Summa sidvisningar

lördag 25 augusti 2018

Ruotsiin on ilmentynyt jättipunkkilaji, joka ihan saalistaa uhriaan monta metriä.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ruotsista-loytyi-uusi-punkkilaji-agressiivinen-punkki-seuraa-uhriaan-jopa-minuuttien-ajan/7043906#gs.l8YZJxE
Suomalainen artikkeli ei vielä kertonut mitä  tauteja tään tapainen aggressiivinen verenimijä saattaa aiheuttaa. Sen kaapsiteetti imeä verta on  paljon suurempi kuin ennestään   maassa olevilla punkeilla.
Otan suomalaisiesta artikkelista  sitaatin, koska tämä on ihan uusi asia minulle.

Ruotsista on löytynyt uusi punkkilaji, kertoo Ruotsin radion Ekot-ohjelma. Löydön teki Ruotsin valtion eläinlääketieteellinen laitos SVA. Asiasta kertovat useat ruotsalaislehdet, muun muassa Aftonbladet.
SVA epäilee, että uusi punkkilaji on tullut maahan muuttolintujen välityksellä. Ensimmäiset yksilöt löydettiin tänä kesänä. Hyalomma-punkit ovat suurempia ja nopeampia kuin tavalliset punkit.
– Ne ovat hyvin nopeita ja ne ovat metsästäjiä. Ne eivät odota, että uhri kulkee ohitse, vaan ne aktiivisesti etsivät uhria, mihin hyökätä. Verta imiessään ne voivat kasvaa halkaisijaltaan jopa kolme senttimetriä (3 cm!) , kertoo SVA:n tutkija Giulio Grandi Ekot-ohjelmassa.
 Euroopan tautikeskuksen tietojen mukaan Hyalomma punkki voi seurata potentiaalista uhria jopa yhdeksän metrin matkan ja ajallisesti jopa kymmenen minuuttia.
SVA pyysi kansalaisia lähettämään punkkeja tutkimuksia varten ja niitä lähettiin yli 2000 kappaletta. Tutkituista punkeista kolme oli Hyalomma-punkkeja.(0,15 prosenttia ).
Hyalomma-punkit ovat kotoisin Aasiasta, Afrikasta ja eteläisestä ja itäisestä Euroopasta.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29177952

Exp Appl Acarol. 2017 Dec;73(3-4):501-519. doi: 10.1007/s10493-017-0192-0. Epub 2017 Nov 24. Distribution and phylogeny of Hyalomma ticks (Acari: Ixodidae) in Turkey. Hekimoglu O1, Ozer AN2.Author information  Abstract
 Suomennosta:
HYALOMMA-spunkkisuku käsittää joitain lääketieteellisesti ja eläinlääketieteellisesti  kaikkein tärkeimpiä punkkilajeja maailmanlaajuisesti ottaen. Turkissa  ( 65 kohdasta) ja Kyproksessa( 5 kohdasta) tehtiin kenttätutkimuksia, jotta saataisin kartoitettua nykyinen Hyalomma-suvun levittäytymisalue.   Nykyisiin Geenipankissa saatavilla oelviin sekvensseihin vertailtiin seuraavia lajeja   käyttämällä  mitokondriaalista 12S ja 16S ribosomaalista DNA:ta: Turkin Hyalommalajeja, Kyproksen  H. excavatum, Espanjan ja Italian H. marginatum.  Morfologiset ja molekulaariset analyysit osoittivat että Turkissa ilmenevät  neljä lajia ovat : H. marginatum, H. excavatum, H. aegyotium ja H. asiaticum.  Turkin keski ja pohjois-osissa dominoi  Hyalomma marginatum- laji.  Eteläosissa  taas ilmenee eniten  H. excavatum-lajia.  Hyalomma asiaticum on rajoittunut vain  kaakkois-Anatoliaan.  Kuitenkin  näille lajeille oli havaitavissa  jotakin  sympatriaa  samantapaista   esiintymää  samoilla alueilla   ( siis ei allopatrian tapaan) . Fylogeneetinen puu osoitti viisi
kladia ( siis  punkkien "klaaneja" , esimuotoja polveutuneine lajeineen). Saadut tiedot tukivat  aiempia johtopäätöksiä, mutta  asettivat  eri kladeihin H. asiaticum , H. scupense, H. dromedarii ja H. aegyptium   suvut. H. anatolicum ryhmän ja H. marginatum kompleksin lajit  ovat  sisarryhmiä. Sitetn tehtiin myös parien  distanssianalyysit  ja ryhmien väliset erot olivat 2.8%  ja 3%   12SrDNA:n ja 16S rDNA:n suhteen vastaavasti.  Lisäanalyysejä  käyttämällä erilaisia merkitsijöitä  tarvitaan sen takia näiden ryhmien lajien tarkan statuksen arvioimiseksi.

  • The genus Hyalomma includes some of the most medically and veterinarily important tick species in the world. To clarify and identify the current distribution of the species of Hyalomma, field studies were conducted in 65 localities in Turkey and five localities in Cyprus. Additionally, using mitochondrial 12S and 16S ribosomal DNA, specimens of Hyalomma from Turkey, H. excavatum from Cyprus, H. marginatum from Spain and Italy were evaluated together with the available sequences obtained from Genbank. Morphological and molecular analyses demonstrated the presence of four species in Turkey: H. marginatum, H. excavatum, H. aegyptium and H. asiaticum. Hyalomma marginatum is the dominant species in the Central and Northern parts of Turkey, whereas H. excavatum distributes mostly in the Southern parts. Hyalomma asiaticum is restricted to the Southeastern Anatolia. However, some sympatric regions were observed for these species. Phylogenetic trees obtained with Maximum Likelihood method demonstrated five clades. Data supported previous conclusions, but placed H. asiaticum, H. scupense, H. dromedarii and H. aegyptium in different clades with high bootstrap values. Specimens of H. anatolicum group and H. marginatum complex are sister groups. Pairwise distance analyses of these groups showed 2.8 and 3% differences for 12S rDNA and 16S rDNA, respectively. Therefore, additional analyses with the samples from different locations using different markers need to evaluate the exact status of the species of these groups.

KEYWORDS:

12S rDNA; 16S rDNA; Distribution; Hyalomma; Hyalomma marginatum; Phylogeny; Turkey
PMID:
29177952
DOI:
10.1007/s10493-017-0192-0
[Indexed for MEDLINE]

Supplemental Content

Full text links

Icon for Springer

Save items

 

tisdag 14 augusti 2018

Jänisrutto eli tularemia

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00571

Jänisrutto on ensisijaisesti villieläinten bakteeri-infektio, joka voi tarttua ihmiseen hyttysten tai muiden pistävien eläinten, maaperän pölyn tai saastuneen veden tai ruoka-aineiden välityksellä. Bakteeri on nimeltään Francisella tularensis. Jänisruton oireet ovat kuume, ihon paukama sekä kyseisen ihoalueen lähimpien imusolmukkeiden turpoaminen ja joskus keuhkokuume. Lievä tauti paranee useimmiten itsestään, mutta jos tauti tunnistetaan, se hoidetaan aina antibiootein.

Jänisruton esiintyvyys

Jänisrutto on pohjoisen pallonpuoliskon tauti. Luonnossa bakteeria kantavat myyrät, hiiret, jänikset ja piisamit. Keskimäärin siihen sairastuneita todetaan Suomessa 50–100 henkilöä vuosittain. Vuosi 2016 oli ennätyksellinen 699 tapauksellaan. Tämä lienee kuitenkin vain pieni osa todellisten tautien määrästä, koska suuri osa lievistä taudeista ei tule diagnosoiduksi. Useimmiten infektio saadaan loppukesästä pitkälle syksyyn jatkuvana kautena. Vuonna 2016 huippu oli elo-syyskuussa ja eniten tapauksia oli Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Viime vuosina myös Keski-Suomessa ja Pirkanmaan pohjoisosissa sekä Oulun seudulla on ollut satojakin ihmisiä sairastuttaneita epidemioita.
Tautiin sairastuneiden ihmisten määrä heijastelee taudin yleisyyttä eläimissä, sillä sairaus ei juurikaan tartu ihmisestä toiseen. Yleisimmät jänisruttoa kantavat eläimet ovat jänis, myyrät, hiiret, piisami, sopuli ja majava. Jäniksille tauti on yleensä tappava, ja eläinten "epidemia" voi näkyä luonnossa kuolleina jäniksinä. Koira ei sairastu tularemiaan ja kissakin harvoin, vaikka se hiiriä ja myyriä pyydystäisikin.

Tartuntatapa

Eläinten raadoissa ja eläinten saastuttamassa maaperässä ja vedessä bakteeri säilyy elinkelpoisena ja tartuttavana kuukausia. Ihmiseen bakteeri pääsee yleisimmin hyttysen piston kautta. Pistävistä hyönteisistä myös paarmat, mäkärät ja puutiaiset voivat tuoda taudin. Tartunnan voi saada myös suoraan sairasta eläintä koskettelemalla ihorikkoumien kautta tai hengittämällä pölyä, jossa on jäännöksiä sairaasta eläimestä. Saastunut vesi ja huonosti kypsennetty ruoka (jänis) ovat harvinaisempia tartuntateitä. Tauti ei tartu sairaasta ihmisestä läheisiinkään kuin aivan poikkeuksellisissa tilanteissa.

Oireet ja taudin kulku

 Oireet alkavat tavallisimmin 3–5 päivää, viimeistään 2 viikkoa tartunnasta. Kuume on yleisin oire. Melko usein, joka viidennellä, tauti on niin epämääräinen pelkkä kuumetauti, ettei sitä osata pitää juuri jänisruttona. Epäily herää, jos iholla on pitkään kestävä iso punoittava paukama (kuva 1), johon voi tulla kraatteri (hyönteisen pistokohtaan). Epäilyä vahvistaa, jos ihomuutoksen lähellä taipeessa on suurentuneita imusolmukkeita, etenkin, jos henkilö on liikkunut metsässä esimerkiksi marjastamassa, metsästämässä tai sienestämässä viikkoa paria aikaisemmin. Tämä tautimuoto on yleisin (kahdella kolmesta). Jos tauti tarttuu silmän kautta pölystä, se aiheuttaa sidekalvontulehduksen ja suurentuneita imusolmukkeita ("rauhasia") kaulalle. Saastunutta pölyä hengittämällä saatu tartunta aiheuttaa usein keuhkokuumeen. Keuhkokuume on jänisruton harvinainen mutta silti yleisin ja lähes ainoa vakava tautimuoto. 


.... Linkissä on myös enemmänkin  tekstiä ja ohjeita. 

Kommenttini: 
jos sattuu näkemään metsässä jäniksen  raadon...
 Siis   varmaan moni on voinut sen edeltäkin  nähdä ja jättänyt silleen ja jokin lintu on vähän jo nokkinut jne-
jäte jäniksestä voi olla hyvin pölyävää laatua. Linnutkaan eivät niin syö nahkaa ja karvoja.
Tietysti on hyvä, jos sen jäännöskarvatupsun  pystyy saaman johonkin kuoppaan ja peitettyä maa-aineksella, mutta  siinä tarvitsee jotain kättä pitempää,  eikä saa hengittää sitä pölyä, mitä ehkä auringon kuivaamasta  raadosta  muodostuu. Jos nyt lapio on ihan  saavuttamattoman kaukana, voi metsäoloissa peittää jäänisruhon  sammaleilla ja risuilla ja kivillä, jos maaperästä sellaista  aarretta löytyy kuin irtokivi  tai hiekka.. Silloin jätteet maatuvat nopeammin eikä elukat levittele aineksia.
Vanheuttunut raato muuten lemuaa  pitkälle jo ennen kuin  sitä edes huomaa.