Jänisrutto eli tularemia

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00571

Jänisrutto on ensisijaisesti villieläinten bakteeri-infektio, joka voi tarttua ihmiseen hyttysten tai muiden pistävien eläinten, maaperän pölyn tai saastuneen veden tai ruoka-aineiden välityksellä. Bakteeri on nimeltään Francisella tularensis. Jänisruton oireet ovat kuume, ihon paukama sekä kyseisen ihoalueen lähimpien imusolmukkeiden turpoaminen ja joskus keuhkokuume. Lievä tauti paranee useimmiten itsestään, mutta jos tauti tunnistetaan, se hoidetaan aina antibiootein.

Jänisruton esiintyvyys

Jänisrutto on pohjoisen pallonpuoliskon tauti. Luonnossa bakteeria kantavat myyrät, hiiret, jänikset ja piisamit. Keskimäärin siihen sairastuneita todetaan Suomessa 50–100 henkilöä vuosittain. Vuosi 2016 oli ennätyksellinen 699 tapauksellaan. Tämä lienee kuitenkin vain pieni osa todellisten tautien määrästä, koska suuri osa lievistä taudeista ei tule diagnosoiduksi. Useimmiten infektio saadaan loppukesästä pitkälle syksyyn jatkuvana kautena. Vuonna 2016 huippu oli elo-syyskuussa ja eniten tapauksia oli Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Viime vuosina myös Keski-Suomessa ja Pirkanmaan pohjoisosissa sekä Oulun seudulla on ollut satojakin ihmisiä sairastuttaneita epidemioita.
Tautiin sairastuneiden ihmisten määrä heijastelee taudin yleisyyttä eläimissä, sillä sairaus ei juurikaan tartu ihmisestä toiseen. Yleisimmät jänisruttoa kantavat eläimet ovat jänis, myyrät, hiiret, piisami, sopuli ja majava. Jäniksille tauti on yleensä tappava, ja eläinten "epidemia" voi näkyä luonnossa kuolleina jäniksinä. Koira ei sairastu tularemiaan ja kissakin harvoin, vaikka se hiiriä ja myyriä pyydystäisikin.

Tartuntatapa

Eläinten raadoissa ja eläinten saastuttamassa maaperässä ja vedessä bakteeri säilyy elinkelpoisena ja tartuttavana kuukausia. Ihmiseen bakteeri pääsee yleisimmin hyttysen piston kautta. Pistävistä hyönteisistä myös paarmat, mäkärät ja puutiaiset voivat tuoda taudin. Tartunnan voi saada myös suoraan sairasta eläintä koskettelemalla ihorikkoumien kautta tai hengittämällä pölyä, jossa on jäännöksiä sairaasta eläimestä. Saastunut vesi ja huonosti kypsennetty ruoka (jänis) ovat harvinaisempia tartuntateitä. Tauti ei tartu sairaasta ihmisestä läheisiinkään kuin aivan poikkeuksellisissa tilanteissa.

Oireet ja taudin kulku

 Oireet alkavat tavallisimmin 3–5 päivää, viimeistään 2 viikkoa tartunnasta. Kuume on yleisin oire. Melko usein, joka viidennellä, tauti on niin epämääräinen pelkkä kuumetauti, ettei sitä osata pitää juuri jänisruttona. Epäily herää, jos iholla on pitkään kestävä iso punoittava paukama (kuva 1), johon voi tulla kraatteri (hyönteisen pistokohtaan). Epäilyä vahvistaa, jos ihomuutoksen lähellä taipeessa on suurentuneita imusolmukkeita, etenkin, jos henkilö on liikkunut metsässä esimerkiksi marjastamassa, metsästämässä tai sienestämässä viikkoa paria aikaisemmin. Tämä tautimuoto on yleisin (kahdella kolmesta). Jos tauti tarttuu silmän kautta pölystä, se aiheuttaa sidekalvontulehduksen ja suurentuneita imusolmukkeita ("rauhasia") kaulalle. Saastunutta pölyä hengittämällä saatu tartunta aiheuttaa usein keuhkokuumeen. Keuhkokuume on jänisruton harvinainen mutta silti yleisin ja lähes ainoa vakava tautimuoto. 


.... Linkissä on myös enemmänkin  tekstiä ja ohjeita. 

Kommenttini: 
jos sattuu näkemään metsässä jäniksen  raadon...
 Siis   varmaan moni on voinut sen edeltäkin  nähdä ja jättänyt silleen ja jokin lintu on vähän jo nokkinut jne-
jäte jäniksestä voi olla hyvin pölyävää laatua. Linnutkaan eivät niin syö nahkaa ja karvoja.
Tietysti on hyvä, jos sen jäännöskarvatupsun  pystyy saaman johonkin kuoppaan ja peitettyä maa-aineksella, mutta  siinä tarvitsee jotain kättä pitempää,  eikä saa hengittää sitä pölyä, mitä ehkä auringon kuivaamasta  raadosta  muodostuu. Jos nyt lapio on ihan  saavuttamattoman kaukana, voi metsäoloissa peittää jäänisruhon  sammaleilla ja risuilla ja kivillä, jos maaperästä sellaista  aarretta löytyy kuin irtokivi  tai hiekka.. Silloin jätteet maatuvat nopeammin eikä elukat levittele aineksia.
Vanheuttunut raato muuten lemuaa  pitkälle jo ennen kuin  sitä edes huomaa.