Näyttää sitlä että Syyriassakin on sellainen genosidinen punaiset ja valkoiset-sota, jossa tapetaan niin kauan kun toista osapuolta on ja jokin kynsi vielä on kuumana. Suomessa sota päättyi vasta kun oli keskinäinen poliittinen kommunikaatio mahdollista ja muodostui puolueet, jotka sitten kuin sammakot kirnussa polkivat vuoron perään itsensä johdon kukkulalle, aalloittain, toisiaan annihiloimatta.
Mutta syyrialaiset ovat vielä annihilaatiohengessä antamatta vastapuolelle elossaolemisen oikeuttakaan.
Pohdin vain onko siellä ns. hallituspuolue kykenevä hallitsemaan koko maata ja koko kansaa, jos se tarkoituksella annihiloi puolet kansaa ja karkoittaa maailman tuuliin sen kansan puolikkaan.
Eikä maa silloin pidä leikata kahdelle kansalle, koska kerran yhtä kansaa ei yleensä muodosteta siten, että puolet siitä tapetaan. Sellainen tappohallitus hajoaa kuitenkin pirstaleiksi vaikka jäisi yksin ainoaksi maan päälle, sillä se on armoton ja paha, eikä kykene kommunikoimaan myöhemminkään kuten ei aluksikaan.
Kun maailman oikeusvaltiot aikansa katselevat sitä hävityksen kauhistusta, kuten hitlerin aikana, tullee vieläkin kai jonkinlainen saksan jako ja berliinin ristiin rastiin paloittaminen, että tappamisen rattaat saadaan murskattua ja ihmiskunta saa noista tappajista rauhan ja tulee sotatuomioistuimet kuten ennenkin.
Asiaa vain hankaloitaa se, että kristikunnan ote islamin kuplan sisällä sijaitsevasta sodasta on olematon. ja vain siinä mitassa kun sota raatelee ulkopuolista maailmaa, voidaan osallistua asiaan. Mutta tällä kertaa jo pakolaisten sentrifugoituminen kaikkialle kristillisiin valtakuntiin (lammastarhoihin) kyllä asettaa tarpeen puuttua kuplan sisäisiin tapahtumiin, saati siten kuplasta ulospäin suuntautuvat terroriteot (susien invasoituminen opakolaisten mukana).
Täydellinen käsittämättömyys on se, että kuplan sisäiset suuret mahtavat islamvaltiot sallivat tunnottoman murhaamisen ja ihmisten juoksuttamisen pakoon raunioituvista yhteiskunnista jatkuvan Syyriassa. Ja ainoa vaste näyttää olevan että kukin kantiltaan lisää tappamista. milloin mikin jossain suhteessa "erilainen" on kohteena.
Joskus pitää tappamisenkin taudin loppua , loppuihan isorokkokin aikanaan, ja jokainen viruspandemia loppuu, ehkä tappaminenkin loppuu joskus ja ihmiset(?) kyllästyvät tappamaan toisiaan. Ehkä kehittyy vasta-aineita genosidiominaisuuksille ja inhoa kuoleman ja yhteiskuntakatastrofin raunioitten hajulle. Pavlovilainen rauhan mahdollisuus- kun tappminen kyllästyttää tappajat. Muta otaen huomioon natsit. niisä ei tapahtunut tappamiseen kyllästymistä, vaan veren makuun päässet tappoivat yhä enemmän kuin, kesyski opetettu leijona tulee tappajaksi kun pääse veren makuun. Se vaara on Syyriassa vieläkin. Sieltä puuttuu oma mannerheim.
.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar