Evirauutisia:
Joka kolmannella Suomen villipedolla trikinella
5. joulukuuta 2018
Trikinellat
eli trikiinit viihtyvät edelleen Suomen metsänpedoissa: monivuotisissa
seurantatutkimuksissa noin joka kolmas tutkittu eläin on osoittautunut
trikinellapositiiviseksi. Valtaosa trikinelloista on edelleen
supikoirissa, mutta trikinellalajisto on muuttunut. Kun karhuja, mäyriä
tai muita petoeläimiä laitetaan ruoaksi, on syytä muistaa, että kaikki
trikinellalajit tarttuvat huonosti kypsennettyä lihaa syömällä helposti
ihmiseen.
Suomi kuuluu trikinellatiheydeltään maailman kärkeen. Viimeksi trikinelloja, vanhemmalta nimeltään trikiinejä, tutkittiin vuosina 2011–2013 ja tuloksia verrattiin aiempiin, vuosilta 1993–1997 ja 1999–2005 saatuihin tuloksiin. Tutkimukset todistavat, että trikinellalajisto on muuttunut.
"Trikinellan villeissä eläimissä tapahtuva niin sanottu sylvaattinen elämänkierto on varmaan ollut Suomessa hyvin yleinen jo siitä alkaen, kun supikoirat asettuivat tänne, mutta ainakin viimeisten 30 vuoden ajan. Lapissa, missä supikoira ei ole vielä yleistynyt, myös trikinellat ovat harvemmassa", sanoo tutkimusprofessori Antti Oksanen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.
Suomessa tavataan neljää lajia: Trichinella nativa, Trichinella spiralis, Trichinella pseudospiralis ja Trichinella britovi. Kullakin on oma asemansa ja roolinsa ekosysteemissä, mutta osin ne myös kilpailevat elintilasta keskenään.
"Ilmastonmuutoksen voisi olettaa heikentävän pohjoisen lajin elinmahdollisuuksia, mutta lajin suhteellinen osuus tunnistetuista trikinellamadoista on 1990-luvulta noussut 2010-luvulle tultaessa noin 60 prosentista 90 prosenttiin. Koska kaikkien trikinellatartuntojen yleisyys ei ole muuttunut, on arktinen laji yleistynyt ilmaston lämmitessä entisestään", toteaa Oksanen.
Suomalaisissa villisioissa on todettu joitakin T. nativa -tapauksia, mutta yleensä laji ei tartu sikoihin. Trikinellalajeista suuri häviäjä on T. spiralis, joka tunnetaan erityisesti kotieläinten ja rottien elämänkiertoon sopeutuneena ihmisläheisenä kulttuuritrikinellana.
Lajin osuuden pudotus 15 prosentista yhteen prosenttiin vuosina 1993–2013 selittyy suomalaisen sikatalouden modernisoitumisella EU-jäsenyyden myötä. 2000-luvun alussa trikinellatartunnat hävisivät sioista käytännössä kokonaan ja T. spiralis ei enää levinnyt tiloilta metsäkiertoon.
Toinen häviäjä on ainoa myös lintuihin tarttuva laji, T. pseudospiralis, jonka osuus trikinelloista on pudonnut kymmenestä prosentista ensin kahteen ja sitten puoleen prosenttiin.
"Lajin kohtalo askarruttaa. Onko se oikeasti häviämässä ja jos on, miksi ihmeessä? Ehkä toukkanäytteiden varastointi heikensi erityisesti tämän lihakseen kapseloitumattoman lajin tunnistusta. EU:n vertailulaboratoriossa Roomassa tunnistetuista vuonna 2017 kerätyistä yhteensä 206 suomalaisesta toukkanäytteestä T. pseudospiralis todettiin sentään neljässä prosentissa. Tämän lajin toukkien säilyvyyttä pitää tutkia lisää", sanoo Oksanen.
Trichinella britovi -lajin eli eurooppalaisen metsätrikinellan osuus kokonaismäärästä on pysytellyt melko vakiona, vähän alle 10 prosentissa.
Trikinellan lajintunnistukset tehdään lihasnäytteistä, joista trikinellatoukat kerätään ja määritetään multiplex PCR -menetelmällä. Suomalaistutkimuksissa lajinmäärityksiä on tehty Helsingin yliopistossa, Evirassa ja EU:n vertailulaboratoriossa Roomassa.
Eviran ja EU:n vertailulaboratorion yhteistutkimus on julkaistu tieteellisesti vertaisarvioidussa lehdessä:
Oksanen, A., Interisano, M., Isomursu, M., Heikkinen, P., Tonanzi, D., Oivanen, L., Pozio, E. Trichinella spiralis prevalence among wildlife of a boreal region rapidly reduced in the absence of spillover from the domestic cycle. Veterinary Parasitology 2018: 262, pp. 1–5.
Suomi kuuluu trikinellatiheydeltään maailman kärkeen. Viimeksi trikinelloja, vanhemmalta nimeltään trikiinejä, tutkittiin vuosina 2011–2013 ja tuloksia verrattiin aiempiin, vuosilta 1993–1997 ja 1999–2005 saatuihin tuloksiin. Tutkimukset todistavat, että trikinellalajisto on muuttunut.
"Trikinellan villeissä eläimissä tapahtuva niin sanottu sylvaattinen elämänkierto on varmaan ollut Suomessa hyvin yleinen jo siitä alkaen, kun supikoirat asettuivat tänne, mutta ainakin viimeisten 30 vuoden ajan. Lapissa, missä supikoira ei ole vielä yleistynyt, myös trikinellat ovat harvemmassa", sanoo tutkimusprofessori Antti Oksanen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.
Suomessa tavataan neljää lajia: Trichinella nativa, Trichinella spiralis, Trichinella pseudospiralis ja Trichinella britovi. Kullakin on oma asemansa ja roolinsa ekosysteemissä, mutta osin ne myös kilpailevat elintilasta keskenään.
Arktinen laji ei yleensä tartu sikoihin
Nykyinen valtalaji Suomessa on arktinen T. nativa."Ilmastonmuutoksen voisi olettaa heikentävän pohjoisen lajin elinmahdollisuuksia, mutta lajin suhteellinen osuus tunnistetuista trikinellamadoista on 1990-luvulta noussut 2010-luvulle tultaessa noin 60 prosentista 90 prosenttiin. Koska kaikkien trikinellatartuntojen yleisyys ei ole muuttunut, on arktinen laji yleistynyt ilmaston lämmitessä entisestään", toteaa Oksanen.
Suomalaisissa villisioissa on todettu joitakin T. nativa -tapauksia, mutta yleensä laji ei tartu sikoihin. Trikinellalajeista suuri häviäjä on T. spiralis, joka tunnetaan erityisesti kotieläinten ja rottien elämänkiertoon sopeutuneena ihmisläheisenä kulttuuritrikinellana.
Lajin osuuden pudotus 15 prosentista yhteen prosenttiin vuosina 1993–2013 selittyy suomalaisen sikatalouden modernisoitumisella EU-jäsenyyden myötä. 2000-luvun alussa trikinellatartunnat hävisivät sioista käytännössä kokonaan ja T. spiralis ei enää levinnyt tiloilta metsäkiertoon.
Toinen häviäjä on ainoa myös lintuihin tarttuva laji, T. pseudospiralis, jonka osuus trikinelloista on pudonnut kymmenestä prosentista ensin kahteen ja sitten puoleen prosenttiin.
"Lajin kohtalo askarruttaa. Onko se oikeasti häviämässä ja jos on, miksi ihmeessä? Ehkä toukkanäytteiden varastointi heikensi erityisesti tämän lihakseen kapseloitumattoman lajin tunnistusta. EU:n vertailulaboratoriossa Roomassa tunnistetuista vuonna 2017 kerätyistä yhteensä 206 suomalaisesta toukkanäytteestä T. pseudospiralis todettiin sentään neljässä prosentissa. Tämän lajin toukkien säilyvyyttä pitää tutkia lisää", sanoo Oksanen.
Trichinella britovi -lajin eli eurooppalaisen metsätrikinellan osuus kokonaismäärästä on pysytellyt melko vakiona, vähän alle 10 prosentissa.
Trikinellan lajintunnistukset tehdään lihasnäytteistä, joista trikinellatoukat kerätään ja määritetään multiplex PCR -menetelmällä. Suomalaistutkimuksissa lajinmäärityksiä on tehty Helsingin yliopistossa, Evirassa ja EU:n vertailulaboratoriossa Roomassa.
Eviran ja EU:n vertailulaboratorion yhteistutkimus on julkaistu tieteellisesti vertaisarvioidussa lehdessä:
Oksanen, A., Interisano, M., Isomursu, M., Heikkinen, P., Tonanzi, D., Oivanen, L., Pozio, E. Trichinella spiralis prevalence among wildlife of a boreal region rapidly reduced in the absence of spillover from the domestic cycle. Veterinary Parasitology 2018: 262, pp. 1–5.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar