Rationaalisesti tiedetään, että HIV-infektio on parannettavaissa vasta sitten, kun on genominen immuunipuolustus provirusta vastan saatu tehostettua ja provirus erotettua (eliminoitua) ihmisgenomista. Nyt ollaan menossa siihen suuntaan tieteessä.
Terapeuttinen arsenaali ihmisen immuunivajeviruksen HIV-1 infektioita vastaan laajenee edelleen.
On uusia kohteita löytynyt viruksen sisäänmenovaiheesta (ENTRY) ja viruksen intergoitumisprosessista (INTEGRATION). Mutta kuitenkin HIV-1- potilas tarvitsee suppressiivista terapiaa hoitonaan koko iän ajan.
Ihmisen (=viruksen isäntäyksilön) DNA - materiaaliin pinttyneesti ujuttuneen, integroituneen, HIV-DNA- ( proviruksen) kyky tuottaa virusta on fundamentaalinen este HIV- infektion poisjuurtavalle parantamiselle.
Järkiperäiset (rationaaliset) molekulaariset tai farmakologiset strategiat pinttyneitten HIV- provirusgenomien eliminoimiseksi ovat sanomattakin selvä terapeuttinen tarve.
Terapeuttiset paradigmat tulisivat radikaalisti muuttumaan sinä päivänä, kun tehokkaan antiviraalisen terapian ohella voitaisiin tehokkaasti vähentää pinttynyttä HIV-viruksen DNA- reservoaaria, virussäiliötä, ihmiskehosta.
Aemmat yritykset kohdentaa pinttyneeseen provirusinfektioon tuottivat intensiivisen laajan antiretroviraalisen terapian (ART) yleisten T-soluaktivaattorien kera.
Alkuvaiheissa tällaiset lähestymistavat olivat epäonnistuneita. Sellainen epäspesifinen T- solujen aktivaatio saattaa indusoida vahvan virusreplikaation, joka ylittää niitä tasoja, joita ART pystyy pidättämään ja samalla altistuu viruksille infektoittumattomia T-soluja joukoittain. (Siis se terapia oli fiasko).
Se, että selektiivisesti pystytään kohdentumaan HIV- provirukseen sellaisilla agensseilla, jotka indusoivat piilevän HIV:n ilmenemisen, mutta joilla on vain rajoitetut vaikutukset infektoitumattomiin isäntäsoluihin, on eräs alternatiivinen latentin HIV- infektion käsittelytapa.
Aika tuoreissa tutkimuksissa on pystytty määrittämään repressiivistä kromatiinirakennetta, mikä kykenee ylläpitämään HIV- viruksen hiljaiselotilaa ja tämä löytö antaa viitettä siitä, että kromatiinin muokkaus HIV- promoottorin kohdalla saattaa olla uusi mahdollinen terapeuttinen kohde.
Toisissa tutkimuksissa on löydetty sellaisiakin spesifisiä tekijöitä, jotka voinevat vaikuttaa latenssitilan indusoivina tai latenssia (hiljaiseloa) ylläpitävinä siten, että ne voivat rajoittaa HIV- geenin expression tehokkuutta.
KLIINISEEN tutkimusvaiheeseen on lähtenyt sellaisia lääkkeitä, jotka voivat vähentää latenttia HIV- virusta muuntamalla kromatiinin rakennetta.
LÄHDE: Margolis DM, Archin NM.Attacking HIV provirus: therapeutic strategies to disrupt persistent infection. Infect Disord Drug Targets. 2006 Dec;6(4):369-76.
The persistence of integrated HIV DNA genomes capable of producing virus is a fundamental obstacle to the eradication or cure of HIV infection. Rational molecular or pharmacologic strategies to eliminate persistent HIV proviral genomes are an unaddressed therapeutic need.
Coupled with potent antiretroviral therapy, treatments that could efficiently deplete the persistent DNA reservoir of HIV could radically alter treatment paradigms.
Muistiin 03/11/2007 20:10
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar