Thesis (aihepiiri AMR): Elin Dunewall 2019 kalvoproteiineista Siaalihapon kuljettajista (SiaT). Merkitystä antibioottiresistenssissä

22.1. 2019 havaitsin tällaisen  väitöskirjan olevan esillä:

Elin Dunewall. Structural and functional studies of membrane proteins. 
Kalvoproteiinin rakenteellisia ja funktionaalisia tutkimuksia.

For future development of antimicrobial drugs. 
Antimikrobilääkeiden tulevaa kehittelyä  varten.
Department of Chemistry and molecular biology. PH.D. Thesis. University of Gothenburg.
ISBN 978-91-7833-292-2.

Kävin tänään 1.2. 2019 kuuntelemassa  väitöstilaisuuden kemianlaitoksella, joten sain myös kirjan mukaani  kotiin tutustuakseni tarkemmin sisältöön.

Neuramiinihappo eli siaalihappo  on tärkeä ihmiskehon oma molekyyli, mutta se on ehkä eniten tullut tutuksi siitä interfaasista, missä se sijaitsee ihmisen ja mikrobimaailma välisessä konfrontaatiossa.
Olisiko tästä molekyylistä jotain  tietoa, jotain johon voisi perustaa uutta sofistista strategiaa mikrobien voittamiseen silloin kun ihminen joutuu niitten kanssa alakynteen.

Tähän interfaasiin pureutuu tämä väitöskirja ja uusiakin löytöjä on tehty,  entisiä varmistettu ja  mikä mukavaa,  kirjaan liittyy  hyviä valaisevia kuviakin.

Abstraktia olen lukenut läpi muutamia kertoja  saadakseni  väitöskirjan  sisällön  yhteenvedosta asiasta paremman käsityksen.

Ehkä tässä ennenkuin perehdyn tarkemmin kirjaan suomennan abstraktia.  Väitöksen opponentin ja muiden  arvovaltaisten mielestä kirja on loistava ja   todella onkin.  Väitöstilaisuus oli myös kaiken puolin vastaava.

Jatkuu:  lisään tähän   lyhyen referaatin suomeksi,  kun saan sen tehtyä.

http://hdl.handle.net/2077/58373  

Huomaan että  en saa asiaa selkeäksi, jos lyhentelen vielä lyhemmäksi kuin abstrakti, joten käänsin abstraktin:

xxxxxxxxx

(Elin Dunewallin väitöskirjan  tiivistelmän suomennosta)

Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuinen ongelma ja ihmiskunnan terveyden uhka. Jos ei kehitetä mitään uutta ja tehokasta antibioottia, antibioottiresistenssien bakteerien aiheuttamat nopeasti lisääntymässä olevat infektiot voivat aiheuttaa yhteiskunnalle vähän samankaltaisen tilanteen, mikä vallitsi ennen antibioottien valtakautta; silloinhan ihminen menehtyi yksinkertaiseenkin keuhkotulehdukseen. 

Tämä Elin Dunevallin väitöstyö esittää kaksi skenaariota, joissa kohdennetaan antibioottiresistenssiin. Limakalvolimaa (mucus) runsaasti sisältävissä miljöissä esiintyvät bakteerit kykenevät hyödyntämään isäntäkehosta peräisin olevaa siaalihappoa joko vaihtoehtoisena ravintonaan tai asentamalla siaalihappoja omiksi pintaglykokonjugaateikseen, mikä on niiden tapa päästä isäntäkehon immuunijärjestelmältä ulottumattomiin. Täten molekyylien samanlaisuus tekee bakteerit kykeneviksi varmistamaan ekologisen elossapysymispesän itselleen. Pyydystämänsä siaalihapon bakteerit kuljettavat omaan sytoplasmaansa siaalihappokuljettajiin (SiaT) sitoutuneena. Bakteerin soluseinämä on bakteerin  välttämätön, essentielli, suojavalli, barrikadi. Bakteerikalvon entsyymi MraY katalysoi produktinsa I-lipidin synteesiä ( mikä on kalvoon sitoutumisessa ensimmäinen askel). I-lipidi on välituotevaihe bakteerisoluseinämän peptidoglykaanin biosynteesissä.

Tässä väitöksessä esitetään työ, jonka tarkoituksena on ollut luonnehtia rakenteellisesti ja funktionaalisesti siaalihapon kuljettajia (SiaT)  ja MraY- nimistä entsyymiä antibakteerilääkkeiden tulevaa kehittelyä varten.

 Aloitettiin siaalihappokuljettajien (SiaT) ilmenemän ja funktionaalisuuden laajahkolla  lähestymisellä ja tulokseksi saatiin Pasteurella multocida - bakteerin siaalihapon TRAP-kuljettajan kiderakenne (low-resolution difracting crystals). Lisäksi määriteltiin Proteus mirabilis-bakteerin siaalihappokuljettajan (SiaT) kiderakenne röntgensäteilykristallografialla 1.95 Ångströmin tarkkuudella substraattiin sitoutuneena ulkosuuntaan aukeavana konformaationa, jolloin löytyi uusi natriumia (Na) sitova kohtakin ( Opponentti esitti SiaT- kidekuvan valaisevasti kolmiulotteisena kuvana animaationa) (1 Å = 0,1 nm) .   Lisäksi siaalihappokuljettajia (SiaT) luonnehdittiin in vivo (elävästä kehosta) ja Staphylococcus aureuksen SiaT -proteiinista on luonnehdittu sen siaalihappospesifisyyyskin. Kun vertailtiin  bakteerin MraY -entsyymiä ja ihmisen homologista GPT- entsyymiä (GlcNAc-1-P-transferaasi) saatiin valoa niistä kohdista, joita voidaan modifioida luonnollisella tuoteinhibiittorilla tunikamysiinillä, jonka selektiivinen kohde on MraY. Kun edelleen luonnehdittiin tunikamysiinin analogeja, tunnistettiin vahvoja inhibiittoreita, joiden eukaryoottinen toksisuuskin oli vähempi.

xxxxxxxx

Muistiin 2.1. 2019 . Linkissä on  abstrakti englanninkielisenä. Kirja on satavilla lainaksi Biomedisiinisessä
Täytyy muistaa  siirtää tämä  Infektioista  - blogiin  myös. Siellä on muutakin siaalihaposta

Abstraktissä  mainittuja bakteereja. 
Pasteurella multocida
Proteus mirabilis
Staphylococcus aureus

Trichinella eli trikiini viihtyy Suomen metsänpedoissa

https://www.ruokavirasto.fi/teemat/zoonoosikeskus/uutiset/2018/joka-kolmannella-suomen-villipedolla-trikinella/
Evirauutisia:

Joka kolmannella Suomen villipedolla trikinella

5. joulukuuta 2018

13.11.2018

Trikinellat eli trikiinit viihtyvät edelleen Suomen metsänpedoissa: monivuotisissa seurantatutkimuksissa noin joka kolmas tutkittu eläin on osoittautunut trikinellapositiiviseksi. Valtaosa trikinelloista on edelleen supikoirissa, mutta trikinellalajisto on muuttunut. Kun karhuja, mäyriä tai muita petoeläimiä laitetaan ruoaksi, on syytä muistaa, että kaikki trikinellalajit tarttuvat huonosti kypsennettyä lihaa syömällä helposti ihmiseen.
Suomi kuuluu trikinellatiheydeltään maailman kärkeen. Viimeksi trikinelloja, vanhemmalta nimeltään trikiinejä, tutkittiin vuosina 2011–2013 ja tuloksia verrattiin aiempiin, vuosilta 1993–1997 ja 1999–2005 saatuihin tuloksiin. Tutkimukset todistavat, että trikinellalajisto on muuttunut.
"Trikinellan villeissä eläimissä tapahtuva niin sanottu sylvaattinen elämänkierto on varmaan ollut Suomessa hyvin yleinen jo siitä alkaen, kun supikoirat asettuivat tänne, mutta ainakin viimeisten 30 vuoden ajan. Lapissa, missä supikoira ei ole vielä yleistynyt, myös trikinellat ovat harvemmassa", sanoo tutkimusprofessori Antti Oksanen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.
Suomessa tavataan neljää lajia: Trichinella nativa, Trichinella spiralis, Trichinella pseudospiralis ja Trichinella britovi. Kullakin on oma asemansa ja roolinsa ekosysteemissä, mutta osin ne myös kilpailevat elintilasta keskenään.

Arktinen laji ei yleensä tartu sikoihin

Nykyinen valtalaji Suomessa on arktinen T. nativa.

"Ilmastonmuutoksen voisi olettaa heikentävän pohjoisen lajin elinmahdollisuuksia, mutta lajin suhteellinen osuus tunnistetuista trikinellamadoista on 1990-luvulta noussut 2010-luvulle tultaessa noin 60 prosentista 90 prosenttiin. Koska kaikkien trikinellatartuntojen yleisyys ei ole muuttunut, on arktinen laji yleistynyt ilmaston lämmitessä entisestään", toteaa Oksanen.
Suomalaisissa villisioissa on todettu joitakin T. nativa -tapauksia, mutta yleensä laji ei tartu sikoihin. Trikinellalajeista suuri häviäjä on T. spiralis, joka tunnetaan erityisesti kotieläinten ja rottien elämänkiertoon sopeutuneena ihmisläheisenä kulttuuritrikinellana.
Lajin osuuden pudotus 15 prosentista yhteen prosenttiin vuosina 1993–2013 selittyy suomalaisen sikatalouden modernisoitumisella EU-jäsenyyden myötä. 2000-luvun alussa trikinellatartunnat hävisivät sioista käytännössä kokonaan ja T. spiralis ei enää levinnyt tiloilta metsäkiertoon.
Toinen häviäjä on ainoa myös lintuihin tarttuva laji, T. pseudospiralis, jonka osuus trikinelloista on pudonnut kymmenestä prosentista ensin kahteen ja sitten puoleen prosenttiin.
"Lajin kohtalo askarruttaa. Onko se oikeasti häviämässä ja jos on, miksi ihmeessä? Ehkä toukkanäytteiden varastointi heikensi erityisesti tämän lihakseen kapseloitumattoman lajin tunnistusta. EU:n vertailulaboratoriossa Roomassa tunnistetuista vuonna 2017 kerätyistä yhteensä 206 suomalaisesta toukkanäytteestä T. pseudospiralis todettiin sentään neljässä prosentissa. Tämän lajin toukkien säilyvyyttä pitää tutkia lisää", sanoo Oksanen.
Trichinella britovi -lajin eli eurooppalaisen metsätrikinellan osuus kokonaismäärästä on pysytellyt melko vakiona, vähän alle 10 prosentissa.
Trikinellan lajintunnistukset tehdään lihasnäytteistä, joista trikinellatoukat kerätään ja määritetään multiplex PCR -menetelmällä. Suomalaistutkimuksissa lajinmäärityksiä on tehty Helsingin yliopistossa, Evirassa ja EU:n vertailulaboratoriossa Roomassa.
Eviran ja EU:n vertailulaboratorion yhteistutkimus on julkaistu tieteellisesti vertaisarvioidussa lehdessä:
Oksanen, A., Interisano, M., Isomursu, M., Heikkinen, P., Tonanzi, D., Oivanen, L., Pozio, E. Trichinella spiralis prevalence among wildlife of a boreal region rapidly reduced in the absence of spillover from the domestic cycle. Veterinary Parasitology 2018: 262, pp. 1–5.

Echinococcus Taenidae- heimoon kuuluva heisimato

https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)32852-6/fulltext?dgcid=raven_jbs_etoc_email
Lansetti kertoo syyrialaisen 5-vuotiaan lapsen keuhkokavernista,  kystisestä ekinokokkoosista.
Lääkkeet:  piperasilliini ja tazobaktam  aluksei, linezolidi lisätty ...
Sitaatti:
A 5-year-old migrant boy from Syria came to our clinic complaining of a worsening cough that had started about 6 months earlier. On clinical examination, he was found to be hyperpyrexic and tachypnoeic with sternal recessions and decreased air entry on his right side. Laboratory investigations showed a raised C-reactive protein level of 247 mg/L (normal value <5 10="" a="" and="" leucocytosis="" mg="" sup="">9
per L) without eosinophilia. Chest x-ray showed a large, ill-defined, radiolucent, cavernous lesion in the right upper lobe with a radiopaque mass in its lower part ( figure). Our initial differential diagnosis included a possible bacterial infection that had subsequently developed into an abscess, Mycobacterium tuberculosis infection, or cystic echinococcosis. The patient was started on antibiotics—piperacillin and tazobactam initially, with linezolid added to cover any presumed infection with community-associated methicillin-resistant Staphylococcus aureus (MRSA). A contrast-enhanced, chest CT scan (coronal reconstruction) showed a large cystic mass with a thick, contrast-enhancing wall in the right upper lobe ( figure). A corresponding lung window CT scan reconstruction showed marked consolidation of the adjacent lung parenchyma, with curvilinear septa within the lesion—the so-called water-lily sign ( figure). These findings were highly suggestive of a ruptured Echinococcus granulosus hydatid cyst in the right upper lobe of the lung.

DUODECIM ekinokokista
 https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2002/20/duo93212
Koiraeläinten loismato ekinokokki voi aiheuttaa ihmiselle kystisen tai alveolaarisen ekinokokkoosin. Viimeisten vuosikymmenten aikana Suomessa ei ole tullut esiin kotimaisia tartuntoja mutta ulkomailta tulleilla on todettu muutamia kystisiä ekinokokkooseja. Viimeaikaiset epäilyt koirien ekinokokkitapauksista ja todetut tapaukset poroissa, susissa ja hirvissä tekevät kuitenkin aiheesta ajankohtaisen. Ihminen voi saada tartunnan koiraeläinten tai kissojen ulosteeseen erittyvistä madonmunista. Taudin ehkäisyssä tärkeää on madottaa koirat säännöllisesti ja huolehtia teurastus- ja metsästysjätteistä niin, etteivät ne joudu koirien tai petoeläinten syötäviksi.
Ekinokokit ovat nimestään huolimatta Taeniidae-heimoon kuuluvia heisimatoja ja siis lapamatojen pieniä sukulaisia. Tärkeimmät lajit ovat Echinococcus granulosus ja E. multilocularis. Ensin mainittu aiheuttaa väli-isännässään kystisen ekinokokkoosin ja jälkimmäinen alveolaarisen ekinokokkoosin. E. vogeli ja E. oligarthus ovat harvinaisia ekinokokkoosin aiheuttajia Etelä-Amerikassa.

Muistiin  4.1. 2019 

Q-kuume, Coxiella burnetii ( pieni G-bakteeri) immuunivasteen merkitys, LNX1/2 E3 uikitiiniligaasit

2011 teksti + päivitystieto  LNX1/2 interaktomista  (E3ubikitiiniligaaseista)  3.12. 2018 immunopuolustuksen mahdollisesta  mekanismista   tämän bakteerin puhdistamisessa solusta.

Q-kuume
Hannu Kyrönseppä

Q-kuumeen määritelmä ja epidemiologia

Q-kuume ("Query fever") on riketsia Coxiella burnetiin aiheuttama akuutti, useimmiten itsestään rajoittuva kuumetauti. Tautia tavataan maailmanlaajuisesti, vain Pohjois-Eurooppa on siitä vapaa. Vaikka punkki voi levittää riketsiaa, ihminen voi saada tartunnan infektoituneiden eläinten tai eläintuotteiden (karja, liha, maito, istukka) käsittelystä tai maidon juonnista, tavallisimmin kuitenkin saastuneesta hengitysilmasta. Viime mainitulla tavalla infektion voi saada matkamuistoesineen pölystä vielä kuukausia matkan jälkeen, sillä riketsia kestää kuivuutta pitkään. Q-kuumeen itämisaika on noin 3 viikkoa, mutta vaihtelee 1-6 viikon välillä.

Q-kuumeen taudinkuva

Q-kuume alkaa yleensä äkillisellä kuumeen nousulla, johon liittyy kova päänsärky, lihassärkyjä, pahoinvointia ja respiratorisia oireita; myös mahakipuja ja ripuliakin voi esiintyä. Ihottumaa ei tässä riketsioosissa ole. Ikterusta saattaa esiintyä.

Tutkimuksissa todetaan yli puolella potilaista pneumoniittia. Hepatosplenomegaliaa ja maksaentsyymien nousua kehittyy usein, ja maksabiopsiassa todetaan granulomatoottinen hepatiitti.

Kuume häviää yleensä itsestään 1-3 viikossa, harvoin se kestää kauemmin. Parille prosentille potilaista saattaa kehittyä komplikaationa endokardiitti, joka on useimmiten fataali, ellei ajoissa mennä läppäkirurgiaan.
Q-kuumeen diagnoosi

Q-kuumetta tulisi muistaa epäillä kuumeisilla etelänmatkaajilla, joilla on pneumonia- ja/tai hepatiittilöydöksiä. Diagnoosi varmistetaan vasta-aineiden nousun osoittamisella pariseerumeista.
Q-kuumeen hoito

Taudin akuutti vaihe paranee yleensä itsestään, mutta antibioottihoidolla voidaan estää infektion kroonistuminen. Fluorokinolonit ja rifampisiini ovat tehokkaita Coxiella burneti -riketsiaa vastaan, mutta kliiniset kokemukset niiden käytöstä ovat vähäiset. Vanhastaan hoitona ovat olleet tetrasykliinit; nykyisin suositellaan doksisykliiniä 100 mg x 2 vasteen mukaan 7-14 vrk, lapsille alle 8 v. vastaavasti trimetopriimisulfaa.

2.12. 2018
 LISÄTIETO etiopatologiasta: ihmisen luonnollisen immunologien puolusutuksen  arsenaalista:

http://www.neuronalsignaling.org/content/2/2/NS20170191#sec-24

Association of LNX1/2 with immune function and infectious disease

A couple of studies have found associations of LNX1 and LNX2 with infectious diseases. A GWAS found intronic SNPs in LNX1 that are associated with susceptibility to Kawasaki disease—an inflammatory paediatric condition that causes damage to the corony arteries and is thought to be triggered by an unidentified infection [77]. This study also noted differences in whole blood LNX1 transcript levels in acute compared with convalescent Kawasaki disease.

 A different report found that blood levels of both LNX1 and LNX2 mRNAs were significantly elevated in chronic compared with acute Q fever [78]. Q fever is caused by Coxiella burnetti infection and the acute form usually resolves by itself, whereas chronic Q fever develops as an endocarditis and is associated with an impaired immune response. The authors suggest that LNX1/2 expression could be used as a prognostic biomarker in Q fever patients. These reports, along with the previously* discussed interaction of LNX1/2 proteins with CD8 [29] suggest that LNX1/2 proteins may modulate immune response in certain contexts.

..

*Interaction of LNX1/2 proteins with CD8 in T cells

CD8 is a T-cell co-receptor that can stabilize the interaction of the T-cell receptor with the class I MHC on antigen presenting cells and recruit effector proteins to the T-cell receptor. The cytoplasmic tail of CD8-α was found to bind to both LNX1 and LNX2 [29]. The interaction required the CD8-α carboxyl terminal amino acids and the interaction was mapped to the LNX1/2 PDZ domains. Co-immunoprecipitation of the endogenous proteins was possible from the HPB-ALL T-cell line. Both LNX1 and LNX2 promoted ubiquitination of CD8-α and overexpression of either LNX1 or LNX2 protein was able to reduce the plasma membrane levels of transfected CD8-α. LNX1/2 proteins and CD8-α co-localized with markers of both endosomes and lysosomes in these experiments and levels of CD8-α were reduced in a manner that could be partly reversed using a lysosomal inhibitor. Taken together these results suggest that, at least when overexpressed, LNX1 and LNX2 can cause ubiquitination of CD8-α, thereby triggering its endocytosis and targeting for lysosomal degradation. While Lnx1 and Lnx2 mRNA was detected in purified T cells, the levels of LNX1 or LNX2 proteins were not assessed and are likely to be significantly lower than are achieved by heterologous expression. It will be important therefore to show that the endogenous levels of LNX1/2 proteins in T cells can affect CD8-α levels and /or subcellular localization, perhaps by examining T cells under conditions of LNX1/2 knockdown or loss of function.

Inluenssatilanne 30.11.2018

N'äyttää raportin perusteella siltä, että kiertämässä on se  vuoden 2009  AH1N1 virus kai myöhäisiä  kiertojaan postpandemisessa vaiheessa.  Oma mielipide noista taulukkotiedoista.


https://www.folkhalsomyndigheten.se/folkhalsorapportering-statistik/statistikdatabaser-och-visualisering/sjukdomsstatistik/influensa-veckorapporter/aktuell-influensarapport/

 Läs hela rapporten för vecka 47 – publicerad 29 november (PDF, 2,3 MB)

Alkueläinten aiheuttamista suolistotaudeista (Protozoer)

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01172
Alkueläin = protozoa
Etusivu » Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot

Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot

Lääkärikirja Duodecim

27.4.2018

infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

• Giardia lamblia; giardiaasi
• Entamoeba histolytica; amebiaasi
• Cryptosporidium; kryptosporidioosi
• Harvinaisia tai harvoin taudin aiheuttavia suolesta löytyviä alkueläimiä

https://www.internetmedicin.se/page.aspx?id=1574

Protozoinfektioner i mag- tarmkanalen

Författare	Med dr, specialistläkare Silvia Botero Kleiven, Klinisk mikrobiologi/Karolinska Universitetssjukhuset Med dr, regionläkare Leif Dotevall, Smittskydd/Västra Götaland
Granskare	Docent Jonas Hedlund, Infektionskliniken/Karolinska Universitetssjukhuset Solna
Uppdaterad	2017-08-19
Specialitet	Infektion, Gastroenterologi

Thesis R Caing-Carlsson, opponent professor S Törnroth-Horsefeld, Lund University

 Väitöksen  respondentti Rhawnie Caing-Carlsson kirjoittaa väitöskirjansa  johdannossa aineistossa seuraavia  valaisevia asioita, joita opponentti professori  Susanna  Törnroth-Horsefield edelleen korosti painottamalla  antimikrobilääkeresistenssin  tuhoisia ja lisääntyviä  vaikutuksia ihmiskunnassa.
Professori  Horsefield  antoi statistisia ennusteita antimikrobilääkeresistenssin  (AMR)  vaikutuksista globaaliin  mortaliteettiin   2030 aikaan,  jos tämä  nykyinen antibioottiresistenssin suuntaus jatkuu.
http://portal.research.lu.se/portal/en/persons/susanna-horsefield(5be32e41-6f77-474c-a293-c2b7b8da63c0).html
 https://science.gu.se/forskarutbildning/aktuella-disputationer/kalender/?eventId=70136786199

Rhawnie Caing-Carlssonin väitöskirjan johdannosta
( käännöstä suomeksi)

Maan biosfäärissä viihtyy miljardeittain mikro-organismeja. Tässä  mikrobien myriadissa on bakteerien elossapysymiselle ja lisääntymiselle välttämätöntä mikrobielli diversiteetti, kaikenlainen erilaisuus.  Bakteerit  suorittavat jatkuvaa sopeutumista eli  adaptoitumista ja kilpailua  varmistaakseen  ekologisia  sopukoita, joissa  ne uudistuvat  luonnonvalintaprosessissa  ja hankkivat kuntoaan kohentavia edullisia fenotyyppejä.

Antibakteerilääkitys jopa edistää  bakteereihin kohdistuvaa valintapainetta, koska  se vastavaikuttaa  sytotoksisesti  ja sytostaattisesti  altistaen  bakteereita isäntäkehon immuunivasteille.
Antibiootit toimivat tyypillisesti estäen bakteerisoluseinämän biosynteesin, katkaisten nukleiinihappo- ja proteiinisynteesin tai muilla spesifisillä vaikutuksilla.
Antibiootin vastaiset resistenssimekanismit kehittyvät  selektiivisellä  prosessilla, valiutumisten  tietä.

Resistenssimekanismeihin kuuluu

•  antibioottien vähentynyt vastaanotto: Bakteeri alentaa ulkokalvonsa läpäisevyyttä;  
• antibiootin ulospumppaus. Bakteeri pumppaa  antibiootin  pois   sytoplasmasta; 
• antibiootin sitoutumisen ehkäisy. Bakteeri muuntaa  antibiootin  kohdepaikkaa
• ja  antibioottien tehottomaksi tekeminen: Bakteeri  ilmentää inaktivoivia entsyymeitä.

Antibioottiresistenssiä tulee esiin,  kun lääkkeen   tehokkuus  estää  bakteerikasvua alkaa olla vakavasti kompromittoitunut,  Tästä  johtuen  tarvitaan suurempi pitoisuus  antibioottia vähentämään bakteerin replikoitumistahtia.
Kaiken lisäksi  resistenssiä saattaa  tulla hankituksi  samanaikaisesti useampia kuin yhtä antibioottilääkettä kohtaan  ja tästä  tulee esiin monilääkeresistenttejä bakteereita, superbakteereita, "superbugs".

Antibioottiresistenssi  on jatkuvasti maapallonlaajuinen terveysuhka ja se  on saamassa hälyttäviä piirteitä nykyisten käytössäolevien antibioottien väärinkäytöstä ja ylikäytöstä johtuen.
Infektiotaudit ovat edelleen maailmanlaajuisesti johtavia kuolinsyitä.
Aiemmin jo hallintaan saatujen tautien uudet purkaukset  ovat vahvana varoituksena siitä, mitä vielä voi  hallitsemattomasti kehkeytyä esiin ennenkuulumattomassa globaalissa mittakaavassa.
Tämän takia  kiireelliset  antibioottiresistenssin ongelmat täytyy  saada  ajoissa suitsiin. Eihän  1980-luvun lopun jälkeen  ole  varsinaisia uusia antibiootteja keksitty ja nykyisistä saatavilla olevista antibiooteista yksi toisensa jälkeen tulee tehottomaksi  monilääkeresistenttejä bakteereita kohtaan . Antibiootti Ceftaroliini on näistä  tuorein tapaus.

(Muistiin väitöskirjan sivuilta 1-2)

LÄHDE:
http://hdl.handle.net/2077/57823

Väitöskirjan  ajatusmaailmaa valaistakseni etsin netistä jonkin kuvan jossa  näitä sialihappoja  esiintyisi.  Jopkaien bakteeri on kuin oma planeettansa jolla on oma maisemansa.  Sen takia  monella mikrobilla on  oma  väitöskirjansakin. 

Löytyi kuva erään bakteerin T.  cruzi-  erään vaiheen    rakentamasta itsepuolustus ja elossapysymisarsenaalista. 
voi sanoa:  sille tyypillisestä maisemasta.
 Tämä T. cruzi, joka päivän väitöskirjassa myös mainitaan,ei pysty itse syntetisoimaan sialihappoja, vaan se on kokonaan riippuvainen entsyymistä alfa(2,3)-sialidaasi, joka on trans-sialidaasi ja  pyydystää sialihappoja donorista, isännästä (siis valmiiksi tehtyinä ihmisestä)  eräällä glykosyylitransferaasireaktiolla.
 GPI-ankkyroituneita  TS entsyymeitä on bakteerin  trypomastigoottivaiheella ja sitä voi esiintyä ihmisen  seerumissa.
 Kuva esittää muutamia termejä joita väitöskirjassa esiintyy.  Kuvassa näkyy kuinka bakteerin omat musiinit täytyy varustaa  sialihapolla (Neu5Ac,  joka on ryöstetty  donorista ja sitten asetettu bakteerin musiinin päätyyn harhauttamaan ihmisen immuunivastetta, joka aina päivystää ja lukee  kehon  proteiineja.  Kun se lukee tuon päätysialihapon, noteeraus  on: "Mutta-tämähän on minä-itse!"- ja niin  sitten parasiitti säilyy  komplementin hyökkäykseltä kamouflagen alla.

Sialihappo 
Sialyloitu donori
Trans-sialidaasi entsyymi  
Sialyloitu musiini
 


..mucins have a constant turnover on the parasite membrane being replaced by de novo synthesized unsialylated proteins that acquire the sialyl residues as they become exposed on the surface to the sialyl donors and TS. Mucins half-life was estimated at 45 min with an almost complete turnover in about 2 hours.

 https://journals.plos.org/plospathogens/article?id=10.1371/journal.ppat.1005559

Trypanosoma cruzi, the agent of Chagas disease or American trypanosomiasis, is unable to synthesize sialic acids, entirely depending on a modified α(2,3)-sialidase known as trans-sialidase (TS) to scavenge them from the host’s glycoconjugates through a glycosyl-transfer reaction. TS constitute a family of glycosylphosphatidylinositol (GPI)-anchored proteins...GPI-anchored-TS is expressed in the infective parasite (trypomastigote) stage and can be easily found in sera from acutely infected mammals or in trypomastigote-conditioned medium after shedding [4, 5]. Hence, TS is considered a virulence factor of T. cruzi.

Sialic Acid Glycobiology Unveils Trypanosoma cruzi Trypomastigote Membrane Physiology