Japanin enkefaliitti

Japanin enkefaliitti
Japanin enkefaliitin epidemiologia ja taudinkuva

Japanin enkefaliittia esiintyy Aasiassa laajasti Intiasta Japaniin ja Papua-Uuteen-Guineaan asti. Viruksen luonnollisia isäntiä ovat siat ja linnut, ja tautia onkin erityisesti maaseudulla ja slummialueilla. Ihminen saa tartunnan hyttysen piston välityksellä. Trooppisilla alueilla tautia esiintyy ympäri vuoden, subtrooppisilla alueilla 17. leveyspiirin pohjoispuolella eniten touko-syyskuussa.

Itämisaika on 4-15 vrk. Taudinkuva vaihtelee lievästä kuumetaudista vakavaan meningoenkefaliittiin. Tyypillinen enkefaliitti alkaa kuumeella, päänsäryllä, pahoinvoinnilla ja oksentelulla. Noin 2-4 vrk kuluttua seuraavat niskajäykkyys, valonarkuus, ärtyvyys ja tajunnan tason lasku, joita voi seurata halvaukset ja kouristukset ja kuolema 5-9 vrk kuluttua. Kuolleisuus on 30-40 %. Eloonjääneistä puolelle jää eriasteisia neuropsykiatrisia jälkioireita.
Japanin enkefaliitin diagnoosi, hoito ja ehkäisy

Diagnoosi voidaan varmistaa vasta-ainemäärityksellä. Spesifistä hoitoa ei ole. Japanin enkefaliittia vastaan on olemassa inaktivoitu rokote, johon kuuluu 3 annosta päivinä 0, 7 ja 30 (tai päivinä 0, 7 ja 14, jolloin suojateho ei ole yhtä hyvä). Viimeisin annos olisi annettava vähintään 10 vrk ennen matkaa, jotta suoja olisi riittävä. Rokotteen teho on hyvä, mutta siihen liittyen on raportoitu yliherkkyysreaktioita. Rokote ei ole tarpeellinen lyhyille turistimatkoille, mutta sitä suositellaan endeemisellä alueella maaseudulla taudin esiintymisaikaan yli kuukauden oleskeleville. Hyttysen pistojen välttäminen on ehkäisyssä tärkeintä.

Kirjallisuutta:

Siikamäki H, Vapalahti O ja Nohynek H. Denguekuume - kasvava maailmanlaajuinen ongelma ja suomalaisten kaukomatkailijoiden tauti. Duodecim 2003;119(21):2051-61