Rationaalisesti tiedetään, että HIV-infektio on parannettavaissa vasta sitten, kun on genominen immuunipuolustus provirusta vastan saatu tehostettua ja provirus erotettua (eliminoitua) ihmisgenomista. Nyt ollaan menossa siihen suuntaan tieteessä.
Terapeuttinen arsenaali ihmisen immuunivajeviruksen HIV-1 infektioita vastaan laajenee edelleen.
On uusia kohteita löytynyt viruksen sisäänmenovaiheesta (ENTRY) ja viruksen intergoitumisprosessista (INTEGRATION). Mutta kuitenkin HIV-1- potilas tarvitsee suppressiivista terapiaa hoitonaan koko iän ajan.
Ihmisen (=viruksen isäntäyksilön) DNA - materiaaliin pinttyneesti ujuttuneen, integroituneen, HIV-DNA- ( proviruksen) kyky tuottaa virusta on fundamentaalinen este HIV- infektion poisjuurtavalle parantamiselle.
Järkiperäiset (rationaaliset) molekulaariset tai farmakologiset strategiat pinttyneitten HIV- provirusgenomien eliminoimiseksi ovat sanomattakin selvä terapeuttinen tarve.
Terapeuttiset paradigmat tulisivat radikaalisti muuttumaan sinä päivänä, kun tehokkaan antiviraalisen terapian ohella voitaisiin tehokkaasti vähentää pinttynyttä HIV-viruksen DNA- reservoaaria, virussäiliötä, ihmiskehosta.
Aemmat yritykset kohdentaa pinttyneeseen provirusinfektioon tuottivat intensiivisen laajan antiretroviraalisen terapian (ART) yleisten T-soluaktivaattorien kera.
Alkuvaiheissa tällaiset lähestymistavat olivat epäonnistuneita. Sellainen epäspesifinen T- solujen aktivaatio saattaa indusoida vahvan virusreplikaation, joka ylittää niitä tasoja, joita ART pystyy pidättämään ja samalla altistuu viruksille infektoittumattomia T-soluja joukoittain. (Siis se terapia oli fiasko).
Se, että selektiivisesti pystytään kohdentumaan HIV- provirukseen sellaisilla agensseilla, jotka indusoivat piilevän HIV:n ilmenemisen, mutta joilla on vain rajoitetut vaikutukset infektoitumattomiin isäntäsoluihin, on eräs alternatiivinen latentin HIV- infektion käsittelytapa.
Aika tuoreissa tutkimuksissa on pystytty määrittämään repressiivistä kromatiinirakennetta, mikä kykenee ylläpitämään HIV- viruksen hiljaiselotilaa ja tämä löytö antaa viitettä siitä, että kromatiinin muokkaus HIV- promoottorin kohdalla saattaa olla uusi mahdollinen terapeuttinen kohde.
Toisissa tutkimuksissa on löydetty sellaisiakin spesifisiä tekijöitä, jotka voinevat vaikuttaa latenssitilan indusoivina tai latenssia (hiljaiseloa) ylläpitävinä siten, että ne voivat rajoittaa HIV- geenin expression tehokkuutta.
KLIINISEEN tutkimusvaiheeseen on lähtenyt sellaisia lääkkeitä, jotka voivat vähentää latenttia HIV- virusta muuntamalla kromatiinin rakennetta.
LÄHDE: Margolis DM, Archin NM.Attacking HIV provirus: therapeutic strategies to disrupt persistent infection. Infect Disord Drug Targets. 2006 Dec;6(4):369-76.
The persistence of integrated HIV DNA genomes capable of producing virus is a fundamental obstacle to the eradication or cure of HIV infection. Rational molecular or pharmacologic strategies to eliminate persistent HIV proviral genomes are an unaddressed therapeutic need.
Coupled with potent antiretroviral therapy, treatments that could efficiently deplete the persistent DNA reservoir of HIV could radically alter treatment paradigms.
Muistiin 03/11/2007 20:10
Visar inlägg med etikett HIV. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett HIV. Visa alla inlägg
tisdag 20 april 2010
HIV: Intrasellulaari immuniteetti retrovirusta kohtaan
Eräs vanhempi artikkeli
Intrasellulaarinen immuniteetti retrovirusta kohtaan
Tässä on vihje hyvästä artikkelista ja abstraktin sekä taustan suomennosta!
Kyse on aiheesta, onko retroviraalia immuniteettia olemassakaan.
Asiasta löydettiin rudimentäärinen näytös vuonna 2005.
Zhengin ja Pterelinin artikkeli katsoo asiaa laajasti. Ihmisen osuus näyttää olevan heikommilla kantimilla muitten luotujen keskellä. Tässä työssä on käytetty koe-eläimenä hiirtä. Sille ei tartu HIV-1.
AIHEPIIRI: Retrovirology. 2005; 2: 25.
Julkaistu netissä: 2005 April 13. doi: 10.1186/1742-4690-2-25.
2005 Zheng and Peterlin; licensee BioMed Central Ltd.
Artikkeli joka löytyy myös PubMed hakulaitteella.
Zheng YH, Peterlin BM. Intracellular immunity to HIV-1: newly defined retroviral battles inside infected cells. Retrovirology. 2005 Apr 13;2:25
Tämä väitöskirja sisältää seuraavia asioita otsikoistaan päätellen:
1. ABSTRAKTI (suomennos ja sitaatti)
2. TAUSTA (suomennos ja sitaatti)
3. INTERFERENSSI ja RESTRIKTIO
4. CYTIDIINIDEAMINAASIT
5. APOBEC-PROTEIINIT ja VIRUKSEN REPLIKAATIO
6. Vif JA APOBEC PROTEIINIT
7. Vif-PUUTTEISET VIRUKSET ja LIIKKUVAT GENEETTISET ELEMENTIT
8. MUUT ANTIVIRAALIT GEENIT INTRASELLULAARISESSA IMMUNITEETISSA
9. SOLUNSISÄINEN IMMUNITEETTI.
10 JOHTOPÄÄTÖS. YHTEENVETO.
Studies of the human immunodeficiency virus type 1 (HIV-1) continue to enrich eukaryotic biology and immunology. Recent advances have defined factors that function after viral entry and prevent the replication of proviruses in the infected cell. Some of these attack directly viral structures whereas others edit viral genetic material during reverse transcription. Together, they provide strong and immediate intracellular immunity against incoming pathogens. These processes also offer a tantalizing glimpse at basic cellular mechanisms that might restrict the movement of mobile genetic elements and protect the genome.
Esim HIIRELTÄ puuttuu funktionaalinen reseptori ja soveltuva käänteiskopiointilaitteisto, joten hiiren soluissa ei toimi HIV-1 virusinfektio. Täten hiiren organismi pystyy vastustamaan patogeenia isäntäsolun ja viruksen yhteensopimattomuuden takia (incompatibility).
Mutta patogeenia voi rajoittaa myös jonkin hallitsevien inhibitoristen , vahvojen estävien ttekijöitten läsnäolo. Ne hyökkäävät soluun tunkeutuvan viruksen kimppuun heti ja blokeeraavat sen integroitumisen isäntägenomiin. Tämä pätee myös HIV-1 virukseen HIIREN soluissa ja edustaa todellista intrasellulaarista immuniteettia. Mikä erittäin tärkeää, tällainen isäntäsoluvaste on paljon nopeampi kuin mikään traditionaalinen luonnollisen (innate) tai adaptiivisen (adaptive) immuniteetin ( immunity) vaste ja se pystyy estämään solun infektoitumista.
Intrasellulaarisesta immuniteetista hankittuun uuteen ymmärtämykseen kuuluu myös tieto kahdesta proteiinistaperheestä TRIM5 alfa-perhe ja APOBEC-perhe.
TRIM5alfa tarkoittaa the tripartite motif protein 5 alfa
ja APOBEC tarkoittaa the apolipoprotein B mRNA-editing enzyme catalytic-polypeptides 3B, 3C and 3G. (APOBEC3B, APOBEC3F and APOBEC3G or A3B, A3F and A3G).
Kollektiivisesti nämä pystyvät inaktivoimaan useita retroviruksia, joihin kuuluu myös HIV-1, SIV ( simian immunodeficiency virus), hepatitis B virus (HBV) ja eräitä hiiren mobiileja geneettisiä elementtejä.
Tässä artikkelissa katsahdetaan näihin viimeaikaisiin tietoihin ja mainitaan lyhyesti joitain muitakin seikkoja, mitkä ovat retroviraalista replikaatiota blokeeraavia.
Although it is highly pathogenic in humans, HIV-1 cannot replicate in most other species.. This tropism is determined primarily by whether host cells express the required cofactors. For example, by lacking a functional receptor and appropriate transcriptional machinery, mouse cells do not support infection by HIV-1. Thus, the organism resists the pathogen via a cell-based incompatibility. However, a pathogen can also be restricted by the presence of dominant inhibitory factors. They attack the incoming virus directly and block its integration into the host genome. This situation also pertains to HIV-1 in mouse cells and represents true "intracellular immunity." Importantly, this host response is more rapid than either traditional innate or adaptive immunity and can prevent the establishment of the infection.
Recent advances in our understanding of intracellular immunity have identified two different proteins, the tripartite motif protein 5α (TRIM5α) [2] and the apolipoprotein B mRNA-editing enzyme catalytic-polypeptides 3B, 3F and 3G (APOBEC3B, APOBEC3F and APOBEC3G or A3B, A3F and A3G), which collectively inactivate several retroviruses including HIV-1, simian immunodeficiency virus (SIV), hepatitis B virus and some mouse mobile genetic elements. This review highlights these recent developments and mentions briefly additional potential blocks to retroviral replication.
21/09/2007 09:41 PÄIVITYSTÄ Aiheesta: Solunsisäinen immuniteetti. Tässä on otettu vain pieni osa artikkelia vihjeeksi asiasta.
Intrasellulaarinen immuniteetti retrovirusta kohtaan
Tässä on vihje hyvästä artikkelista ja abstraktin sekä taustan suomennosta!
Kyse on aiheesta, onko retroviraalia immuniteettia olemassakaan.
Asiasta löydettiin rudimentäärinen näytös vuonna 2005.
Zhengin ja Pterelinin artikkeli katsoo asiaa laajasti. Ihmisen osuus näyttää olevan heikommilla kantimilla muitten luotujen keskellä. Tässä työssä on käytetty koe-eläimenä hiirtä. Sille ei tartu HIV-1.
AIHEPIIRI: Retrovirology. 2005; 2: 25.
Julkaistu netissä: 2005 April 13. doi: 10.1186/1742-4690-2-25.
2005 Zheng and Peterlin; licensee BioMed Central Ltd.
Artikkeli joka löytyy myös PubMed hakulaitteella.
Zheng YH, Peterlin BM. Intracellular immunity to HIV-1: newly defined retroviral battles inside infected cells. Retrovirology. 2005 Apr 13;2:25
Tämä väitöskirja sisältää seuraavia asioita otsikoistaan päätellen:
1. ABSTRAKTI (suomennos ja sitaatti)
2. TAUSTA (suomennos ja sitaatti)
3. INTERFERENSSI ja RESTRIKTIO
4. CYTIDIINIDEAMINAASIT
5. APOBEC-PROTEIINIT ja VIRUKSEN REPLIKAATIO
6. Vif JA APOBEC PROTEIINIT
7. Vif-PUUTTEISET VIRUKSET ja LIIKKUVAT GENEETTISET ELEMENTIT
8. MUUT ANTIVIRAALIT GEENIT INTRASELLULAARISESSA IMMUNITEETISSA
9. SOLUNSISÄINEN IMMUNITEETTI.
10 JOHTOPÄÄTÖS. YHTEENVETO.
- ABSTRAKTI
Studies of the human immunodeficiency virus type 1 (HIV-1) continue to enrich eukaryotic biology and immunology. Recent advances have defined factors that function after viral entry and prevent the replication of proviruses in the infected cell. Some of these attack directly viral structures whereas others edit viral genetic material during reverse transcription. Together, they provide strong and immediate intracellular immunity against incoming pathogens. These processes also offer a tantalizing glimpse at basic cellular mechanisms that might restrict the movement of mobile genetic elements and protect the genome.
- TAUSTA
Esim HIIRELTÄ puuttuu funktionaalinen reseptori ja soveltuva käänteiskopiointilaitteisto, joten hiiren soluissa ei toimi HIV-1 virusinfektio. Täten hiiren organismi pystyy vastustamaan patogeenia isäntäsolun ja viruksen yhteensopimattomuuden takia (incompatibility).
Mutta patogeenia voi rajoittaa myös jonkin hallitsevien inhibitoristen , vahvojen estävien ttekijöitten läsnäolo. Ne hyökkäävät soluun tunkeutuvan viruksen kimppuun heti ja blokeeraavat sen integroitumisen isäntägenomiin. Tämä pätee myös HIV-1 virukseen HIIREN soluissa ja edustaa todellista intrasellulaarista immuniteettia. Mikä erittäin tärkeää, tällainen isäntäsoluvaste on paljon nopeampi kuin mikään traditionaalinen luonnollisen (innate) tai adaptiivisen (adaptive) immuniteetin ( immunity) vaste ja se pystyy estämään solun infektoitumista.
Intrasellulaarisesta immuniteetista hankittuun uuteen ymmärtämykseen kuuluu myös tieto kahdesta proteiinistaperheestä TRIM5 alfa-perhe ja APOBEC-perhe.
TRIM5alfa tarkoittaa the tripartite motif protein 5 alfa
ja APOBEC tarkoittaa the apolipoprotein B mRNA-editing enzyme catalytic-polypeptides 3B, 3C and 3G. (APOBEC3B, APOBEC3F and APOBEC3G or A3B, A3F and A3G).
Kollektiivisesti nämä pystyvät inaktivoimaan useita retroviruksia, joihin kuuluu myös HIV-1, SIV ( simian immunodeficiency virus), hepatitis B virus (HBV) ja eräitä hiiren mobiileja geneettisiä elementtejä.
Tässä artikkelissa katsahdetaan näihin viimeaikaisiin tietoihin ja mainitaan lyhyesti joitain muitakin seikkoja, mitkä ovat retroviraalista replikaatiota blokeeraavia.
Although it is highly pathogenic in humans, HIV-1 cannot replicate in most other species.. This tropism is determined primarily by whether host cells express the required cofactors. For example, by lacking a functional receptor and appropriate transcriptional machinery, mouse cells do not support infection by HIV-1. Thus, the organism resists the pathogen via a cell-based incompatibility. However, a pathogen can also be restricted by the presence of dominant inhibitory factors. They attack the incoming virus directly and block its integration into the host genome. This situation also pertains to HIV-1 in mouse cells and represents true "intracellular immunity." Importantly, this host response is more rapid than either traditional innate or adaptive immunity and can prevent the establishment of the infection.
Recent advances in our understanding of intracellular immunity have identified two different proteins, the tripartite motif protein 5α (TRIM5α) [2] and the apolipoprotein B mRNA-editing enzyme catalytic-polypeptides 3B, 3F and 3G (APOBEC3B, APOBEC3F and APOBEC3G or A3B, A3F and A3G), which collectively inactivate several retroviruses including HIV-1, simian immunodeficiency virus (SIV), hepatitis B virus and some mouse mobile genetic elements. This review highlights these recent developments and mentions briefly additional potential blocks to retroviral replication.
21/09/2007 09:41 PÄIVITYSTÄ Aiheesta: Solunsisäinen immuniteetti. Tässä on otettu vain pieni osa artikkelia vihjeeksi asiasta.
HIV piileksii luuytimessä
Ruotsin lääkärilehti kirjoittaa 20.4. 2010 palstallaan Uusia tuulia ( NYA RÖN) seuraavaa
HIV piileksii luuytimen soluissa_ HIV gömmer sig i benmärgsceller
KIRJOITTAJA: Anders Hansen , lääkäri / läkare, frilansjournalist
http://www.lakartidningen.se/07engine.php?articleId=14182
ANVIRUS-hoito voi jarruttaa HIV- infektiota, mutta kuten tiedetään hoidon keskeyttäminen johtaa virusmäärien lisääntymiseen veressä. Nyt tutkijat ovat osoittaneet, että HIV- viruksella on kyky piileksiä luuytimen hematopoieettisissa progeniittorisoluissa. Näitä uusia ajatuksia on esitetty lehdessä Nature medicine.
Antiviral behandling kan bromsa en HIV-infektion, men som bekant resulterar utsättning av behandlingen ofta i att virusmängderna i blodet ökar. Nu visar forskare att HIV-viruset har förmåga att gömma sig i hematopoetiska progenitorceller i benmärgen. Rönen presenteras i Nature Medicine.
Kirjoittajien perustavat tiedot ovat niistä HIV-potilaista, jotka ovat toipuneet niin hyvin antivirslääkkeitten avulla, ettei ole voitu havaita mitään HIV-pitoisuuksia veressä kuuteen kuukauteen. Heistä otettiin sitten luuydinnäytteet ja tutkijat pystyivät kuin pystyivätkin tunnistamaan HPC- soluista eli multipotentiaalisista hematopoieettisista kantasoluista HIV-virukselle kuuluvaa geeniperimää
Författarna har utgått från HIV-patienter som getts antiviral behandling och svarat så bra på detta att man inte kunnat detektera några HIV-nivåer i blodet under sex månaders tid. Från dessa togs benmärgsprov, och forskarna har identifierat arvsmassa från HIV-viruset i multipotenta hematopoetiska progenitorceller (HPC).
Jos näitä soluja saatettiin differentioitumaan erinäisten kasvutekijöitten avulla, ne alkoivat ilmentää virusgenomia.
När dessa celler fick differentiera (med hjälp av tillsatta tillväxtfaktorer) började det virala genomet uttryckas. Detta noterades i närmare hälften av fallen.
Tutkitat tekivät toisenlaisen kokeen: He ottivat terveitä luuydinsoluja sellaisista henkilöistä, joilla ei ollut HIV- positiivisuutta ja näitä soluja infektoitiin HIV-viruksella. Osoittautui, että osa HPC-soluista alkoi kuolla infektiosta, mutta osa säilyi hengissä ja niissä oli HIV-genomi ujuttautunut, integroitunut, solujen omaan perintöainekseen
Forskarna har även tagit friska benmärgsceller från individer som inte var HIV-positiva. Cellerna har infekterats med HIV, och det visade sig att en del av HPC-cellerna dog av infektionen medan andra överlevde, och då hade HIV-virusets genom integrerats i cellens »egen« arvsmassan.
Tämä osoittaa, että luuydin ei ole vastustuskykyinen HIV-virusta kohtaan, vaikka moni on niin luullut, vaan että HIV-infektio voi pysytellä siinä piilevänä (latenttina) ja piiloutumispaikkana on progeniittorisolut.
Detta visar således att benmärgen, till skillnad från vad många trott, inte är resistent mot HIV och att en HIV-infektion kan ligga latent och gömd i progenitorceller.
Todennäköisesti virus voi pysytellä piilevänä pitkät ajat ja sitten antiviruslääkityksen lopettaminen voi herättää sen.
'Sannolikt kan viruset ligga gömt under lång tid för att sedan kunna »väckas« om den antivirala behandlingen avslutas.
Kirjoittajat toteavat, että tämä antaa oivallusta siihen, miksi HIV-infektio on tavattoman vaikea parantaa. Parantuminen täytyy tapahtua myös tällaisessa piilevässä infektiossa, joka kätkeytyy luuytimen vertamuodostaviin (HPC) soluihin.
Författarna konstaterar att rönen innebär ny kunskap kring varför HIV-infektion är så svår att bota. Bot måste omfatta även den latenta infektion som gömmer sig i HPC-celler.
Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että CD+ T imusolut voivat toimia eräänlaisena HIV-viruksen säiliönä.
Tidigare studier har visat att även CD4-positiva T-celler kan fungera som en slags »reservoar« för viruset.
HIV piileksii luuytimen soluissa_ HIV gömmer sig i benmärgsceller
KIRJOITTAJA: Anders Hansen , lääkäri / läkare, frilansjournalist
http://www.lakartidningen.se/07engine.php?articleId=14182
ANVIRUS-hoito voi jarruttaa HIV- infektiota, mutta kuten tiedetään hoidon keskeyttäminen johtaa virusmäärien lisääntymiseen veressä. Nyt tutkijat ovat osoittaneet, että HIV- viruksella on kyky piileksiä luuytimen hematopoieettisissa progeniittorisoluissa. Näitä uusia ajatuksia on esitetty lehdessä Nature medicine.
Antiviral behandling kan bromsa en HIV-infektion, men som bekant resulterar utsättning av behandlingen ofta i att virusmängderna i blodet ökar. Nu visar forskare att HIV-viruset har förmåga att gömma sig i hematopoetiska progenitorceller i benmärgen. Rönen presenteras i Nature Medicine.
Kirjoittajien perustavat tiedot ovat niistä HIV-potilaista, jotka ovat toipuneet niin hyvin antivirslääkkeitten avulla, ettei ole voitu havaita mitään HIV-pitoisuuksia veressä kuuteen kuukauteen. Heistä otettiin sitten luuydinnäytteet ja tutkijat pystyivät kuin pystyivätkin tunnistamaan HPC- soluista eli multipotentiaalisista hematopoieettisista kantasoluista HIV-virukselle kuuluvaa geeniperimää
Författarna har utgått från HIV-patienter som getts antiviral behandling och svarat så bra på detta att man inte kunnat detektera några HIV-nivåer i blodet under sex månaders tid. Från dessa togs benmärgsprov, och forskarna har identifierat arvsmassa från HIV-viruset i multipotenta hematopoetiska progenitorceller (HPC).
Jos näitä soluja saatettiin differentioitumaan erinäisten kasvutekijöitten avulla, ne alkoivat ilmentää virusgenomia.
När dessa celler fick differentiera (med hjälp av tillsatta tillväxtfaktorer) började det virala genomet uttryckas. Detta noterades i närmare hälften av fallen.
Tutkitat tekivät toisenlaisen kokeen: He ottivat terveitä luuydinsoluja sellaisista henkilöistä, joilla ei ollut HIV- positiivisuutta ja näitä soluja infektoitiin HIV-viruksella. Osoittautui, että osa HPC-soluista alkoi kuolla infektiosta, mutta osa säilyi hengissä ja niissä oli HIV-genomi ujuttautunut, integroitunut, solujen omaan perintöainekseen
Forskarna har även tagit friska benmärgsceller från individer som inte var HIV-positiva. Cellerna har infekterats med HIV, och det visade sig att en del av HPC-cellerna dog av infektionen medan andra överlevde, och då hade HIV-virusets genom integrerats i cellens »egen« arvsmassan.
Tämä osoittaa, että luuydin ei ole vastustuskykyinen HIV-virusta kohtaan, vaikka moni on niin luullut, vaan että HIV-infektio voi pysytellä siinä piilevänä (latenttina) ja piiloutumispaikkana on progeniittorisolut.
Detta visar således att benmärgen, till skillnad från vad många trott, inte är resistent mot HIV och att en HIV-infektion kan ligga latent och gömd i progenitorceller.
Todennäköisesti virus voi pysytellä piilevänä pitkät ajat ja sitten antiviruslääkityksen lopettaminen voi herättää sen.
'Sannolikt kan viruset ligga gömt under lång tid för att sedan kunna »väckas« om den antivirala behandlingen avslutas.
Kirjoittajat toteavat, että tämä antaa oivallusta siihen, miksi HIV-infektio on tavattoman vaikea parantaa. Parantuminen täytyy tapahtua myös tällaisessa piilevässä infektiossa, joka kätkeytyy luuytimen vertamuodostaviin (HPC) soluihin.
Författarna konstaterar att rönen innebär ny kunskap kring varför HIV-infektion är så svår att bota. Bot måste omfatta även den latenta infektion som gömmer sig i HPC-celler.
Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että CD+ T imusolut voivat toimia eräänlaisena HIV-viruksen säiliönä.
Tidigare studier har visat att även CD4-positiva T-celler kan fungera som en slags »reservoar« för viruset.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)