Summa sidvisningar

Visar inlägg med etikett Punkki vektorina. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett Punkki vektorina. Visa alla inlägg

fredag 13 december 2013

Muista punkeista : Amblyomma americanum ja Ixoides scapularis

Paddock C D, Yabsley M I. Ecological Havoc, the Rise of White-Tailed Deer and the Emergence of Amblyomma americanum (tick)- Associated Zoonoses in the United States.
In Wildlife and Emerging Zoonotic Diseases: The Biology, Circumstances and Consequences of Cross-Specis transmission. Springer 2007 . ISBN 978-3-540-70961-9.

Tässä artikkelissaan kirjoittajat  kuvaavat  valkohäntäpeuran  (Odocoileus virginianus)  osuutta  punkkien ilmenemiseen ja punkkivälitteisten tautien esiintymiseen ajan  sekä  eläinten määrän funktiona.   Koska  tuo peuralaatu on hyvin suosittu metsästyskohde, sitä on pyritty lisäämään runsaasti. Toinen eläinlaji, jota myös on paljon metsästetty ja jota myös suositaan  lisättäväksi on villikalkkuna ( Meleagris gallopavo)  Ympäristönmuutosten  vaikutusten myötä näiden peurojen ja villikalkkunoitten  kantojen lisääntyminen on antanut punkkikannoille myös suotuisat laidunnusmaat  ja niitä  arvellaan  myös esiintyvän  ajan myötä runsaammin kuten villiriistaa. .

VALKOHÄNTÄPEURA on myös tuotu Suomeen (Vitsvanshjort).
( Valkohäntäpeura (valkohäntäkauris, Odocoileus virginianus) on Amerikasta kotoisin oleva peurojen alaheimoon kuuluva  hyvin sopeutuvainen hirvieläinlaji.  ( a survival virtuoso!). Se elääihmisen siirtämänä vieraslajina ainakin Karibialla, Suomessa, Tsekissä ja uudessa-Seelannissa. Laji tuotiin Suomeen 1930- ja 1940-luvuilla, ja nykyisin se on alueellisesti tärkeä riistaeläin. Luontaisella esiintymisalueellaan valkohäntäpeurasta tunnetaan kymmeniä alalajeja , jotka poikkeavat toisistaan ulkonäöltään ja kooltaan).
VILLIKALKKUNA ei Suomessa kaiketi ole, sen sijaan on kesyä siipikarjakalkkunaa.Kalkkuna (Meleagris gallopavo) on kanalintuihin kuuluva lintu  joka on peräisin Pohjois-Amerikasta. Nykyisin yleisimmin tunnettu kesykalkkuna polveutuu villikalkkunasta. Villikalkkuna on istutettu Saksaan. Villillä kalkkunalla on kuusi alalajia.Ne poikkeavat toisistaan jonkin verran sekä kooltaan että väriltään, ja ovat kotoisin Pohjois-Amerikan eri osista. Yksi suurikokoisimmista alalajeista on mantereen itäosissa elävä Meleagris gallapavo silvestris, joka voi painaa yli yhdeksän kiloa. Se on väriltään kuparin- ja suklaanruskea Tällä villikalkkunallakin on niitä samoja punkkeja kuin  valkohäntäpeuralla Amerikoissa, jopa niin että punkkia kutsutaan turkey tick- nimellä, kalkkunapunkiksi.

Valkohäntäpeura voi toimia reservoaarina monille  parasiiteille:
  Punkki A. amer. saa  siten veriaterioissa  E. caffeensin, E. Ewingii, B. lonestarii . . Peurassa voi olla myös  A. phagocytophilum tai  epäspesifisiä anaplasmoja . Peurassa voi olla myös siimallisia alkueläinparasiittejä kuten Trypanosoma . . Punkki , joka Amerikassa eniten puree on  juuri Amblyomma americanum," lone star tick".

Kun näitä kahta riistaeläinajia alettiin lisätä , havaittiin että  tämä punkki nimeltä  Amblyomma  americanum  ( lone star tick)  myös lisääntyi samoilla alueilla kuin peurat. .Tällä  "yksitähtisellä" punkilla on valkoinen täplä selässään.
http://www.cdc.gov/stari/disease/

 Punkkien "laiduneläin" valkohäntäperua on havaittu useassa taudissa parasiitin isäntäeläimeksi.

 seuraavissa kuudessa  punkkitaudeissa  avainasemassa olevaksi isäntäeläimeksi:
(1) Ihmisen monosyytti ( tai monosytotrooppinen ) ehrlichiosis (HME)(1986)( Ehrlichia bakteerien aiheuttama: ( Peura on reservoaari E. caffeensis , E. ewingii ja B. kone star - mikro-organismeille).
(2) Ehrlichia ewingii- ehrlichiosis  (Lieväoireinen  ehrlichiosis)
(3) STARI, ( Southern Tick Assosiated  Rash Illness),  punkkiin liittyvä ihottuma , Lymen taudin kaltainen.  Aiheutuu  A. Americanum punkin puremasta.
(4) Lymen tauti  ( Borrelia burgdorferi- spirokeetta,  Ixoides- lajin punkin puremasta)
(5) Ihmisen babesiosis
(6) Ihmisen granulosyyttinen anaplasmosis (HGA) 

Viime vuosisadalla  identifioitiin  ja luonnehdittiin  ensin viisi näistä  punkkivälitteisistä taudeista ja viimeksi  on havaittu sitten   STARI,.  A. Americanum- punkilla on osuutta  vektorina   HME taudissa  ja ehrlichiooseissa sekä Starissa.
 Ixoides . scapularis voi välittää HGA-tautia ja  babesioosista  sekä Lymen tautia.   Näiden punkkilajien alueet ovat toisiaan osittain kattavia.
  • PUNKKI nimeltä Ixoides scapularis   (blacklegged tick) aiheuttaa BABESIOOSI tautia. Tämä  punkki  viihtyy mieluiten pikkujyrsijöissä. 
http://www.cdc.gov/parasites/babesiosis/index.html
Luonnollisesti ei peura ja villikalkkuna ole ainoita, joissa on PUNKKI   A. americanum .
 Luonnollista infektoitumista tapahtuu koiriin, kojootteihin, kaniineihin, kettuihin, makeihin, pesukarhuihin ym. 

 A. americanum punkkiin on assosioitu muitakin mahdollisia patogeenejä, joille se voi olla vektori,  kuten
 tularemiaa välittävä Franciscella tularensis,
Q- kuumetta välittävä Coxiella burnetii,
 Pilkkukuume-  ricketsioosia välittävä Rickettsia parkeri ja mahdollisesti Rickettsia amblyommii.
sekä Lone star virus ( arbovirus 1969).
Panola Mountain Ehrlichia (PME) - bakteeri on märehtijöten sydänsairautta aiheuttava. Tätä PME:tä on voitu eristää peurojen verestä.  Punkki voi  välittää tätä PME myös vuohiin ja peuroihin edelleen.  Tämän PME:n  merkitystä ihmiselle ei vielä tiedetä .

LISTA TICK BORN DISEASES, Punkkiväliteiset taudit
 http://www.cdc.gov/ticks/diseases/index.html

Toinen punkki, jonka alue osittain  kattaa  A. americanum- punkin alueita on Ixoides scapularis, mustajalkainen punkki, blackleggerd tick
 

VERTAA  Suomen punkkiin Ixodes ricinus:Puutiainen.  On hyvä uskaltaa silmäillä vähän pitempään purevaa punkkia, sillä ilmastonmuutos voi tuotaa muitakin lajeja  Pohjolaan.
 http://www.ihotauti.net/puutiainen_pic3.htm


fredag 17 december 2010

CCHF

* Yhteenvetoa tästä punkkivälitteisestä verenvuotokuumeesta:

The Lancet Infectious Diseases, Volume 6, Issue 4, Pages 203 - 214, April 2006
doi:10.1016/S1473-3099(06)70435-2Cite or Link Using DOI
Crimean-Congo haemorrhagic fever
Original Text
Dr Önder Ergönül a

CCHF on usein fataali virusinfektio ja sitä kuvataan 30 eri maasta ja mitä kaikkiin lääketieteen kannalta merkittäviin punkkivälitteisiin infektioihin tulee, niin juuri tämä on kaikkein levinnein maapallolla ja sen leviäminen vastaa tietyn punkkilajin esiintymistä. Punkit ovat on Hyalomma lajeja.

Crimean-Congo haemorrhagic fever (CCHF) is an often fatal viral infection described in about 30 countries, and it has the most extensive geographic distribution of the medically important tickborne viral diseases, closely approximating the known global distribution of Hyalomma spp ticks.

Ihmiset infektoituvat punkin puremasta, kun musertavat infektoitunutta punkkia tai oltuaan kontaktissa CCHF tautiseen potilaaseen hänen infektionsa akuutin vaiheen aikana tai jouduttuaan kontaktiin viremisen karjan veren tai kudosten kanssa.

Human beings become infected through tick bites, by crushing infected ticks, after contact with a patient with CCHF during the acute phase of infection, or by contact with blood or tissues from viraemic livestock.

Kliinisissä piirteissä on tavallisesti nähtävissä dramaattinen progredioituminen, johon kuuluu verenvuoto, lihaskivut ja kuume.

Clinical features commonly show a dramatic progression characterised by haemorrhage, myalgia, and fever.

Maksaentsyymit, kreatiniinifosfokinaasi ja maitohappodehydrogenaasi ovat koholla ja verenvuoto indikaattorit osoittavat pitkittymistä.

The levels of liver enzymes, creatinine phosphokinase, and lactate dehydrogenase are raised, and bleeding markers are prolonged.

Endoteelin infektoitumisella on patogeeninen osuutensa.

Infection of the endothelium has a major pathogenic role.

Endoteeli infektoituu suoraan ja sen lisäksi on epäsuoraa viruksen aiheuttamaa tuhoa tai viruksen välittämien isäntäkehosta peräisin olevien liukoisten tekijöitten aiheuttamaa tuhoa, kun endoteeli aktivoituu ja muuttuu jolloin sen toiminta häiriytynee.

Besides direct infection of the endothelium, indirect damage by viral factors or virus-mediated host-derived soluble factors that cause endothelial activations and dysfunction are thought to occur.

Diagnosoitaessa käytetään ELISA and rtPCR menetelmiä

In diagnosis, enzyme-linked immunoassay and real-time reverse transcriptase PCR are used.

Varhaisdiagnoosi on kriittisen tärkeä hoidossa ja nosokomiaalisten infektioitten estossa.

Early diagnosis is critical for patient therapy and prevention of potential nosocomial infections.

Olennaista hoidossa on supportiivinen terapia.

Supportive therapy is the most essential part of case management.

Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet ribavirinistä olevan hyötyä, vaikka lopullisia tieteellisiä johtopäätöksiä ja tutkimuksia puuttuukin.

Recent studies suggest that ribavirin is effective against CCHF, although definitive studies are not available.

Terveydenholtohenkilöstöllä on vakava infektioriski, varsinkin silloin kun he hoitavat niitä potilaita joilla on nenä-. ien-tai vaginavuotoa tai injektiokohdat vuotavat.

Health-care workers have a serious risk of infection, particularly during care of patients with haemorrhages from the nose, mouth, gums, vagina, and injection sites.

Simple barrier precautions have been reported to be effective.

Crimean-Congo verenvuotokuume ja RIBAVIRIN

  • The Lancet, Volume 346, Issue 8973, Pages 472 - 475, 19 August 1995
doi:10.1016/S0140-6736(95)91323-8Cite or Link Using DOI
Crimean Congo-Haemorrhagic Fever treated with oral ribavirin
Original Text
J.A. Khan FCPS * b, S. Rehman MS b, S.P. Fisher-Hoch MD a, S. Mirza MSc a, M. Khurshid FRCPath a, J.B. McCormick MD a

Suomennosta tästä punkin levittämästä taudista
Abstract

Crimean-Congon verenvuotokuume on usein tappava verenvuotokuume jota aiheuttaa punkkivirus ( Bunyaviridae)

Crimean-Congo Haemorrhagic Fever (CCHF) is an often- lethal haemorrhagic fever caused by a tick-borne virus

Ei ole aiempia julkaistuja tietoja ribavirinin tehosta CCHF-infektoituneilla potilailla, vaikka on osoitettu in vitro ja in vivo herkkyyttä.

There are no published data on ribavirin treatment of CCHF-infected patients, despite established in-vitro and in-vivo sensitivity.

Tutkijat raportoivat kolmen terveystyöntekijön (kahden kirurgin ja yhden sairaalatyöntekijän) CCHF- infektion hoidon Pakistanissa. He saivat suun kautta ribaviriniä 4 grammaa päivässä neljän päivän ajan ja sitten 2- 4 g päivässä kuuden päivän ajan.

We report three health workers—two surgeons and a hospital worker—infected with CCHF virus in Pakistan who were treated with oral ribavirin 4 g/day for four days, then 2·4 g/day for six days.

Suonensisäistä ribaviriniä ei ollut saatavilla.

Intravenous ribavirin was unavailable.

Kaikki kolme olivat vakavasti sairaita, trombosyyttien määrä oli matala, samoin leukosyyttien määrä. ASAT olivat koholla ja hemostaasi osoitti vikuuntumista

All three patients were severely ill with low platelet and white-cell counts, raised aspartate transaminase and evidence of impaired haemostasis.

Raporttien mukaan kaikilla oli arvioitu menehtymisen mahdollisuus 90% ellei ylikin.
Based on published reports, all had an estimated probability of death of 90% or more.

Kun oli alettu antaa ribaviriniä niin 48 tunnissa he muuttuivat kuumeettomiksi ja hematologiset sekä biokemialliset poikkeavuudet palautuivat normaaliarvoihin. Kaikki kolme selvisivät ja heille kehittyi IgG ja IgM vasta-aineita CCHF virusta vastaan.

The patients became afebrile, and their haematological and biochemical abnormalities returned to normal within 48 h of ribavirin treatment; all made a complete recovery, and developed IgG and IgM antibody to CCHF virus

Kokemukset ribavirinistä ovat rohkaisevia, mutta eivät anna näyttöä tehokkuudesta.

Our experience with ribavirin treatment is encouraging, but does not constitute evidence of efficacy.

Ottsen huomioon vaikeudet koota adekvaattia hoitotieto tutkijat ehdottavat yhdenmukaista protokollaa sekä CCHF:n iv että oraalihoidoille. Tämä protokolla voitaisiin sitten jakaa avainasemassa olevalle lääkintähenkilökunnalle CCHF taudin endeemisellä alueella, jotta saadaan hyvät perusteet tehokkaille hoitosuosituksille.

Given the difficulties in gathering adequate treatment data, we propose a consensus protocol for both intravenous and oral treatment of CCHF. This protocol could be distributed to key medical personnel in areas endemic for CCHF and used to provide a firm basis for effective treatment recommendations.

a Departments of Pathology and Community Health Sciences, Aga Khan University, Karachi, Sindh, Pakistan
b Department of Surgery, Sandeman Hospital, Quetta, Balochistan, Pakistan
Corresponding Author Information Correspondence to: Dr S P Fisher-Hoch, Department of Pathology, Aga Khan University, PO Box 3500, Stadium Road, Karachi 748000, Pakistan

Omskin hemorrhaginen kuume

The Lancet, Volume 376, Issue 9758, Pages 2104 - 2113, 18 December 2010
doi:10.1016/S0140-6736(10)61120-8Cite or Link Using DOI
Published Online: 16 September 2010

Omsk haemorrhagic fever

Yhteenveto suomeksi Omskin verenvuotokuumeesta

Summary

Omskin verenvuotokuume on akuutti virustauti, jota esiintyy Venäjän Länsi-Siperian eräillä alueilla (Flaviviridae)
Omsk haemorrhagic fever is an acute viral disease prevalent in some regions of western Siberia in Russia.

Tämän taudin oireita ovat kuume, päänsärly, vaikea lihaskipu, yskä ja kohtalaisen vaikeat verenvuotoilmiöt
The symptoms of this disease include fever, headache, nausea, severe muscle pain, cough, and moderately severe haemorrhagic manifestations.

Kolmasosalle kehittyy keuhkokuume, nefroosi, aivokalvontulehdus tai näitten komplikaatioitten kombinaatioita.
A third of patients develop pneumonia, nephrosis, meningitis, or a combination of these complications.

Ainoa nykyään saatavilla oleva hoitokeino on oireitten pitäminen kurissa.
The only treatments available are for control of symptoms.

Spesifistä rokotetta ei ole kehitelty, vaikkakin TBE-rokote antanee jonkinasteista suojaa Omskin verenvuotokuumevirusta vastaan.
No specific vaccine has been developed, although the vaccine against tick-borne encephalitis might provide a degree of protection against Omsk haemorrhagic fever virus.

MITEN TÄMÄ VIRUS LEVIÄÄ?
Virusta levittää pääasiassa punkkilaji Dermacentor reticulatus, mutta ihmisiin tauti tulee lähinnä erään infektoituneen jyrsijälajin, piisamin (eli myskirotan) kautta.
The virus is transmitted mainly by Dermacentor reticulatus ticks, but people are mainly infected after contact with infected muskrats (Ondatra zibethicus).

Nämä eläimet ovat erittäin herkkiä Omskin verenvuotokuumevirukselle.
Muskrats are very sensitive to Omsk haemorrhagic fever virus.

Kun piisamia tuotiin Siperiaan 1930-luvulla ( turkiseläimenä) mahdollisesti juuri siitä alkoi Omskin virustauti levitä alueelle. Aiemmin siellä ei näyttänyt olleen tätä tautia.

The introduction of this species to Siberia in the 1930s probably led to viral emergence in this area, which had previously seemed free from the disease.

Sentakia Omskin verenvuotokuume on esimerkki niistä ihmisten taudeista, jotka ovat levinneet ihmisen aiheuttamasta paikallisen ekologian häiriöstä.
Omsk haemorrhagic fever is, therefore, an example of a human disease that emerged owing to human-mediated disturbance of an ecological niche.

Tässä mainitussa työssä tutkijat tekevät katsauksen Omskin hemorrhagisen kuumeen epidemiologisista ja kliinisistä piirteistä ja viruksen biologisista ominaisuuksista
We review the biological properties of the virus, and the epidemiological and clinical characteristics of Omsk haemorrhagic fever.


SANASTOA:
Muskrat
= suomeksi piisami ja niitä on istutettu Suomeenkin turkiseläiminä.

Wikipedia kertoo piisamista seuraavaa:

Piisami eli vanhoilta nimiltään piisamimyyrä ja biisami (Ondatra zibethicus) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva suurikokoinen, pääosin vedessä elävä myyrälaji, jota on istutettu turkiseläimeksi myös Suomeen. Siitä käytetään toisinaan suomenkielisiä nimityksiä vesirotta ja myskirotta, joilla voidaan kuitenkin tarkoittaa myös vesimyyrää ja monia muita lajeja. Piisami on Ondatra-suvun ainoa laji.


torsdag 17 juni 2010

Punkkien välittämät taudit( DN) 2010

Fästingarnas smittor

• Borrelia. Bakterie som oftast sprider sig via exempelvis sorkar och möss. Andelen infekterade fästingar är cirka 20 procent. Det finns flera varianter av den ofta svårdiagnosticerade sjukdomen som överförs först efter en eller ett par dygn.

• TBE. Tick Borne Encephalitis är ett virus som orsakar fästingburen hjärninflammation. TBE-smittan överförs omedelbart efter bett.

• Sibirisk TBE. Allvarligare form av TBE som orsakas av Togaviruset. Kommer från Ryssland och förekommer i Finland. Bärs av Taigafästingen.

• Fästingfeber. Yttrar sig ofta som en sommarinfluensa. Är svår att diagnosticera.

• Betesfeber. En feber som i första hand drabbar får och orsakas av en bakterie.

• Babesios. I Sverige sällsynt malarialiknande sjukdom som förekommer bland kor och får.

Källor: Naturhistoriska riksmuseet och Smittskyddsinstitutet.

DN artikkelista 17.6. 2010