Katsaus 10. Amebalajeista legionelloosin makrofagien solumalleja

10. KATSAUS. Legionella-infektion solumalleina Acanthamoeba ja Dictyostelium.
Select item 2955254410. Acanthamoeba and Dictyostelium as Cellular Models for Legionella Infection. Swart AL, Harrison CF, Eichinger L, Steinert M, Hilbi H. Front Cell Infect Microbiol. 2018 Mar 2;8:61. doi: 10.3389/fcimb.2018.00061. eCollection 2018. Review. PMID: 29552544 Free PMC Article Similar articles
 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5840211/figure/F1/
 Suomennosta tiivistelmästä:

Miljööbakteerisuku Legionella on vapaana elävän ameeban luonnollinen loinen.
Bakteeripitoisten aerosolien inhalaatiossa (sisäänhengityksessä)   opportunistiset patogeenit kasvavat  solunsisäisesti alveolaarisissa makrofageissa ja aiheuttavat henkeäuhkaavaa keuhkokuumetta, jota sanotaan legioonalaistaudiks, legionelloosiksi.
Intrasellulaarinen bakteerin replikoituminen ameebassa ja makrofagissa tapahtuu  ainutlaatuisessa  kalvoon liityneessä aitiossa, Legionellaa sisältävässä vakuolissa (LCV).
LCV:n  muodostuminen vaatii bakteerin Icm/Dot tyyppi IV- sekretorista järjestelmää, joka translokoi (siirtää) kirjaimellisesti kuvaten   satoja effektoriproteiineja isäntäsoluun, ja isäntäsolussa nämä proteiinit moduloivat ratkaisevassa osassa olevia  soluprosesseja patogeenin eduksi.
Tämä LCV:n muodostumismekanismi näyttää olevan  evolutionaalisesti konservoitunut ja sen takia ameba on sekä  ekologisesti merkitsevä  piilopaikka Legionella-lajeille  että amebasta  myös saa  hyödyllisiä   solumalleja   eukaryoottisille  fagosyyteille.
Erityisesti  Acanthamoeba castellanii  ja Dictyostelium discoideum   ovat   viime vuosina   enenevissä määrin osoittautuneet monipuolisiksi ja  päteviksi  malleiksi.
Interaktioita  amebojen  ja Legionella pneumophilan  kesken on viime aikoina  tutkittu yksityiskohtaisesti  käyttämällä geneettisiä, biokemiallisia ja solubiologisia lähestymistapoja. Näissä tutkimuksissa on fokusoitu  fosfoinositidi lipidien (PI)  osuuteen,  isokokoisiin GTPaasi-entsyymeihin, autofagian komponetteihin ja retromeerikompleksiin samoin kuin  näihin isäntäfaktoreihin  kohdistaviin  bakteeriperäisiin vaikuttajiin.

• Abstract
  Environmental bacteria of the genus Legionella naturally parasitize free-living amoebae. Upon inhalation of bacteria-laden aerosols, the opportunistic pathogens grow intracellularly in alveolar macrophages and can cause a life-threatening pneumonia termed Legionnaires' disease. Intracellular replication in amoebae and macrophages takes place in a unique membrane-bound compartment, the Legionella-containing vacuole (LCV). LCV formation requires the bacterial Icm/Dot type IV secretion system, which translocates literally hundreds of "effector" proteins into host cells, where they modulate crucial cellular processes for the pathogen's benefit. The mechanism of LCV formation appears to be evolutionarily conserved, and therefore, amoebae are not only ecologically significant niches for Legionella spp., but also useful cellular models for eukaryotic phagocytes. In particular, Acanthamoeba castellanii and Dictyostelium discoideum emerged over the last years as versatile and powerful models. Using genetic, biochemical and cell biological approaches, molecular interactions between amoebae and Legionella pneumophila have recently been investigated in detail with a focus on the role of phosphoinositide lipids, small and large GTPases, autophagy components and the retromer complex, as well as on bacterial effectors targeting these host factors.  KEYWORDS: GTPase; amoebae; effector protein; host-pathogen interaction; pathogen vacuole; phosphoinositide lipid; retrograde transport; type IV secretion
  Muistiin 8.20.2018.