LÄHDE:
Väitöskirja vuodelta 2007: hdl.handle.net/2077/2584
LÄHDE:
Ann-Marie Calander. Proteases in Staphylococcal Arthritis.
Dep. of Rheumatology and inflammation Research. Sahlgrenska Academy, Göteborg university. ISBN 978-91-628-7040-9
( III) Mitkä ovat S. aureuksen evaasiostrategiat ( Miten se välttää ihmisen immuunipuolustuksen?)
Mitkä ovat S. aureuksen evaasiostrategiat ( miten se välttää ihmisen immuunipuolustuksen?)
Stafylokokki on kehkeyttänyt moninaiset mekanismit, joilla se pystyy välttämään ihmiskehon puolustuksen.- Bakteerin kalvon vahva rakenne:
S. aureuksen soluseinämä pystyy kestämään lysosyymiä ja se voi pysyä elossa fagosomien sisälläkin.
Bakteerin oma solupinta vähentää isäntäkehon kationisten antimikrobiellien peptidien tehokkuutta neutraloiden kehosolunpinnan negatiivista varausta bakteerisolukalvon fosfolipideillä ja teiko- sekä lipoteikohappoilla.
(Staphylokokin
kapselirakenne on erityisen kova ja kestävä.Solukalvo koostuu
peptidoglykaanista (PDG 100-300 Å), plasmamembraanista,
lipoteikohappokompleksista ja proteiineista joita voi erittyä
ulkopintaan asti.
Kapselin PEPTIDOGLYKAANI (PG)
rakenne: Transglykosidaasientsyymi liittää monomeerit
peptidoglykaaniksi. Transpeptidaasi tekee
poikkisidoksia seinämän vahvisteeksi ja samalla tekee bakteerin
osmoottista lyysiä kestäväksi. Monomeerissä on rakenne
pentapeptidiä AEKAA. Peptidoglykaanin yksi monomeeri koostuu
aminosokerista N-asetyyliglukosamini(NAG) ja N-asetyylimuramiinihaposta
(NAM). NAM osasta tulee pentapeptidi. (L-Ala, D-Glu, L-Lys,
D-Ala, D- Ala).
Kapseliin liittyvän
(lipo-)teikohappojen
rakenne
Teikohappo,
anioninen (-) fosfaattipitoinen polymeeri, joka liittyy
peptidoglykaaniin (PG) ja kumoaa varauksia neutraaliksi, joten
siihen ei pääse depolarisoivilla antimikrobeilla peptideillä
käsiksi. Kaikissa grampostitiivisissa organismeissa on
lipoteikohappoa,
membraaniin liittynyttä
teikohappoa, mutta kaikissa ei ole
peptidoglykaaniin (PG) sitoutunutta muotoa (teikohappoa).
Kapselin
osana olevan muramiinirakenne. Muramiinihappokaan ei ole
ihmisen rakenne. . N-asetyylimuramiinihapon
(NAM) sijainti peptidoglykaanissa on kuvattu kaavana.
Näistä
viitteistä voi sanoa, että stafylokokki on "kova pala"
ihmisen puolustuksen entsyymien purtavaksi).
Stafylokokin extrasellulaarinen fibrinogeenia sitova proteiini (EfbP) estää komplementin välittämän opsonofagosytoosin blokeeraamalla C3 -komplementtitekijän saostumisen mikrobin pintaan tai estämällä komplementin jatkoaktivoitumisen C3b.stä eteenpäin.
Stafylokokkiperäistä
komplementin estäjää (SCIN) esiintyy 90%:ssa
kliinisiistä kannoista. Se on 10kD kokoinen proteiini, joka tekee
interaktiota erityissti bakteeriin sitoutuneeseen C3-konvertaasiin
ja täten estää tehokkaasti C3b-saostumisen ja fagosytoosin.
Sekä
SCIN että kemotaktisuuden estävä
stafylokokkiperäinen proteiini,CHIPS , ovat
extrasellulaarisia.- ja päinvastoin kuin muut stafylokokin
extrasellulaariset proteiinit niitä esiintyy varhain kasvun aikana
eksponentiaalisen kasvun faasissa. CHIPS tuottuu 65%.ssa
kliinisistä S. aureuskannoista ja se on 14 kD proteiini, joka
blokeeraa neutrofiilien chemotaxis-ilmiön sitoutumalla neutrofiilien
formyloituihin peptidireseptoreihin ja C5a reseptoriin.
Stafylokinaasi
(SAK) on proteiini jota yleisesti erittyy S. Aureuksesta ja se
aktivoi plasminogeenin (PLG) plasmiiniksi bakteeripinnassa. Tämä
saataa kehittää ideaalisen mekanismin mikrobin näkökulmasta, mikä
sitten moduloi opsonisaatiota ja lisää bakteeriin elossapysymistä.
On osoitettu, että SAK:lla aktivoitunut plasminogeeni irrottaa sekä
immunoglobuliinia IgG että C3b- komplementtitekijää
bakteeripinnasta tehden fagosytoosiyrityksen tehottomaksi.
On myös
osoitettu, että SAK sitoutuu ihmisen defensiineihin ja
vasta-vaikuttaa niiden bakteerintappokykyyn. muodostamalla niitten
kanssa kompleksin. Biologisena seuraamuksena tästä interaktiosta on
defensiinien miltei täydellinen bakterisidisen tehon estymä.
S.aureus
käyttää extrasellulaarisia proteaasejaan vähentämään
alttiuttaan isäntäkehon antimikrobisille peptideille. Aureolysiinin
erittyminen korreloi hyvin LL-37 hajoamisen monitorointiin
massaspektrometrisissä analyyseissä.
S.
Aureuksella on kuvattu olevan 19 erilaista
superantigeeniä (SAgs). Superantigeenit pystyvät
ohittamaan konventionellin antigeenin tunnistamis järjestelmän
linkkiytymällä suoraan MHCII molekyylikompleksin APC soluissa ja
tiettyyn Vbeeta-perheeseen T-solureseptorissa. Tämä johtaa
T-solujen massiiviseen proliferoitumiseen ja sytokiinien
vapautumiseen, mikä voi päätyä toksisen shokin oireyhtymään .
Viime kädessä isäntäkehon puolustusarsenaalin keinokkuuden ja
kehoon tunkeutujan kapasiteetin paremmuuden välisessa tasapainossa
selviää, tuleeko ilmiselvä infektio vai ei
S. aureus’strategies to evade host defence
The
staphylococcus has developed a multitude of mechanisms to escape host
defence. Its cell wall is resistant to lysozyme and it can survive
within phagosomes. The bacteria’s own cell surface reduces the
efficacy of host antimicrobial cationic peptides due to cell membrane
phospholipids and cell wall teichoic and lipoteichoic acids that
neutralize the cell surface negative charge [46].
A
large number of human pathogens have evolved mechanisms of complement
evasion and so has the staphylococcus as well. The staphylococcal
extracellular fibrinogen binding protein (EfbP) inhibits
complement-mediated opsonophagocytosis by blocking deposition of C3
on the surface of the microbe or by preventing further complement
activation beyond C3b [47].
Staphylococcal
complement inhibitor (SCIN) is found in 90% of clinical strains. It
is a 10 kD protein that specifically interacts with bacterium-bound
C3 convertase and thus efficiently prevents C3b deposition and
phagocytosis [48]. Both SCIN and the chemotaxis inhibitory protein of
staphylococci (CHIPS) are extracellular
proteins, and in contrast to other
staphylococcal extracellular proteins they are expressed early during
growth, in exponential growth phase. CHIPS is produced by 65% of
clinical S. aureus strains and is a 14 kD protein that
blocks neutrophil chemotaxis by binding the
formylated peptide receptor and the C5a receptor on
neutrophils[49-54].
Staphylokinase
(SAK), a protein commonly released by S.
aureus,activates plasminogen (PLG) to plasmin at the bacterial
surface. This could create an ideal mechanism, from a microbe’s
point of view, to modulate opsonization and thus increase bacterial
survival. It has been demonstrated that SAK-activated PLG removes IgG
as well as C3b fromthe bacterial surface, leading to impaired
phagocytosis [55]. It was recently shown that SAK binds and
counteracts the bactericidal effect of human defensins. A direct
binding between staphylokinase and defensins was
observed,
leading to complex formation. The biological consequence of this
interaction was an almost complete inhibition of the bactericidal
effect of defensins [56].
S.
aureus uses extracellular proteases to decrease its
susceptibility to host antimicrobial peptide LL-37. Indeed,
the secretion of aureolysin correlated well with the rate of LL-37
degradation monitored by mass spectroscopy analysis [57].
In
S. aureus, 19 different superantigens
(SAgs) have been described.
SAgs
bypass conventional antigen recognition by directly cross-linking
major histocompatibility complex class II (MHCII) molecules on
antigen-presenting cells with certain Vβfamilies within T cell
receptors. This leads to massive T cell proliferation and cytokine
release, which may end up in toxic shock syndrome [58]. Ultimately
the balance between the host arsenal of defence measures and the
invaders’ capacity to surpass them will decide whether the result
will be an overt infection or not.
Suomennosta 27.11. 2014
( BLOGIIN
27.11. 2014 on jo kirjoitettu niistä extrasellularisista proteaaseista joita S. aur käyttää
S.aureus
käyttää extrasellulaarisia proteiineja vähentämään
alttiuttaan isäntäkehon antimikrobisille peptideille. metalloproteaasi aureolysiinin
mainittu jo edellä yllä)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar