizures of the victims.

• Pysähtynyt kasvu ja henkinen taantuneisuus sekä kramppikohtaukset viittaavat taudin suureen mahdollisuuteen. Neurologiset kuvaukset voivat tulla hyödyksi oireitten diagnosoimisessa.
  

Stunted growth and mental retardation along with the seizures means there is a high probability that the disease is present. Neurological scans may also be used in attempts to diagnose symptoms of the disease in the future.

• Koska ei ole mitään tautia parantavaa terapiaa, oireisiin on käytetty lääkkeinä antikonvulsiivisia aineita kuten natriumvalporaattia ja fenobarbitaalia. Malaraianvastaistakin lääkettä on annettu, mutta vaikutukseta ei voi sanoa mitään.
  

As there is no known cure for the disease, treatment of the symptoms has included the use of anticonvulsants such as sodium valproate^[9] and phenobarbitol. Anti-malaria drugs have also been administered, to unknown effect.

Taudin ennusteesta eli prognoosista

• Nyökähtelyoireyhtymää pidetään hyvin taannnuttavana tautina niin fyysisesti kuin henkisestikin.
  

Nodding syndrome is thought to be a very debilitating disease physically and mentally.

• Peter Spencerin mukaan(2004) kyse on kaikkien raportein perusteella progressiivisesta, fataalista häiriöstä, jonka kulku on noin kolme tai yli kolme vuotta. Jokunen lapsi toipuu, mutta moni on menehtynyt tautiin. Kohtaukset kuten edellä mainittu voivat aiheuttaa kollapsin ja sekundääristä traumaa, koska lapsi voi kaatua esim. avotuleen.
  

In 2004, Peter Spencer stated: "It is, by all reports, a progressive disorder and a fatal disorder, perhaps with a duration of about three years or more."^[6] While a few children are said to have recovered from it, many have died from the illness.^[5] The seizures, as mentioned before, could also cause children to collapse and further injure themselves or die, for example, by falling into an open fire.

Mahdolliset syyt. Possible causes

• Tällä hetkellä ei tiedetä taudin syytä. Jotenkin se voi liittyä nematoda- loismatoon Onchocerca volvulus, mitä sairastumisalueella esiintyy. Tätä matoa levittää kärpänen aiheuttaen jokisokeutta
  

It is currently unknown what causes the disease, however it is believed to be connected to infestations of the parasitic worm Onchocerca volvulus, which is prevalent in all outbreak areas.^[9] O. volvulus, a nematode, is carried by the black fly and causes river blindness.

• Vuonna 2004 suurin osa nyökkyttelytautoa potevista lapsista asui Yei-joen lähettyvillä, jokisokeuden tunnetulla alueella. Nyökyttelytautia potevista lapsista 93% sairasti parasiittitautia. On epäilty kyllä yhteyttä jokisokeuden ja epilepsian kesken tai jokisokeuden ja kasvutaantuman kesken, mutta näytöissä on epäjohdonmukaisuutta.
  

In 2004, most children suffering from nodding disease lived close to the Yei River, a hotbed for river blindness, and 93% of nodding disease sufferers were found to harbor the parasite--far more than disease-sufferers without it.^[10] A link between river blindness and normal cases of epilepsy,^[11] as well as retarded growth,^[12] has been proposed previously, although the evidence for this link is inconclusive.^[13]

• Entä madon ja nyökyttelytaudin välinen korrelaatio?
• CDC asiantuntija Scott Dowell on sitä mieltä että O. volvulusmadolla on jonkinkaltainen osuus asiaan, mutta tämä ihmetyttää sikäli, koska O.volvulus on jokseenkin yleinen loismato sellaisillakin alueilla, missä ei esiinny nyökyttelytautia.
  

Of the connection between the worm and the disease, Scott Dowell (the lead investigator into the syndrome for the US Centers for Disease Control and Prevention (CDC)) stated: "We know that [Onchocerca volvulus] is involved in some way, but it is a little puzzling because [the worm] is fairly common in areas that do not have nodding disease".^[9]

• Vuoden 2008 tansanialaistutkimuksista on kirjoittanut asiantuntija Andrea Winkler ja hän toteaa, ettei ole löydetty minkäänlaista viitteen hituistakaan Onchocerca- madon menosta aivostoon, mutta ei voida kuitenkaan sulkea pois autoimmuuniin mekanismiin perustuvan prosessin mahdollisuutta.
  

Andrea Winkler, the first author of a 2008 Tanzanian study has said of the connection: "We could not establish any hint that Onchocerca volvulus is actually going into the brain, but what we cannot exclude is that there is an autoimmune mechanism going on."^[4]

• CDC on selvittelemässä jopa sodanjälkeisetn kemiallisten altistusten mahdollista liittymää tautiin. Tiimi selvitää myös, olisiko pyridoksiinin ( B6 vitamiinin) puute syynä ottaen huomioon, että esiintyy pyridoksiinista riippuvaa epilepsimuotoa ja lisäksi tautia potevilla on B6-puute tavallista.
  

The CDC is investigating a possible connection with wartime chemical exposure. The team is also investigating whether a deficiency in vitamin B₆ (pyridoxine) could be a cause, noting the seizures of Pyridoxine-dependent epilepsy and this common deficiency in disease sufferers.^[4]

• Vanhat teoriat taudin syistä käsittävät myös 2002 vuonna julkaistun toksikologisen raportin, jossa oletettiin saastuneen apinanlihan tai lahjoitettujen peitattujen (toksisten kemikaalien peittämien ) maanviljelysviljan siementen syömisen omaavan yhteyttä tautiin.
  

Older theories include a 2002 toxicology report that postulated a connection with tainted monkey meat, as well as the eating of agricultural seeds provided by relief agencies that were covered in toxic chemicals.

Taudin esiintyvyydestä etelä-Sudanin kartta
Prevalence and epidemiology

1962 Etelä-Tansaniassa
2003 Mundrin alueella jo yksistään 300 tapausta
2009 Pohjoiseen leviämistä, Ugandan Kitgum-alueelle, jossa 2000 lasta sairastui
2011 Tautia esiintyy Kitgum, Pared ja Gulu-alueilla. Yli 1000 uutta tapausta vain viimeksikuluneen puolen vuoden aikana . Tauti on leviämään päin.

While occurrences of the disease known as "nodding syndrome" have been relatively recent, it appears that the condition was first documented in 1962 in southern Tanzania.^[4] More recently, nodding syndrome was previously most prevalent in South Sudan, where in 2003 approximately 300 cases were found in Mundri alone. By 2009, it had spread North to centre around Uganada's Kitgum district,^[2] and the Ugandan ministry of health declared that more than 2000 children had the disease.^[4] As of the end of 2011, outbreaks were concentrated in Kitgum, Pader and Gulu. More than 1000 cases were diagnosed in the last half of that year.^[9] The spread and manifestation of outbreaks may further be exacerbated due to the poor health care of the region.^[6]

Viitteitä

References

1. ^ Lacey M (2003). "Nodding disease: mystery of southern Sudan". Lancet neurology 2 (12): 714. doi:10.1016/S1474-4422(03)00599-4. PMID 14649236.
2. ^ ^{a b} UGANDA: Nodding disease or "river epilepsy"? IRIN Africa. Accessed 19 October 2010
3. ^ ^{a b} "Nodding disease in East Africa". CNN. Retrieved 6 June 2011.
4. ^ ^{a b c d e f} Wadman, Meredith (13 July 2011). "African outbreak stumps experts". Nature. Retrieved 25 December 2011.
5. ^ ^{a b c} 'Nodding disease' hits Sudan Andrew Harding BBC News 23 September 2003, Accessed 19 October 2007
6. ^ ^{a b c d} Ross, Emma (3 February 2004). "Sudan A Hotbed Of Exotic Diseases". CBS News (Rumbek, Sudan). Retrieved 25 December 2011.
7. ^ Bizarre Illness Terrifies Sudanese - 'Nodding Disease' Victims Suffer Seizures, Retardation, Death Emma Ross, CBS News, Jan. 28, 2004. Accessed 19 October 2007
8. ^ "WHO document describing disease with unusual observation re: unfamiliar food". World Health Organisation. WHO. Retrieved 25 December 2011.
9. ^ ^{a b c d} Abraham, Curtis (23 December 2011). "Mysterious nodding syndrome spreading through Uganda". New Scientist. Retrieved 25 December 2011.
10. ^ When Nodding Means Dying: A baffling new epidemic is sweeping Sudan. Lekshmi Santhosh The Yale Journal of Public Health Vol. 1, No. 1, 2004. Accessed 25 December 2011
11. ^ Druet-Cabanac M, Boussinesq M, Dongmo L, Farnarier G, Bouteille B, Preux PM (2004). "Review of epidemiological studies searching for a relationship between onchocerciasis and epilepsy". Neuroepidemiology 23 (3): 144–9. doi:10.1159/000075958. PMID 15084784.
12. ^ Ovuga E, Kipp W, Mungherera M, Kasoro S (1992). "Epilepsy and retarded growth in a hyperendemic focus of onchocerciasis in rural western Uganda". East African medical journal 69 (10): 554–6. PMID 1473507.
13. ^ Marin B, Boussinesq M, Druet-Cabanac M, Kamgno J, Bouteille B, Preux PM (2006). "Onchocerciasis-related epilepsy? Prospects at a time of uncertainty". Trends Parasitol. 22 (1): 17–20. doi:10.1016/j.pt.2005.11.006. PMID 16307906.
14. ^ Meredith Wadman (13 July 2011). "Box: A growing threat". Nature. Retrieved 11 July 2011.

Yhteenvetona botulismista

Ruotsalainen WIKIPEDIA mainitsee summa summarum seuraavaa:

• Taudin nimi tulee makkarasta "botulus"
  

Botulism (av lat. botulus "korv"), en allvarlig förgiftning som vanligen förekommer som matförgiftning. Giftet, botulinumtoxin, bildas när den vanligt förekommande anaeroba bakterien Clostridium botulinum har möjlighet att växa till i en näringsrik och syrefattig miljö.

• Botulinum tekee itiöitä, joita on kuten itse bakteeriakin maaperässä ja vedessä , pohjamudassa. Bakteerin muodostama pitkä aminohappokejtu toksiini on se, mikä tekee siitä myrkyllisen.
  

Botulinum bildar sporer och de såväl som själva bakterien finns ofta i jord, vatten och i bottenslammet i vattendrag. Bakterien i sig är i allmänhet inte sjukdomsframkallande när den förekommer i maten. Undantaget är spädbarn, i vars tarm bakterien kan överleva och tillväxa i en sådan grad att toxinhalterna blir farliga.

• Aiemmin syynä botulismiin oli huonosti kuumennetut kotitekoiset säilykkeet , nykyisin ruoan vaadittavan kuumentamisen jättäminen, sillä riittävä kuumennus tuhoaa tuon aminohappoketjun myrkyllisyyden.
  

Förr var det vanligt att botulism orsakades av dåligt upphettade hemgjorda konserver, men den smittvägen har nästan försvunnit. Smittvägen är numera ofta mat som har förvarats fel. Giftet är värmekänsligt och förstörs av tillagning, varför förgiftningsfall ofta orsakas av känslig mat som är avsedd att ätas kall. Under perioden 1969-2004 har ca 11 fall registrerats i Sverige. Smittkällan var i fyra fall kryddsill, i tre fall gravad fisk och i fyra fall rökt lax.

• Nykyisin on lisäapuna natriumnitriitti, joka estää klostridioitten lisääntymisen säilykkeessä ja makkarassa.
  

Sjukdomen är numera sällsynt i Sverige. Konserveringsmedel såsom natriumnitrit (E 250) tillsätts bl.a. till köttprodukter för att förhindra tillväxten av Clostridium botulinum, och därmed undvika att maten förgiftas.

• Botulinum toksiinirakenne on maailman myrkyllisimpiä aminohappoketjuja. Siinä on yli 1200 aminohappoa peräkkäin. Aminohapot yleensä denaturoituvat riittävässä kuumuudessa.
  

Botulinumtoxin är det giftigaste toxin som man känner till, några nanogram är dödande för människan. Förgiftningen blockerar nervimpulser och ger förlamning i bland annat andningsmuskulaturen. Motgift finns, men behandling med respirator kan vara nödvändigt. Sjukdomsfall som kommer under behandling i tid har en god prognos.

Clostridium botulinum ja ruoka

Kala ja meriravinto
Liha
Hedelmät ja vihannekset
Muu ruoka

• Kala ja meriravinto

Yleisesti ottaen kalojen ja merestä saadun animaalisen ravinnon kontaminoituminen C. botulinum- bakteerilla heijastaa vastaavan alueen sedimenttejä.
C. botulinum E esiintyy lähinnä P-Amerikan, Euroopan ja Aasian alueen kalassa ja veden selkärangattomissa eläimissä. C. botulinum-insidenssi riippuu alueesta ja kalatyypistä. Kaloissa on kidukset ja suolisto kaikkein saastuneimmat osat. Kidusten C. botulinum on indikaattori miljöösaasteesta. C. botulinum E ei yleensä lisäänny elävän kalan suolistossa. Mutta kuoli kala sitten mistä syystä tahansa niin C. botulinum voi alkaa kasvaa ja tuottaa BoNT toksiinia. Vesimiljöön sedimentissä olevat kuolleet kalat ovatkin osaltaan syynä C. botulinum- bakteerien pinttyneisyyteen ja lisääntymiseen. Kuolemaan johtavia botulismin purkauksia on esiintynyt siellä, missä on syöty kuolleita kaloja, joissa on korkeat pitoisuudet BoNT toksiineja.
C. botulinumia esiintyy myös Itämeren, Ruotsin ja Tanskan rannikkojen , Kaspian meren ja Japanin järvien kaloissa ja selkärangattomissa. Valmistetussa kalaravinnossa oleva kontaminaatio riippuu tuoreen, vasta pyydetyn kalan saastepitoisuudesta, kalanvalmistustavasta ja prosessoimisasteesta. C. botulinumia on tavattu suolatussa, pakastetussa ja vakuumipakatussa sekä pakastetussa ja pakatussa kalassa. Savustus vähentää C. botulinumia. Valmistetun kalan tavallisin klostridia on C. botulinum E. Mutta kaloista löytyy myös näitä: A, B, C, D ja F.

• Liharuoat

Lihassa ja lihatuotteissa C. botulinum- insidenssi on vähempi kuin kalassa. Eläimillä voi olla suolistossaan klostridioita, mitkä sitten lihaa prosessoitaessa joutuvat lihasta tehtyyn elintarvikkeeseen kontaminaationa. Toksiinilajeista on tunnistettu ensinnäkin A ja B, sitten C ja harvemmin E.
C. botulinum voi kontaminoida lähinnä sitä lihaa, joka on peräisin karjasta, possuista ja kananpojista. Kerran m. m. tehtiin kahdesti tutkimus vakuumipakatun pekonin näytteistä ( n= 140). Näissä tavattiin 2%- 6% Clostridium botulinumilla kontaminoituneeksi (1993).

• Hedelmät ja vihannekset

Tuoreet hedelmät ja vihannekset voivat olla C. botulinumilla kontaminoituneita, jos maaperä on ollut tästä bakteerilajista saastunutta. On tunnistettu C. botulinumia monestakin hedelmästä ja vihanneksesta, mutta pääasiassa niistä, jotka korjataan maaperästä. Lannoittaminen voi vaikuttaa kontaminaatiotasoon. Sieniviljelmissä eräässä maassa oli löydetty runsasta C. botulinum B kontaminaatiota kerran vuonna 1993, mutta vastaavassa tuotteessa muualla ei havaittu tätä bakteeria tai pitoisuus oli matala. Hedelmien ja vihannesten kontaminoituminen heijastaa maaperän kontaminaatiota. Tämä pätee C. botulinum A ja B tyyppiin.

Esim. Kalifornian hedelmistä ja vihanneksista on A-tyyppiä identifioitu ja Italian, Saksan ja muitten Euroopan maitten vihanneksista on löydetty B-tyyppiä. Ent. Neuvostoliiton alueelta tavataan näitä molempia. (Tieto on 1993 tuloksista).

• Muita elintarvikkeita

Hunaja eri puolilta maailmaa voi sisältää C. botulinumia. Yleensä kontaminaatiotaso on matala ( 1- 10 itiötä kilossa hunajaa), mutta ne hunajanäytteet, joista on aiheutunut vauvojen botulismia, ovat sisältäneet 1000 - 10 000 itiötä kilossa hunajaa. C. botulinum A tyyppiä on havaittu tässä yhteydessä useammin kuin B, C tai D tyyppiä.
Muissa elintarvikkeissa taas C. botulinumin esintyminen on vähäistä ( maitotuotteet, valmisruoat, boil-in bag- ruoat, vakuumipakatut, paineistetut (pressurized) , dehydroidut, tai pakastetut kuivatut ruoat.

LÄHDE: C. Montecucco. Clostridial neurotoxins 82005) Springer-Verlag
ISBN 3 - 540- 58452-8.

TeNT ja BoNT toksiineja tuottavat klostridia-lajit

• Tetanusbakteeri on tavallinen maaperässä kautta maailman. Mieluiten se viihtyy 20C asteisessa neutraalissa tai alkaalisessa maaperässä kosteuden ollessa 15%. Insidenssi on korkeampi lämpimissä maissa. Sitä voi löytyä eläinten suoliston sisällöstä, mutta se ei esiinny normaalin suolistoflooran merkitsevänä osatekijänä.

Clostridium tetani. Toxiini TeNT, aminohapppokejtun pituus 1315

• BoNT toksiinia tuottavat klostridiat

Botulinum bakteeria esiintyy laajalti maaperässä ja järvein sekä merien pohjasedimentissä useimmissa osissa maailmaa. Mutta eri toksiinityypit eivät jakaudu alueellisesti tasaisesti maailmassa. Muutamat esiintyvät yksinomaan ekologisilla alueilla. Toksiinityyppien maantieteelliseen jakaumaan vaikuttavista seikoista on vain niukasti tietoa, mutta yleisesti ottaen toksiinityyppejä A, B, E ja F on maaperässä ja suolaisten ja makeitten vesiealueitten sedimenteissä.
Useimmiten eriintyy toksiinityyppejä A ja B maaperänäytteissä ja niitten alueellinen jakaantuminen vaihtelee. Toksiinityyppiä E esiintyy meren ja järvenpohjan sedimentissä ja kaloissa pikemminkin kuin maaperässä.
Toksiinityyppejä C ja D esiintyy eläimissä ja linnuissa. Botulismiin kuolleitten eläinten raadot ovat näitten organismien päälähde. Niitä löytyy harvoin maaperänäytteistä, paitsi siellä, missä eläinten botulismi on hyvin yleistä.
C. botulinumia ei tavallisesti löydy terveen ihmisen ruoansulatuselimistöstä, kuitenkin eläinten suolensisällössä tavataan C. botulinum C ja D. Eläimistä tavataan terveitä kantajia sellaisilla alueilla, missä botulismikin on yleinen.

Clostridium botulinum A, toksiini BoNT/A, aminohappoketjun pituus 1296. Clostridium botulinum B, toksiini BoNT/B, aminohappoketjun pituus 1291
C. botulinum C, toksiini BoNT/C1, ketju 1291
C. Botulinum D, toksiini BoNT/D, ketju 1276.
C. botulinum E, toksiini BoNT/E, ketju 1251.
C. butyricum E, toksiini BuNT/E, ketju 1251.
C. botulinum F, toksiini BoNT/F, ketju 1274.
C. baratii F, toksiini BaNT/F, ketju 1268.
C. botulinum G, toksiini BoNT/G, ketju 1297.

• Eri klostridiumtyyppien esiintyminen prosentteina Euroopan alueella vuosien 1993, 1989 taulukoiden mukaan.

Ruotsi, Norja, Tanska, Grönlanti, Islanti, Baltian rannikot ( maaperä ja sedimentti): Positiivisten näytteitten määrä silloin 43 kpl ja niistä:
Toksiini A- tyyppiä 3%, B- tyyppiä 2 %, C/D -tyyppejä 0%, E- tyyppiä 95%, G- ja F-0% .

Englanti, Irlanti (sedimentti, maaperä) , Tanska, Islanti, Hollanti (maaperä) , 35 positiivista näytettä: A-tyyppiä ei, B-tyyppiä 67%, C/D- tyyppiä 19 %, E-tyyppiä 14 %, G ja F tyyppejä ei.

Ranska, Italia (maaperä): 4 positiivista näytettä. A-tyyppiä 29% , B-tyyppiä 71 %, C/D-, E-, F- ja G-tyyppejä 0%.

Sveitsi: 44 positiivista näytettä. A-tyyppiä 19%, B-tyyppiä 56%, C/D-tyyppiä 3 %, E tyyppiä 0%, G-tyyppiä 19 % ja F-tyyppiä 0%.

Chlostridiaa botulinum B-tyyppi on Keski- Euroopan ja Etelä-Euroopan tavallisin. Se on myös paljon yleisempi järvisedimentissä (lake and loch sediments) kuin maaperänäytteissä.

Lämpimän ja subtrooppisen sekä trooppisen ilmaston maaperässä on eniten C. botulinum A ja B tyyppejä.

C. botulinum E on alueesta riippuvainen enemmän kuin muut tyypit ja ilmenee maapallon pohjoispuoliskolla. Se pystyy kasvamaan hyvin matalissa lämpötiloissa ja kasvaa vetisissä olosuhteissa.

C. botulinum C ja D esiintyvät laajalti kautta maailman, lähinnä mudassa, suosedimentissä, lammissa ja merenrannikolla, joissa se on endeeminen vesilinnuissa. Tropiikissa sitä on myös maaperässä. C. botulinum D aiheuttaa eläinten kuten märehtijöitten ja hevosten botulismia. Niitten ruhot ja jyrsijät ovat yleisin lähde tälle klostridiatyypille. D-tyypin klostridiaa löytyy myös maaperästä sellaisissa paikoissa, missä eläinten botulismi on yleistä.

C. botulinum F ja G.
Ensimmäinen F-tyyppi tunnistettiin kotitekoisesta maksapasteijasta, joka oli aiheuttanut ihmisbotulismia Tanskassa 1960. F-tyyppiä löytyy meri- tai makean veden sedimentistä. G- tyyppi eristettiin ensimmäisen kerran Argentiinasta maaperänäytteestä, kun oltiin selvittämässä tuntemattomaan tautiin kuolleitten ihmisten kuolinsyytä 1970.
Näitä F- ja G-tyyppejä löytyy harvemmin kuin muita tyyppejä.

C. butyricum on laajalti levinnyt miljööbakteeri, niin maaperässä, makean veden kuin meren sedimenteissä, juustossa, terveitten vasikoitten suolistossa, eläinten ja ihmisten ulosteissa ja joskus myös todetaan kliinisistä näytteistä päätellen veressä, virtsassa, hengitysteissä, pleuraontelossa, vatsassa, haavoissa ja paiseissa. Se on joskus ollut syynä nekrotisoivaan enterokoliittiin vastasyntyneellä. Keinotekoinen ruokinta ja suoliston staassi edistävät C. butyricum- bakteerin ylikasvua suolessa. Bakteeriylikasvusta seuraa vedyn ja orgaanisten happojen muodostumista, lähinnä voihappoa, mikä vastasyntyneen nekrotisoivassa koliitissa on tämän bakteerin virulenssitekijä. Roomassa eristettiin vuonna 1986 kaksi C. butyricum kantaa, jotka tuottivat BoNT/E toksiinia. Toksigeenisten kantojen alkuperä jäi silloin mysteeriksi laajoista tutkimuksista huolimatta.

C. baratii
Tätä klostridiaa on eristetty maaperästä, sedimenteistä, ulosteista, rottien ulosteista ja joskus sotahaavoista, vatsaontelonnesteestä, silmän, korvan ja prostatan eritteestä. Toksigeeninen C. baratii joka tuottaa BoNT/F toksiinia on aiheuttanut ainakin yhden vauvan botulismin ja kaksi aikuisbotulismia .

LÄHDE: C. Montecucco. Clostridial neurotoxins. Springer Verlag 1995.
ISBN 3- 540- 58452-8

Kirja Clostrium lajin toksiineista

C. Montecucco (Editor): Clostridial neurotoxins. The molecular pathogenesis of tetanus and botulism.Springer-Verlag 1995. ISBN 3-540-58452

• Nerve cells become intoxicated by tetanus and botulism neurotoxins. These toxins bind to the presynaptic membrane and are internalized by endocytosis. Inside the neuron cytosol L chain of the translocated toxin blocks neuroexocytosis apparatus cleaving its different important components.

Hermosolut myrkyttyvät tetanus- ja botulinustoksiineista, sillä ne sitoutuvat presynaptiseen kalvoon ja sitten menevät endosytoosilla solun sisään. Siellä ne vapautuvat endosytoosirakkulasta ja silloin muodostunut L-ketju neuronin solulimassa alkaa blokeerata neuronaalista exosytoottista järjestelmää, sen tärkeitä osatekijöitä.

• 1884 TETANUS considered ( by Carle et Rattone) to be an infectious disease- and not a neurological disease . Chlostridium tetani bacteria became established 1889-1890 (Kitasato, Faber). Its proteic neurotoxin became demonstrated (by Tizzoni et Cattani) to be the cause of the disease. The toxin was shown to move retroaxonally (1892, Brushcettini) ) and to act at the spinal cord level.

Vuonna 1884 havaittiin tetanuksen olevan infektiotauti eikä vain neurologinen sairaus, kuten aiemmin oli luultu. Vuosina 1889 ja 1890 pystyttiin aiheuttava bakteeri kuvaamaan, Clostridium tetani. Sen proteiininen neurotoksiini osoitettiin ja samoin toksiinin retroaxonaalinen kulkeutuminen.

• The neurotoxin could be converted to a non pathogenic but still immunogenic form and that could be used as a vaccine (1925, Ramon et Descombey). To prevent tentanus by vaccination became a great success ( Galatzka et Gasse). Tetanus toxoid is now a standard immunogen in studies of molecular and cellular immunology. Tetanus neurotoxin (TeNT) is an intracellular metalloproteinase, zinc endopeptidase.

Neurotoksiini oli muunnettavissa nonpatogeeniseen muotoon , vaarattomaan , kuitenkin vielä immunogeeniseen muotoon ja käytettävissä rokotteen tavoin. Preventiivisestä tetanusrokotteesta tulikin oikea menestys. Nyt on tetanustoxoidi standardi immunogeeni molekulaarisen ja soluimmunologian tutkimuksissa. Tetanusneurotoksiini (TeNT) on luonteeltaan solunsisäinen metalloproteinaasi , sinkki-endopeptidaasi.

• BOTULISM is of minor health concern with respect to tetanus although it is much more frequent than that , and can be caused by seven different serotypes of botulinum neurotoxin (BoNT). These neurotoxins block neurotransmitter release at the neuromuscular junction ( Burgen et al. 1949). This effect can also be utilized in the treatment of a variety of diseases characterized by an unbalanced contraction of opposing muscles (Cardoso et Jankovic). So a terrible poison can be converted to an agent beneficial to human health. (Botulinum neurotoxin serotype A is currently in clinical) use.

BOTULISMI on pienempialainen ongelma maailmassa kuin TETANUS, mutta kuitenkin paljon tavallisempi ja sitä voi aiheuttaa seitsemän eri serotyyppiä botulinumtoksiinia (BoNT). Ne blokeeraavat hermonvälittäjäaineen vapautumisen hermolihasliitoksessa. Juuri tätä vaikutusta voidaan hyödyntää terapiassa erilaisissa taudeissa, joissa on kyse lihaskontraktion epätasapainosesta toisilleen vastakkaisissa lihaksissa. Niinkin kauhistuttava myrkky on siis muunnettavissa ihmisen terveydelle hyödylliseksi agenssiksi. Tavallisimmin kliinisesä käytössäon ollut botulinumtoksiinin serotyyppi A.

• Botulinum toxins are also intracellular metalloproteinases as tetanusneurotoxin. Botulinum neurotoxin type B is also a zinc endopeptidase. Botulinus toxin serotypes are A, B, C, D, E, F, G. The receptors of botulinum neurotoxins are expected to be proteins of the lumen of small synaptic vesicles.

Botulinumtoksiinitkin ovat intrasellulaarisia metalloproteinaaseja. Botulinumtoksiini B on myös sinkkiendopeptidaasi kuten tetanustoksiini. Serotyyppeja on seitsemän A- G. Niitten reseptoreitten oletetaan olevan pienten synaptisten rakkuloitten ontelossa sijaitsevia proteiineja.

• Other toxins beside the neurotoxins. C. tetani ja BoNT-producing clostridia also produce various toxins and enzymes e.g. lipase, lecithinase, protease, gelatinase, as the other toxigenic clostridia. The most importan are the C2 tocin and C3 exoenzyme.

Muitakin toksiineja esiintyy klostridioissa kuin neurotoksiineja. C. tetani ja BoNT-tuottavat klostridiumlajit tuottavat nekin muita toksiineja ja entsyymejä ( esim. lipaasia, lesitinaasia, proteaasia, gelatinaasia) kuten muut toksigeeniset klostridiat. Tärkeimmät näistä ovat C2 toksiini ja C3 eksotoksiini.

• C2 toxin is produced by C. botulinum C aand D. strains. This toxin consists of two independent peptide chains termed C2-I and C2-II. Both polypeptide chains are required for cell toxicity. C-II displays hemagglutinating activity. C2-1 is an ADP-ribosyltransferase. whose substrate is the cellular non-muscular G actin. F actin filaments depolymerizates and the cells are rounding up. C2 toxin interferes with noradrenaline release . C2 toxin increases vascular permeability, induces hemorrhage and edema in the lungs and leads to hypotonic effects. This binary toxin has an enterotoxin activity and degenerative and necrotic changes of the intestinal mucosa.

C2 toksiinia tuottaa C. botulinum serotyypit C ja D. Toksiinissa on kaksi itsenäistä peptidiketjua C-I ja C-II. Molempien läsnäollessa muodostuu solutoksisuus. C-II on hemagglutinoiva vaikutukseltaan. C-I on ADP-ribosyylitransferaasi, jonka kohde on non-muskulaarinen G-aktiini. F-aktiinifilamentit depolymerisoituvat ja solu pyöristyy. C2 toksiini vaikuttaa noradrenaliinin vapautumiseen, aiheuttaa verenvuotoa ja turvotusta keuhkoissa ja johtaa hypotoniaan. Tämä binäärinen toksiini on myös enterotoksiini ja vaikuttaa suolen limakalvossa degeneratiivisia ja nekroottisia muutoksia.

• C3 exoenzyme is and ADP-ribosyltransferase also produced by C. botulinum C and D strains and is distinct from the C2 toxin. It consists of a single peptide chain. Exoenzyme C3 catalyzes the ADP ribosylation of a small GTP binding protein called Rho and, to a lesser exctent, the Rac protein. Rho and Rac are parts of the Ras superfamily of proteins which are involved in the regulation of cell actin polymerization. C3 can not be internalized, it is exoenzyme. The minimum concentration causing a cytotoxic effect is 2-4 ug/ ml. The incidence of the C3 exoenzyme in natural disease is unknown.

C3 on exoentsyymi, jonka internalisoitumista ei tapahdu. Se on ADP-ribosyylitransferaasi ja sitä tuottuu C. botulinum serotyypeissä D ja C. Se katalysoi pienten GTP:hen sitoutuvien proteiinien, Ras-superperheen, ADP-ribosylaatiota. Ras- proteiinit säätelevät aktiinin polymerisaatiota. Pienikin määrä tätä exoentsyymiä on sytotoksista.

• Hemolysins

Tetanolysin produced by C-tetani is an oxygen-sensitive hemolysin which is related functionally and antigenically to streptolysin O, pneumolysin, listeriolysin and hemolysins produced by eight clostridial species including theta toxin of C. perfringens, tetanolysin and botulinolysin. These hemolysins belong to the thiol-activated cytolysin family. Tetanolysin is a single polypeptide. It lyzes a wide variety of cells: erythrocytes, leukocytes, macrophages, fibroblasts. Cytolytic activity is inhibited by oxidizing conditions, cholesterol, and related sterols.

Hemolysiinit
Clostridium tetani tuottaa tetanolysiiniä. joka on happimolekyylille herkkä hemolysiini ja funktionaalisesti ja antigeenisesti samankaltainen kuin streptolysiini O, pneumolysiini, listeriolysiini ja hemolysiinit, joita kaikissa kahdeksassa klostridiumlajissa tuottuu mukaanluettuna C. perfringens bakteerin tuottama theta-toksiini, tetanolysiini ja botulinolysiini. Nämä hemolysiinit kuuluvat tiolin aktivoimaan sytolysiiniperheeseen. Tetanolysiini on yksinkertainen polypeptidi. Se hajoittaa koko joukon soluja kuten erytrosyyttejä, valkosoluja, makrofageja, fibroblasteja. Tätä sytolyyttistä aktiivisuutta estää oksidoivat olosuhteet, kolesteroli ja vastaavat sterolit.

• List of the contents in this book.

Yllämainitun kirjan otsikoitten luettelo.
M.R. Popoff. Ecology of Neurotoxigenic Strains of Clostridia.
A. Galazka et F. Gasse. The Present Status of Tetanus and Tetanus Vaccination.
C.L. Hatheway. Botulism: The Present Status of the Disease.
G. Corradin et C. Watts. Cellular Immunology of Tetanus toxoid.
J.L. Middlebrook et J.E. Brown. Immunodiagnosis and Immunotherapy of Tetanus and Botulinum Neurotoxins.
C.C. Shone et H.S. Tranter. Growth of Clostridia and Preparation of Their Neurotoxins.
N.P. Minton. Molecular Genetics of Clostridial neurotoxins.
F. Benfenati et F. Valtorta. Neuroexocytosis.
J.L. halperin et E.A. Neale. Neurospecific Binding, Internalization and Retrograde Axonal Transport.
B. poulain, J. Molgo et S. Thesleff. Quantal Neurotransmitter Release and the Clostridial neurotoxins´Targets.
G. Schiavo, O. Rossetto, F. Tonello et C. Montecucco. Intracellular Targets and Metalloprotease Activity of Tetanus and Botulism neurotoxins.

Aivan uusi tauti punkin välittämänä

http://www.smittskyddsinstitutet.se/nyhetsarkiv/2011/endast-atta-konstaterade-fall-av-ny-fastingsjukdom/

Malariarokotteen vaiheesta

• Alkaa olla jotain valoa malariarokoterintamalla: Käännän tästä suomeksi myöhemmin. Löysin täään BBC:sta alla olevan artikkelin. Internetviitteessä on kuva merotsoiittien pintaproteiineista. 27.9. 2011

http://t2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRSie7mhTgtAfgNUZyo4vnsxZDzoxQLfXEjERsw
SXcV9RGC8-1hIw

21 September 2011 Last updated at 16:51 GMT

Malaria vaccine trial raises hope

By Matt McGrath Science reporter, BBC World Service

Continue reading the main story

Related Stories

• Malaria: a major global killer

Researchers are to expand a clinical trial of a new malaria vaccine after promising results in a preliminary study in Burkina Faso.

The trial was designed to test safety, but researchers found that vaccinated children had high levels of protection.

Described as a "most encouraging" result, a larger study involving 800 children is now to take place in Mali.

The scientists involved say they are hopeful that the vaccine will ultimately be very cheap to produce.

Around a hundred different malaria vaccine candidates have been developed to date but the MSP3 vaccine tested in Burkina Faso is only the second one to show a substantial level of protection against the illness.

Continue reading the main story

“Start Quote

There have been too many claims of effective vaccines so we have to remain very cautious.”

Dr Pierre Druilhe Pasteur Institute, Paris

The randomised, double blind study involved 45 children. It set out to test the safety of the vaccine but this follow up study found that children who received it had an incidence of the disease three to four times lower than children who did not.

Initially the children were split into three groups, with two of them receiving the experimental malaria vaccine developed by Dr Pierre Druilhe at the Pasteur Institute in Paris.

"Those two groups had very similar types of immune response, elicited by the vaccine, and the protection is almost identical, so it reinforces the confidence despite the fact that we are still dealing with a small group," he said.

The vaccine is based on the fact that some adults in Africa acquire immunity because they are constantly exposed to the disease.

Early days

Dr Druilhe and his team discovered a key protein, MSP3, which provokes the body into producing antibodies that kill the parasite.

He said the protein is unique as it does not change much between different strains of the plasmodium parasite that causes malaria. This is believed to be a critical factor in developing an efficient vaccine.

He added: "We performed a large number of epidemiological studies that confirm that there was an association between that vaccine candidate and acquired protection, so when you immunise with this molecule you indeed induce protection."

Another scientist involved with the Burkina Faso study was Dr Louis Miller, the former head of the Malaria Vaccine Branch of the US National Institutes of Health.

He said: "I was always in favour of this approach as it offered a chance in a field with few successes. I found the results of this preliminary study in Burkina Faso to be most encouraging."

High transmission

Encouraged by the early results, Dr Druilhe said the trial has now been expanded to 800 children in Mali. But he remains cautious.

"There have been too many claims of effective vaccines so we have to remain very cautious. It has to be confirmed and we have started on work to do that confirmation. Essentially the trial in Mali is about 20 times larger, in extremely high transmission conditions, so it should yield very clear cut results - this will be black and white."

The other vaccine candidate that has shown success against malaria is called RTS, S. It has been funded by the Bill and Melinda Gates Foundation and is set to go into production with pharmaceutical giant, GlaxoSmithKline.

But there are concerns that it could be expensive, especially for people in Africa and other regions affected by the disease.

Dr Druilhe says his vaccine could be a lot cheaper - perhaps half a dollar or less a bottle.

The results of the Burkina Faso trial were published in The New England Journal of Medicine.

Ruotsin SMI lähettää uuden uutiskirjeen

http://www.bwz.se/smi/b.aspx?l=67727677-CC68-4F69-9AF4-FCAA45C7C99E&r=3544&rcrc=4BEA89F4

Aamulehdestä hyviä ohjeita kesäruoan tekoon

Mahdollisesti ruuan välityksellä leviävä ehec-bakteeri on hyvä muistutus elintarvikehygienian tärkeydestä.

Työtehoseura muistuttaa kesäjuhlien järjestäjiä olemaan tarkkana ruokatarjoilujen kanssa. Pihajuhlat ovat pilaantuvien ruokien kannalta erityisen haasteellisia.

Työtehoseuran vinkit:

Ruokatarvikkeiden ostaminen ja kuljetus

– Ennen ostoksille lähtöä säädä jääkaapin termostaatti kylmemmälle tai käytä pikajäähdytystoimintoa. Näin ostokset jäähtyvät kuljetuksen jälkeen nopeasti.

– Osta tuoreita elintarvikkeita ja lue pakkausmerkinnät. Tarkista helposti pilaantuvien elintarvikkeiden viimeinen käyttöpäivä.

– Kerää kylmänä säilytettävät tuotteet ostoskoriin tai kylmälaukkuun viimeisinä.

– Kuljeta kylmänä säilytettävät ruoat kotiin nopeasti ja mielellään kylmälaukussa.

– Matkustaessasi osta elintarvikkeet lähellä määränpäätä. Käytä mahdollisuuksien mukaan sähköllä tai kaasulla toimivaa matkakylmälaukkua.

Kylmäsäilytys

– Tarkista jääkaapin ja pakastimen lämpötilat. Jääkaapin sopiva lämpötila on 4–6 astetta ja pakastimen -18 astetta. Helposti pilaantuvat kalatuotteet vaativat 0–3 asteen lämpötilan säilyäkseen viimeiseen käyttöpäivään asti.

– Laita ruoat heti kylmälaitteeseen. Älä täytä jääkaappia niin täyteen, että ilmankierto laitteen sisällä heikkenee.

– Älä säilytä ruokia avonaisissa astioissa, vaan peitä tai pakkaa ne kunnolla.

– Pakastaessasi elintarvikkeita, älä ylitä laitteen pakastuskykyä.

– Käytä pakasteet vuorokauden sisällä sulattamisesta, sillä ne pilaantuvat nopeammin kuin vastaavat tuoretuotteet.

– Älä pakasta sulaneita pakasteita uudelleen, ellet kypsennä niitä välillä.

– Noudata säilytyslämpötiloista ja -ajoista annettuja pakkausmerkintäohjeita. Muista, että viimeinen käyttöpäivä tai parasta ennen -päiväys koskevat vain avaamattomia tuotteita!

Esikäsittely ja valmistus

– Pese kädet ennen ruoanvalmistusta ja aina, kun siirryt käsittelemään erilaista raaka-ainetta.

– Pese salaattiainekset ja kuori juurekset, jos et saa niitä pesemällä puhtaiksi.

– Käytä eri elintarvikkeille, erityisesti raa’alle lihalle, omaa leikkuulautaansa.

– Käytä puhtaita työvälineitä ja -astioita.

– Kuumenna lämpimänä tarjottavat ruoat kauttaaltaan. Kypsennä etenkin siipikarja ja sianliha sekä jauheliha läpikypsäksi.

– Vaihda keittiöpyyhettä usein ja pyyhi sillä ainoastaan liettä ja keittiön työpöytiä.

– Älä valmista ruokaa muille, jos olet sairas.

– Älä päästä lemmikkieläimiä työpöydille.

Tarjoilu

– Tuo kylmät ruoat tarjolle kylminä ja lämpimät ruoat kuumina, yli 60 asteisina.

– Nosta maidot ja vastaavat ruoat heti ruokailun päätyttyä takaisin kylmään.

– Lämmitä ruokaa vain kerran, sillä mikrobit kasvavat jokaisella jäähdytyskerralla ja uudelleen lämmittäminen heikentää ravintosisältöä.

– Älä nosta kaikkea ruokaa heti tarjolle, vaan täydennä tarjoilupöytää tarpeen mukaan. Tarjoiluastioiden peittäminen kansilla auttaa ruokien kylmänä tai lämpimänä pysymistä.

– Ruoanvalmistuksessa voi käyttää jäisiä elintarvikkeita, jotka lisätään ruokaan vasta tarjolle vietäessä. Esimerkiksi salaattiin voi lisätä jäiset katkaravut tai pakastevihannekset vasta hetkeä ennen tarjoilua.

Kylmäsäilytys pihajuhlissa

– Ruokien tarjoilupiste kannattaa sijoittaa varjoisaan, katettuun paikkaan.

– Ruoat säilyvät hetken myös kylmälaukuissa, joihin voi laittaa muutamia kylmävaraajia kylmyyttä lisäämään. Huopa kylmälaukun ympärillä tuo lisäeristystä. Hätätapauksessa kylmätilan voi tehdä paksulla sanomalehtikerroksella vuoratusta pahvilaatikosta.

– Pihassa oleva maakellari tai kaivo, jonne tavarat voi hetkeksi laskea ämpärissä, ovat toimivia ratkaisuja.

– Kylmyyttä pitää hetken myös kylmällä vedellä kasteltu pyyheliina.

Adrenomedullin( Wikipediateksti)

Adrenomedullin

From Wikipedia, the free encyclopedia

Jump to: navigation, search

edit

Adrenomedullin
Identifiers
Symbols	ADM; AM
External IDs	OMIM: 103275 MGI: 108058 HomoloGene: 873 GeneCards: ADM Gene
[show]Gene Ontology Molecular function • hormone activity Cellular component • extracellular region • extracellular space • soluble fraction Biological process • cAMP biosynthetic process • progesterone biosynthetic process • signal transduction • cell-cell signaling • heart development • female pregnancy • excretion • circulation • positive regulation of cell proliferation • response to wounding Sources: Amigo / QuickGO
RNA expression pattern
More reference expression data
Orthologs
Species	Human	Mouse
Entrez	133	11535
Ensembl	ENSG00000148926	ENSMUSG00000030790
UniProt	P35318	Q6GTK2
RefSeq (mRNA)	NM_001124	NM_009627
RefSeq (protein)	NP_001115	NP_033757
Location (UCSC)	Chr 11: 10.28 - 10.29 Mb	Chr 7: 110.42 - 110.42 Mb
PubMed search	[1]	[2]

Adrenomedullin is a peptide associated with pheochromocytoma- a tumour arising from adrenal medulla. It was discovered in 1993.^[1]

Adrenomedullin (AM) is a ubiquitously expressed peptide initially isolated from phaechromyctoma in 1993 (Kitamura et al., 1998). Since its first report, studies examining the effects of adrenomedullin have mushroomed, highlighting its role in a number of diseases. Recently a second peptide AM2 has been recognised, exhibiting similar functions (Fujisawa et al., 2004).

Contents [hide] 1 The Adrenomedullin Peptide 2 Receptors of Adrenomedullin 3 The physiological functions of Adrenomedullin 4 References 5 Further reading 6 External links

[edit] The Adrenomedullin Peptide

The human AM gene is localized to a single locus on Chromosome 11 with 4 exons and 3 introns. The AM gene initially codes for a 185-amino acid precursor peptide [3], that can be differentially excised to form a number of peptides, including an inactive 53-amino acid AM, e PAMP, adrenotensin and AM95-146. Mature human AM is activated to form a 52 amino acid, 6-amino acid ring, that shares moderate structural similarity to the calcitonin family of regulatory peptides (calcitonin, CGRP and amylin). Circulating AM consists of both amidated (mature) and the glycated form (inactive, with the latter comprising the major form (85%) [5]. The measured to have a plasma half-life of 22min, mean clearance rate of 274 mL/kg/min, and apparent volume of distribution of 880+/- 150 mL/kg (Meeran et al., 1997). Mature AM is metabolised via aminopeptidase action.

[edit] Receptors of Adrenomedullin

Main article: Adrenomedullin receptor

At present AM is believed to function through combinations of the calcitonin receptor like receptor (CALCRL) and receptor activity-modifying proteins (RAMP2) complexes, as well as CGRP receptors. It is worth noting that unlike the classical one ligand-one receptor notion of receptor signalling, the interaction of both Calcitonin receptor-like (CALCRL) and RAMP ( Receptor activity-modifying protein) at the membrane, is required for AM to mediate its action. The outcome of AM stimulation of its receptor is the cellular production of both cyclic AMP (cAMP) and nitric oxide production. Some may find the production of these inside the cell to be at odds, since often they have opposing effects, but as yet, the timing of these effects remains to be studied.^{[citation needed]}

[edit] The physiological functions of Adrenomedullin

AM was initially identified as a vasodilator, some have cited this as the most potent endogenous vasodilatory peptide found in the body (Cockcroft et al., 1997). Differences in opinion regarding the ability of AM to relax vascular tone arises from the differences in the model system used (Hamid and Baxter, 2005). Other effects of AM include increasing the tolerance of cells to oxidative stress and hypoxic injury and angiogenesis. AM is seen as a positive influence in diseases such as hypertension, myocardial infarction, chronic obstructive pulmonary disease and other cardiovascular diseases, whereas it can be seen as a negative factor in potentiating the potential of cancerous cells to extend their blood supply and cause cell proliferation.

[edit] References

^ Cheng, Hai-Ling Margaret; Wallis, C; Shou, Z; Farhat, WA (2007). "Quantifying angiogenesis in VEGF-enhanced tissue-engineered bladder constructs by dynamic contrast-enhanced MRI using contrast agents of different molecular weights.". J Magn Reson Imaging 25 (1): 137. doi:10.1002/jmri.20787. PMID 17139634.

Adrenomedullin

http://www.ndt-educational.org/images/corvol8.JPG

Adrenomedullin: a protective factor for blood vessels.

Kato J, Tsuruda T, Kita T, Kitamura K, Eto T.

Source

First Department of Internal Medicine, Miyazaki Medical College, University of Miyazaki, Miyazaki, Japan. jkjpn@med.miyazaki-u.ac.jp

Abstract

Adrenomedullin (AM) is a vasodilator peptide having a wide range of biological actions such as reduction of oxidative stress and inhibition of endothelial cell apoptosis. The AM gene is expressed in vascular walls, and AM was found to be secreted from cultured vascular endothelial cells, smooth muscle cells, and adventitial fibroblasts. Plasma AM levels in patients with arteriosclerotic vascular diseases are elevated in possible association with the severity of the disease. When administered over a relatively short period, AM dilates blood vessels via an endothelium-dependent or independent mechanism. Experiments in vitro have shown that AM exerts multiple actions on cultured vascular cells, which are mostly protective or inhibitory against vascular damage and progression of arteriosclerosis. Either prolonged infusion or overexpression of AM suppressed intimal thickening, fatty streak formation, and perivascular hyperplasia in rodent models for vascular remodeling or atherosclerosis. Intimal thickening induced by periarterial cuff was more severe in AM gene-knockout mice than their littermates, suggesting a protective role for endogenous AM. Moreover, AM has recently been suggested to possess angiogenetic properties. Collectively, a body of evidence suggests that AM participates in the mechanism against progression of vascular damage and remodeling, thereby alleviating the ischemia of tissues and organs.

Kehon antimikrobiaalinenn vaste E.Coli bakteerille

Experimental Physiology

• Experimental Physiology (2001), 86: 543-545
• 
  
• DOI: doi:10.1113/eph8602250 (About DOI)
• Published online: 24 September 2001

• 
  
• New Content Alerts
• CJO Widget About Widget
• Rss
• Atom

Table of Contents - 2001 - Volume 86, Issue 05

• Chito

• Previous Abstract
• Next Abstract

Rapid Communications Adrenomedullin and proadrenomudullin N-terminal 20 peptide (PAMP) are present in human colonic epithelia and exert an antimicrobial effect K. Marutsuka a1, Y. Nawa a2, Y. Asada a1, S. Hara a4, K. Kitamura a4, T. Eto a4 and A. Sumiyoshi a1 a1 First Department of Pathology, a2 Department of Parasitology and a4 First Department of Internal Medicine, Miyazaki Medical College, Miyazaki, Japan Abstract The hypotensive and vasorelaxing peptides adrenomedullin (AM) and its gene-related peptide, proadrenomedullin N-terminal 20 peptide (PAMP), were found to be distributed on the surface of the colonic mucosa. AM and PAMP showed dose-dependent antimicrobial activity against E. coli. The results suggest that the novel vasoactive peptides AM and PAMP play an important role in mucosal defence. Experimental Physiology (2001) 86.5, 543-545. (Received May 2 2001) (Accepted June 29 2001)