Parainfluenssavirus PIV ja vilustuminen

Long-Robin Brittain (2010) On the diagnosis and management of viral respiratory infections. Sahlgrenska Akademia. Göteborg universitet. ISBN978-91-628-8118-4.
Tutkija käytti väitöskirjatyössään mm seuraavan respiratorisen patogeenin: Parainfluenssavirus, PIV.

Parainfluenssavirus on iso, 150- 200nm. Se on vaipallinen RNA-virus, joka kuuluu Paramyxoviridae-perheeseen.

• PIV-virusta on viisi alatyyppiä

Tyypit 1-3, 4a ja 4b, jotka aiheuttavat ihmisissä tautia.
Ihmisellä ovat PIV 1-3 näistä merkittävimmät taudinaiheuttajat.
PIV virustyypistä riippuu hengitystieinfektion yleinen syy ja kausiluontoisuus.
PIV 1-2 ovat biennaalisia epidemiologialtaan.
PIV3 osoittaa epidemista huippua huhtikuulla.
PIV 4 tyypit ovat epäsäännöllisesti esiintyviä ja harvinaisempia.
PIV-3 on näistä kaikista tavallisin.

• Kliinisestä puolesta

Ylempien hengitysteiden infektioissa (URTI) on PIV 30- 50%:ssa assosioitunut keskikorvantulehdukseen (AOM).
Noin 15% PIV infketioista on alempien hengitysteiden infektioita (LRTI).
PIV-1 nähdään assosioituneena kruppiin (, tämä on ns "pseudokruppi" eikä se kurkkumädän varsinainen kruppi)
PIV-2 ja PIV-3 assosioituvat bronkioliittiin.
PIV saattaa aiheuttaa vaikeita taudinkuvia immuunivajeisissa ja erityisesti HSCT-potilaissa.
ja yksittäisen elimensiirron saaneissa potilaissa.

• Mitään spesifistä antivirusterapiaa ei ole olemassa PIV-virusta vastaan.
• Ruotsalainen teksti asiasta Ruotsin tartuntatautienvirastosta:

http://www.smittskyddsinstitutet.se/sjukdomar/parainfluensavirus/