Riketsioosit ovat täiden (mite)  ja puutiaisten (tics) levittämiä kuumetauteja; ihmisen taudinaiheuttajia tunnetaan 18 erilaista. Ihminen ei voi tartuttaa tautia toiseen. 

Riketsioosit voivat aiheuttaa korkean kuumeen (RF, Rickettsia Fever), johon liittyy kovaa päänsärkyä, nivel- ja lihaskipuja, imusolmukkeiden suurenemista tai ihottumia. Ilman ihottumia niitä on vaikea erottaa muista kuumetaudeista. Ihottumatyyppejä ovat esimerkiksi puremakohdan 0,5–2 cm:n läpimittainen "kuolionäppy", "tache noire", black spot, a black  eschar), jonka keskusta on mustan ruven peittämä, toisaalta raajojen ja vartalon harva, punainen täplikkyys ja vyöruusua muistuttavat rakkularykelmät. Ihottuma voi olla vaikea huomata. 


Yleisimmät matkailijoiden riketsioosit ovat rottapilkkukuume, 

Välimeren pilkkukuume, Välimeren laikullinen kuume ( FBM ) on  punkkiperäinen sairaus. Se on infektio, jonka bakteeri on riketsia perhettä   Rickettsia conorii ja  vektorina toimii   ruskea koiranpunkki, Rhipicephalus sanguineus  sensu lato.

 Den Mediterranean fläckfeber ( FBM ) är en del av fästingburna sjukdomar . Det är infektion av en bakterie i rickettsia- familjen  : Rickettsia conorii och överförs av hundfästing  Rhipicephalus sanguineus .  (Fläck= laikku)

Boutonneuse fever (BF)  is transmitted by the bite of a dog tick (Rhipicephalus sanguineus) and is classified as a spotted fever; most people that get sick with a spotted fever will have a black eschar (a “tache noire” or black spot) at the site of the bite. The tick bite causes the zoonotic (non-human to human) bacteria to enter the blood and disseminate).

 African tick bite fever (ATBF)  is a type of spotted fever.[5] It has previously been confused with Mediterranean spotted fever.[2] tämän  riketsiakuumeen vektori on Amblyomma  ryhmän punkkeja.

hard ticks, Amblyoma variegatum and Amblyomma hebraeum are the most common vectors of R. africae.[10] Typically, Amblyomma hebraeum transmits the bacteria in South Africa while Amblyoma variegatum carries R. africae throughout West, Central and East Africa and through the French West Indies.[10] Other species of Amblyomma in sub-Saharan Africa can also transmit R. africae and it may be that up to 100% of Amblyomma ticks in sub-Saharan Africa carry R. africae.[8] Amblyomma ticks are most active from November to April.[1] These tick species frequently feed on cattle and other livestock, but can also be found feeding on wild animals in areas where farm animals are not found.[7] Unlike other hard tick species, which passively seek hosts by clinging to plants and waiting for a potential host to brush by in passing, the Amblyomma hard ticks actively seek out hosts.[Groups of tourists visiting Africa have returned to their own countries and were diagnosed there as having been infected.[11][12] Up until 1998, it was thought that only ticks in sub-Saharan Africa carried R. africae. However, a case of locally transmitted African tick bite fever in the French West Indies led to the discovery of R. africae carried by Amblyomma varigatum ticks introduced through cattle shipped from Senegal to Gaudeluope more than a century ago.[10] R. africae has been isolated from ticks on several Caribbean islands, though the only cases in humans in the Caribbean have occurred in the French West Indies.[8] R. africae has also been found in Amblyomma loculosum ticks in Oceania.[4]

 LINEAGE: AMBLYOMMA

Lineage( full )
cellular organisms; Eukaryota; Opisthokonta; Metazoa; Eumetazoa; Bilateria; Protostomia; Ecdysozoa; Panarthropoda; Arthropoda; Chelicerata; Arachnida; Acari; Parasitiformes; Ixodida; Ixodoidea; Ixodidae; Amblyomminae; Amblyomma
Amblyomma hebraeum Koch, 1844
Genbank common name: bont tick  Other names:
common name(s) African tick bite fever vector, English bont tick
current name
Amblyomma variegatum (Fabricius, 1794)
homotypic synonym:
Amblyomma (Theileriella) variegatum
Genbank common name: tropical bont tick
Amblyomma loculosum Neumann, 1907

 

 ja pensaikkopilkkukuume. 

 

Näistä muut kuin Välimeren pilkkukuume saadaan yleensä subtrooppisilta tai trooppisilta alueilta. Välimeren pilkkukuumetta levittävät   koirien puutiaiset Välimeren alueella, Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan esikaupunki- ja kaupunkialueilla. 

Rottapilkkukuume leviää rottien kirppujen välityksellä, usein satamissa ja rantalomakohteissa.

 Afrikan pilkkukuume African tick typhus"  on tavallinen Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tai itäiseltä Karibialta tulevalla luontomatkailijalla. Se leviää karjaeläinten puutiaisten   välityksellä, jotka hakeutuvat kasvillisuudesta hanakasti puremaan ihmistä.

 Pensaikkopilkkukuumeen voi saada Kaakkois-Aasian ja läntisen Tyynenmeren maaseudulta, mm. riisiviljelmiltä ja metsänraivausalueilta. 

Matkailun myötä riketsioositkin ovat hiljalleen olleet levittäytymässä uusille alueille kuten pensaikkopilkkukuume Etelä-Amerikkaan. Muita riketsiooseja esiintyy satunnaisesti syrjäisissä paikoissa käyneillä luontomatkailijoilla. Usein puutiaisia ei huomata. Tauti voi alkaa matkalla tai kotimaahan saapumisen jälkeen.

Pilkkukuumeilta voi suojautua välttämällä kosketusta koiriin, kissoihin, jyrsijöihin ja karjaan, samoilua pensaikkoisilla alueilla sekä noudattamalla samoja varotoimenpiteitä kuin hyttysiltä suojautuessa. Myös permetriinillä käsitellyt retkeilykauppojen myymät vaatteet saattavat vähentää tartunnan riskiä.